Kulttuuri

Elokuva-arvio: Pehmokauhua koululaisille

Scary Stories to Tell in the Dark tarjoaa pehmeää pelkoa kouluikäisille. Kuva: George Kraychyk
Scary Stories to Tell in the Dark tarjoaa pehmeää pelkoa kouluikäisille. Kuva: George Kraychyk

Scary Stories to Tell in the Dark (Bio Rex). Ohjaus André Øvredal. Pääosissa Zoe Colletti, Michael Garza, Austin Abrams, Austin Zajur. 1 t 48 min.★★★

Suosituimpiin lajityyppeihin versoo alalajeja, jotka on usein suunnattu varsin rajatulle yleisölle. Kauhusta löytyy teineille omat versionsa, mutta Scary Stories to Tell in the Dark kohdentuu vielä piirun nuorempaan ikäluokkaan – sitä voi kutsua koululaiskauhuksi.

Suositun kirjasarjan filmatisointi raamittaa yleisöään jo osapuilleen yläasteikäisillä päähenkilöillä, jotka ulkomuotonsa puolesta tuovat mieleen loppupään Harry Potterin kavereineen, niin Yhdysvaltojen 1950-luvun pikkukaupunkiin kuin tarina sijoittuukin.

Ei menokaan juuri hurjempaa ole, ainakaan kokeneen aikuisen silmin ja korvin.

 

Kauhusta kuitenkin on kyse, mutta pehmosellaisesta, kun uteliaat nuoret joutuvat yliluonnollisen vainon kohteeksi aika kliseisessä ja kankeassa tarinassa. Plussaa on, että jännitteet luodaan enemmän viipyillen ja vihjaten kuin sätkytellen, vaikka sitäkin toki on tarjolla.

Tyylitaituri Guillermo del Toro pitää tuottajana huolen visuaalisesta näyttävyydestä omaleimaista valaistusta ja huolellista ajankuvaa myöten. Laadukkaan studiotuotannon tunnelma varmastikin uppoaa kohdeyleisöön.