Kulttuuri

Pikkumuseoiden tulevaisuus on omassa jutussa ja viestinnässä

Kanta-Hämeessä monta pirteää paikallismuseota.
Laurinmäen torpparimuseo Janakkalassa tuplasi viime kesänä kävijämääränsä. Kuva: Anja Filppula
Laurinmäen torpparimuseo Janakkalassa tuplasi viime kesänä kävijämääränsä. Kuva: Anja Filppula

Museo Skogster on tänä ja ensi viikonloppuna tavallistakin täydempi museotietoutta. Siellä järjestetään kolmepäiväinen koulutus, jonka tavoitteena on auttaa paikallismuseoiden pyörittäjiä kehittämään toimintaansa.

– Nyt järjestämme ensimmäistä kertaa näin kattavan koulutuskiertueen paikallismuseoille, kertoo Suomen Kotiseutuliiton suunnittelija Jonina Vaahtolammi.

Kiertue käynnistyi viime syksynä ja koulutuksia järjestetään vuoden aikana yhteensä 11 paikkakunnalla ympäri Suomea. Museo Skogsteriin kokoontuu parisenkymmentä osanottajaa Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen ja Pirkanmaan paikallismuseoista.

Kanta-Hämeessä toimii 30–40 pientä museota, joiden kirjo on laaja. On mylly-, pappila- ja koulumuseoita, lapsuudenkoteja sekä työläismökkejä, mutta myös hevosurheilu-, sahti- ja tietokonemuseo.

– Osallistujia tulee ainakin 14 museosta. Sekin kertoo, että kyllä koulutusta tarvitaan, sanoo Hämeenlinnan kaupunginmuseon tutkija Liisa Koskelainen.

Koulutuskiertuetta rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö ja sen toteuttaa Kotiseutuliitto yhteistyössä maakuntamuseoiden kanssa.

 

Tutkija Liisa Koskelaisen työn tärkein osa-alue on neuvonta ja yhteistyö paikallismuseoiden kanssa. Yhteydenottojen syyt vaihtelevat. Usein neuvoja kaivataan museorakennuksen kuntoon ja turvallisuuteen liittyvissä ongelmissa sekä näyttelyiden uudistamiseen ja luettelointiin liittyvissä asioissa.

– Yksi tärkeä osa työtäni on neuvonta avustusten hakemisessa. Sitä on paljon ja tietysti myös valvontaa. Kun avustuksia saadaan, käyn katsomassa, että kaikki on mennyt hyvin, kertoo Koskelainen.

Hän ei ole huolissaan pikkumuseoiden tulevaisuudesta. Se, että ihmiset matkustavat pääkaupunkiin ja jonottavat ns. ilmiönäyttelyihin, ei tarkoita etteikö heitä kiinnosta myös paikalliskulttuuri ja -historia.

– Uskon, että nyky-yhteiskunnassakin kotiseutuhenkeä on. Ja olen nähnyt, että paikallismuseoiden kautta uudet asukkaat saavat mahdollisuuden luoda siteitä paikkakuntaan. Sekin on tärkeää.

Kotiseutuliiton Vaahtolammin mielestä museokortin suuresta suosiosta on iloa myös pikkumuseoille, vaikka kaikissa kohteissa se ei käy.

– Näkisin, että kaikesta kulttuurista ja museoista puhumisesta on vain hyötyä pienillekin museoille.

Yleensä yhden ihmisen työpanoksella tai vapaaehtoisvoimin hoidettavissa paikallismuseoissa sukupolvenvaihdokset heijastuvat toimintaan, mutta tätäkään Koskelainen ei pidä suurena ongelmana.

– Väkihän on aina ikääntynyt. Väen vaihtuminen antaa myös mahdollisuus uudistaa toimintatapoja, Koskelainen sanoo.

– Ehkä parasta olisi, jos vastuu jakautuu sopivalle kombolle nuoria ja vanhoja. Silloin tieto siirtyy ja toimita on helpompaa.

Koskelainen haluaa korostaa, etteivät paikallismuseot ole ongelmineen milloinkaan yksin. Hänen oma tieto-taitonsa on ilmaiseksi käytettävissä ja jos se ei riitä, haetaan apua muualta.

– Konsultoimme museovirastoa, rakennustutkijoita ja niin edelleen. Etsimme ongelmatilanteisiin ratkaisuja.

 

Juuri tällä hetkellä Liisa Koskelainen näkee monessa kantahämäläisessä museossa innostunutta tekemistä. Hausjärven kotiseutumuseossa uusitaan näyttelyä, Jokioisten museorautatie ja kapearaidemuseossa kunnostetaan rakennuksia ja Forssan Luonnonhistoriallisessa museossa luetteloidaan hyönteis- ja linnunmunakokoelmia tutkijoiden käyttöön.

Janakkalassa Laurinmäen torpparimuseossa on järjestetty tapahtumia jo pitkään. Keltainen talo tunnetaan keikkapaikkana, jonne isotkin nimet tulevat esiintymään.

– Viime kesänä museo tuplasi kävijämääränsä. Täytyy sanoa, että siitä voi olla ihan ylpeä, sanoo Janakkalan kulttuurituottaja Anna-Milla Vainio.

 

Kuinka temppu on sitten onnistunut? Anna-Milla Vainio kertoo, että hän on opetellut sanomaan ehdotetuille ideoille joo.

– Siitä niitä yhteistyöpolkuja pikku hiljaa kehittyy. Yksin tapahtumia ei pysty kovin hyvin rakentamaan, mutta kun paikallisista yhdistyksistä ja hankkeista löytyy yhteistyökumppaneita, se onnistuu kivasti.

Toisena menestymisen kivijalkana hän näkee erikoistumisen. Esimerkiksi Napialan vanhalla koululla järjestetään vanhanaikaisia oppitunteja luokkaretkeläisille, jotka istutetaan museopulpetteihin.

– Vaikka se oma kulttuuriperintö olisi pientä, siitä vain pitää keksiä kerrottavaa ja tapahtuman aiheita, sanoo Vainio.

 

Vaahtolammi, Koskelainen ja Vainio sanovat kaikki, että paikallismuseoilla on parantamisen varaa viestinnässä. Museoissa on vaikea käydä, jos niiden olemassaolosta ei tiedä.

Laurinmäen torpparimuseo on mm. FaceBookissa ja TripAdvisorissa ja sillä on englanninkieliset kotisivut. Ensi kesänä luvassa on lisättyä todellisuutta.

Kotiseutuliitto kouluttaa jo museoväkeä ns. eMuseo-palvelun tuloon. Osoitteeseen www.emuseo.fi keskitetään satojen pikkumuseoiden opastuksista koostuva interaktiivinen sivusto.

– Sitten asiakkaat voivat tutustua niihin mobiililla tai tabletilla, sanoo Vaahtolammi. HÄSA

Paikallismuseot

Suomessa on lähes 1000 paikallismuseota, joista 730 on kuntien, yhdistysten ja säätiöiden ylläpitämiä.

Vuosittain

1 miljoona. kävijää

Hoidossa 3000 rakennusta.

Kokoelmissa 2,4 milj. kohdetta.

Pääosin ei-ammatillisesti hoidettuja museoita, jotka pyörivät 10 000 vapaaehtoisen voimin.

Tutkimuksen mukaan jokainen museokävijä kasvattaa museon lähialueen taloutta

32–49 eurolla.Lähde: Suomen Kotiseutuliitto