Kulttuuri Hämeenlinna

Olli Jalosen Taivaanpallon sisarteos Merenpeitto julkaistaan lähipäivinä – “Kun edellinen teos on ylistetty, tästä pitää löytää jotain sanomista”

Kirjailija työskentelee yksin ja käy keskustelua lippusten ja lappusten kanssa. Yksittäisen liuskan hän saattaa kirjoittaa uusiksi jopa sata kertaa.
Kirjailija Olli Jalonen työskentelee harvoin kotona. Hänellä on yhteinen työhuone vaimonsa, kirjailija Riitta Jalosen kanssa. Viimeiset vuodet työhuone on ollut Jalosen käytössä, kun hän on työstänyt sisarteoksia Taivaanpallo ja Merenpeitto. Kuva: Riku Hasari
Kirjailija Olli Jalonen työskentelee harvoin kotona. Hänellä on yhteinen työhuone vaimonsa, kirjailija Riitta Jalosen kanssa. Viimeiset vuodet työhuone on ollut Jalosen käytössä, kun hän on työstänyt sisarteoksia Taivaanpallo ja Merenpeitto. Kuva: Riku Hasari

Kirjailija Olli Jalonen jakaa työhuoneen puolisonsa, kirjailija Riitta Jalosen, kanssa. Nyt työhuone on ollut useamman vuoden Ollin käytössä, ja se on täynnä kirjekuoria ja muovitaskuja. Niiden sisällä on arkistoituja papereita ja muistiinpanoja Taivaanpalloa (Otava 2018) ja syyskuun alussa julkaistavaa Merenpeittoa varten.

Merenpeitto on Taivaanpallon sisarteos. Näiden kahden romaanin idean Jalonen sai 30 vuotta sitten, syyskuussa 1989. Silloin syntyivät ensimmäiset muistiinpanot.

Taivaanpallo ja Merenpeitto ovat pyörineet Jalosen päässä vuosikymmeniä. Hän on kerännyt lähdemateriaalia vähitellen.

– En ole aina tiennyt, mitä tarkalleen haluan, mutta kun se on osunut kohdalle, olen tajunnut, että juuri tätä minä tarvitsen.

Jalonen kutsuu lähdemateriaalikeräilyään “arjen löytöretkeilyksi”.

Lähes joka päivä töissä

Kirjailija matkaa työhuoneelleen kodin ulkopuolelle jalan. Hän pitää aamun varhaisista tunneista, kun mieli on vielä virkeä.

Jalosen työskentelytapa vaatii tietynlaista luonnetta, jotta siitä nauttii. Ajatusten matka kirjaksi on kuin ultrajuoksu, mutta ei lopu vuorokauden jälkeen. Pisimmillään romaanijuoksu kestää vuosia.

– Oli ajanjakso, jolloin työskentelin neljä ja puoli vuotta joka päivä, lukuun ottamatta yhtä joulupäivää.

Jalosella ei ole vapaapäiviä kuin silloin, kun hän ennalta niin päättää. Hän haluaa liki päivittäin hyödyntää kirjoittamiseen “kirkkaat” tunnit.

Keskittynyttä kirjoittamista voi olla enintään neljä tuntia. Aktiivisessa kirjoitusvaiheessa pitää vähentää sosiaalista elämää, koska itseään ei voi rasittaa “turhalla”.

– Henkisen kapasiteetin pitää riittää.

Jalonen on löytänyt kestävyydestä ja itsekurista nautinnon.

– Se on äärimmäisen palkitsevaa. Haastattelin aikoinaan kirjailija Matti Yrjänä Joensuuta, joka sanoi hyvin: kirjoittamisen tilaan pääseminen on helvetillistä, mutta kun siihen pääsee, se on taivaallinen tunne.

 

Merenpeitto on ajallinen jatkumo Taivaanpallolle. Taivaanpallo sijoittuu 1680-luvulle, kun taas Merenpeitossa kuljetaan jo lähempänä 1700-luvun alkua.

– 1600-luvun loppu on valistuksen ajan innovatiivisempaa aikaa. Tuolloin kehiteltiin sukelluskelloja ja kirjassa siirrytään meren alle.

Kirjailijan ilme kirkastuu ja puhetahti kiihtyy, kun hän kertoo törmänneensä mielenkiintoisiin lähteisiin, kuten englantilaisiin lehtiartikkeleihin 1600-luvun lopulta.

– On hämmästyttävää, kuinka modernia lähdemateriaali on. Sieltä löytyy ilmoituksia, joissa on haettu rahoittajia sen ajan start up -yrityksille. Ilman tuota vuosisadanvaihteen pyrähdyskautta ei olisi meidän teknistä aikaamme, Jalonen arvelee.

Hän ihailee 1600–1700-luvun tiedeyhteisöä, jonka tieteellinen kirjeenvaihto oli rajoja ylittävää, ja tieteentekijät hallitsivat useita kieliä.

Merenpeitossa tutkitaan merta, merenkulkua ja navigointia. Välillä Jalosen on pitänyt tarkistaa asioita alan asiantuntijoilta, jotta varmasti kirjoittaa asiasta oikein.

Tekstille on annettava aikaa

Nuorena kirjailijana Jalonen kertoo olleensa itsevarma ja luulleensa kykyjään suuremmiksi kuin todellisuus oli.

– Nykyään olen kirjoittamisen edessä nöyrä.

22 kirjan jälkeen hän on kirjoittanut kymmeniätuhansia tunteja ja saanut varmuutta kuin yleisurheilija, joka toistaa samaa hyppyharjoitusta vuosia.

Hänen mielestään kirjoittamisessa kaikki on paljolti kiinni itsestä ja siitä, kuinka kauan tekstille antaa aikaa.

– Tiedän, että siitä tulee jotain, kun jatkan.

Jalonen kirjoittaakin liuskoja jopa sata kertaa uusiksi.

– Aloitan päiväni menemällä edelliseen tekstiin ja korjaamalla sitä. Sitten voin kirjoittaa uutta tekstiä. Iltapäivällä pää on sumeampi, ja silloin tarkistan asioita.

Kirjailija lukee paljon. Työssään hän myös keskustelee erilaisten lähdemateriaalien kanssa eikä pui aihettaan muiden ihmisten kanssa. Kuva: Riku Hasari
Kirjailija lukee paljon. Työssään hän myös keskustelee erilaisten lähdemateriaalien kanssa eikä pui aihettaan muiden ihmisten kanssa. Kuva: Riku Hasari

Kustantamon kanssa Jalonen ei ole yhteydessä ennen kuin kirja on valmis. Hän lähettää valmiin käsikirjoituksen kustannustoimittajalle, joka lukee sen ja antaa palautetta. Sen jälkeen kirja palaa Jalosen hoteisiin kuukausiksi tai puoleksi vuodeksi, minkä jälkeen se on painovalmis.

– Aikaisemmista vaiheista en puhu mitään tai käy näistä kustantamon kanssa keskustelua.

Jalosella ei ikinä tule kiire kirjojensa valmistumisen kanssa.

Kun kirja on valmis, se irtoaa Jalosen ruumiista ja hengestä. Joskus irrottautuminen on hankalampaa, joskus helpompaa.

– Taivaanpalloa ja Merenpeittoa olen käsitellyt niin pitkään ja perusteellisesti, ettei minulla ole hampaankolossa mitään.

Vastapainoksi kotitöitä

Olli Jalosen puoliso Riitta Jalonen on myös kirjailija. Kotona aviopari ei puhu kirjojensa teemoista. He voivat jakaa kuulumisia, kuten että tänään oli hyviä kirjoitustunteja.

Iltaisin kirjailija tarvitsee lepotilan. Siihen sopivat käytännön työt, kuten kotiaskareet ja kuntourheilu. Mieluiten Jalonen juoksee ja ui.

– Se on vastapainoa. Tarvitsen jotakin mekaanista tekemistä.

Jalosen teoksia on dramatisoitu muun muassa näytelmiksi. Kirjailijasta on innostavaa nähdä teoksen elävän ja muuttavan muotoaan.

– Kirjojen iät ovat nykyään turhan lyhyitä. On hienoa nähdä, ettei teksti kuole. Sama tapahtuu myös käännöksissä. Niitä on mukava lukea, kun näkee oman tekstin eri kulmasta. HÄSA

Lue myös: Urasta olisi tullut erilainen ilman kohtalokasta Saint Helenan matkaa

Olli Jalonen

Mitä tekee: Kirjoittaa.

Perhe: Puoliso Riitta Jalonen ja aikuinen tytär.

Unelma: Rauha ja tasapaino.

Motto: Kaikki järjestyy, lopulta.

Mitä ajattelin, kun heräsin aamulla? Viimeisintä unen vaihetta. Herään aina tarinalliseen uneen.

Millainen on hyvä työpäivä? Se alkaa aikaisin ja on rauhallinen keskeytyksittä.

Millainen on takkuinen työpäivä? Kun yrittää väsyneenä puskea, ja yleensä silloin tuloksia ei tule.

Olli Jalosen Taivaanpallo palkittiin Finlandia-palkinnolla viime vuonna.

Sisarteos Merenpeitto ilmestyy syyskuussa.

“Kun edellinen teos on ylistetty, tästä pitää löytää jotain sanomista.”