Kulttuuri

Poikkeusaika sai dystopian kirjoittamisen tökkimään – Hämeen Sanomat kysyi, miten koronavirus näkyy tulevaisuuden teoksissa

– En usko kirjoittavani dystopioita enää koskaan, puuskahtaa dystopioistakin tunnettu suomalainen kirjailija syvällä rintaäänellä.

Hän vastasi pieneen kyselyyn, jossa Hämeen Sanomat tiedusteli taiteilijoilta koronaviruspandemian vaikutuksia. Onko virus tullut jäädäkseen siinä mittakaavassa, että se pitäisi huomioida realistisessa taiteessa? Miten ja milloin? Onko siihen pakko ottaa kantaa? Kuinka nopeasti aihe vanhenee?

Taiteilijat saivat kyselyssä pyöritellä ajatuksiaan nimettömästi.

Magiassa pääsee miettimästä virusta

Dystopioista tarpeekseen saanut kirjailija on nyt innostunut ”miekka ja magia” -fantasiasta ensi kertaa vuosiin. Spekulatiivisessa fiktiossa eli scifissä, fantasiassa ja maagisessa realismissa taiteilija pääsee halutessaan miettimästä koko koronavirusta. Myös historiallinen romaani antaa hengähdystilaa.

– Jatkan entistäkin päättäväisemmin historiallisten aiheiden parissa, niin ei tarvitse edes miettiä, pitäisikö tätä aihetta käsitellä, sanoo helsinkiläinen kirjailija.

Toinen historiallisten romaanien kirjoittaja sen sijaan päätyi poikkeustilan takia muuttamaan parhaillaan kesken olevan käsikirjoituksensa sisältöä.

– Jotenkin tuli selväksi, ettei maailmamme olisi enää koskaan samanlainen. Sen sijaan, että romaanista olisi tullut ”vain” historiallinen romaani, siitä onkin tulossa jollain tasolla spefiä, hän pohtii.

Tekeillä oleva teksti vanheni käsiin

Realistisen fiktion kirjoittajia koronaviruksen muuttama maailma luultavasti pohdituttaa eniten.

Tamperelainen kirjailija on huomannut pitkään tekeillä olleen tekstinsä lähitulevaisuuskuvan vanhentuneen. Hän aikoo siirtää teoksensa tapahtumat pandemiaa edeltävään aikaan.

Toinen tamperelainen kirjailija valmistelee romaania, jonka taustatarinassa oli vakava epidemia jo ennen koronaviruksen leviämistä. Hän sääti teostaan niin, että sen epidemia on johtanut lääketieteelliseen kehitykseen.

– Halusin kuvata edes sivulauseessa, että epidemiasta voi koitua jotain hyvää. Koska kyseessä on rakkaustarina, päähenkilöt koskettelevat koko ajan toisiaan. Sitä tuntuu nyt utopistiselta kirjoittaa!

Maininta olisi ankkuroinut liikaa

Eräs nuortenkirjailija kertoo joutuneensa puntaroimaan pandemian vaatimuksia tuoretta romaaniaan vasten.

– Korona paukahti päälle kesken kesäkuussa ilmestyvän YA-kirjan editoinnin. Teoksessa ei mainita vuotta, mutta ajatuksissani se on ”vaihtoehtonykyaikaa”. Aloin miettiä, pitäisikö jonnekin upottaa viittaus vaikkapa ”viime kevääseen, kun oli se korona”, kirjailija kertoo.

Hän päätyi hylkäämään ajatuksen.

– Tajusin, etten voi tietää, miten pitkään virustilanne jatkuu ja millaisia vaikutuksia sillä on, joten maininta voisi jo kesäkuussa näyttää vanhentuneelta – joko liian pieneltä tai liian suurelta.

Virustekstistä tuli liian todentuntuinen

Taide näyttää usein asioita, jotka voisivat tapahtua, ja osuu usein napakasti asian ytimeen. Esimerkiksi virukset ja pandemiat ovat häälyneet uhkana jo vuosia. Turkulaisen kirjailijan tulevassa lasten tietokirjassa yhtenä puhujana on virus.

– Kyseessä on yleisempi virus, ja päätin jättää sen kirjaan. Kirja ilmestyy kesällä ja siinä käydään läpi muutenkin loisten roolia osana evoluutiota.

Eräs Hämeenlinnan kirjailijayhdistys Vana-66:n jäsen kertoo aloittaneensa jo neljä vuotta sitten tekstin, joka käsittelee viruspandemian jälkeistä maailmaa.

– Ajattelin, että ilmassa liikkuva ja hengityksestä tarttuva virus oli aika yliampuva ja epäuskottava. Perehdyin kuukausia netissä biologisiin aseisiin ja viruskeksintöihin, ja jo silloin pelotti ajatus, että se kaikki on mahdollista.

Tällä hetkellä käsikirjoitus on ”totaalisesti jäissä”.

– Nyt ollaan keskellä kaikkea, ja ihmisten kokemukset ovat niin iholla, etten voi kirjoittaa enempää. Uusiksi se menee joka tapauksessa, koska on tullut niin paljon uutta materiaalia.

Kaukaa voi nähdä selkeämmin

Osa taiteilijoista katsoo, että asian käsitteleminen taiteessa saattaa olla ajankohtaista vasta esimerkiksi vuoden tai parin kuluttua.

– Ehkä kirjoitan teemasta mutkan kautta joskus myöhemmin, mutta juuri nyt en, pohtii eräs kirjailija.

Helsinkiläinen kuvataiteilija miettii, että vaikka itse koronavirus aiheena vanhenisi, sen seuraukset, kuten lentokiellot, ovat lähitulevaisuutta ja siksi pian normaalia arjen kuvausta.

Elämäntaito-oppaiden kirjoittaja puolestaan arvelee, että tilaus ”koronapohdinnoille” aukeaa, kun alkaa hahmottua, mitä pandemiasta seuraa.

– Nyt vaikuttaa siltä, että kiinnostus henkisyyttä kohtaan kasvaa, ja elämän mielekkyyttä aletaan pohtia enemmän.

Tuleeko viihteen aalto?

Maailmassa on tapahtunut mullistuksia ennenkin. Ne näkyvät taiteessa enemmän tai vähemmän pysyvästi. Aina niistä ei kerrota suoraan, mutta ne ovat läsnä. Esimerkiksi sotiin saatetaan viitata vaikkapa puimalla maidenvälisiä suhteita.

Aikaisempien pandemioiden jälkeen on ilmestynyt satojatuhansia teoksia, jotka eivät huomioi menneitä sairauksia mitenkään.

Yksi nouseva taiteenlaji on luultavasti viihde. Aikaisempina synkkinä aikoina niiden merkitys on korostunut.

– Voi herätä jano nähdä ja kokea kaikkea kivaa, eräs kirjailija toteaa.

Taide voi olla hengähdyspaikka myös tekohetkellä.

– Utopia-käsikirjoitustani on ihana kirjoittaa, vaikkei tarina varsinaisesti valoisa olekaan, kertoo tamperelainen kirjailija.

Kriisi voi näyttää tien muutokseen

Hämeenlinnalainen kuvataiteilija suorastaan toivoo koronakevään näkyvän loppukesälle suunnitellussa näyttelyssä.

– Uskon, että moni kuvaa sitä tavalla tai toisella koska se kuvaa tätä aikaa niin hyvin.

Hän arvelee, että myös ensi vuonna ajankohtaista pohdittavaa taiteessakin ovat koronaviruksen ja esimerkiksi pitkän kotona olemisen jälkivaikutukset.

– Toisaalta sellaiset kuvataiteen teokset, jotka jäävät elämään, eivät välttämättä käsittele tätä aihetta, jollei ole kyse muistomerkistä. Ihmisellä on tapana pyrkiä unohtamaan kriisit. Niistä tulee helposti kliseitä.

Opettaako koronakevät? Eräs taiteilija uskoo, että taide voi auttaa näkemään esimerkiksi muutoksen ja luonnonsuojelun tarpeellisuuden.

– Tämä aika olisi hyvä nähdä sellaisena historiallisena ajanjaksona, jota monikaan ei Suomessa ole kokenut. HÄSA

Mullistustaidetta

Kirjoja:

Giovanni Boccaccio: Decamerone.

Albert Camus: Rutto.

Daniel Defoe: Ruttovuosi.

Stephen King: Tukikohta.

Thomas Mann: Kuolema Venetsiassa.

Gabriel Garcia Márquez: Rakkautta koleran aikaan.

Elokuvia:

Elävien kuolleiden yö.

I am Legend.

Resident Evil.

Tartunta.

Tuntematon uhka.

Kuvataidetta:

Michael Serre: La peste à Marseille.

Michae Wolgemut: Kuolemantanssi.

Lautapeli:

Pandemia.

Päivän lehti

15.7.2020