Kulttuuri

Kirja-arvio: Pois tieltä, nyt on mun vuoro! Entinen teiniräppäri kirjoitti mustista nuorista vahvan kirjan, josta Minneapolis teki entistäkin ajankohtaisemman

Angie Thomas: Mun vuoro. Suom. Ilkka Rekiaro. Otava 2020. 397 s.
Angie Thomasin uusimman romaanin toivoisi kuluvan paitsi nuorten myös vähän vanhempien ikäluokkien käsissä. Vahva tarina ja sanoma kantavat loppuun asti ja sivistävät meitä samalla Yhdysvaltojen tilanteesta mustien asuinalueilla. Kuva: Anissa Hidouk
Angie Thomasin uusimman romaanin toivoisi kuluvan paitsi nuorten myös vähän vanhempien ikäluokkien käsissä. Vahva tarina ja sanoma kantavat loppuun asti ja sivistävät meitä samalla Yhdysvaltojen tilanteesta mustien asuinalueilla. Kuva: Anissa Hidouk

Mokasit, kun painoit mun maahan, ääliö.

Luulit et oon pois pelist, ja sä oot päällikkö.

Näin räppää 16-vuotias Bri nettiin lataamassaan biisissä sen jälkeen, kun vartijat ovat pahoinpidelleet hänet koulussa.

Mustia ja ruskeita nuoria katsotaan taidelukiossa karsaasti, vaikka koulu saa merkittävää rahallista tukea huonompien asuinalueilta ottamistaan nuorista.

Bri ei huonoa kohtelua sulata. Hänellä on sanottavaa ja kyky sanoa. Lisäksi hänellä on unelma, joka yhdistää nämä kaikki puolet.

Hän haluaa muuttaa räpin avulla maailmaa.

 

Mississippistä kotoisin oleva Angie Thomas tietää, mistä kirjoittaa, sillä hän on itsekin entinen teiniräppäri.

Hän todisti jo lapsena ammuskeluja ja jengiväkivaltaa. 32-vuotias Thomas asuu edelleen samalla köyhällä ja levottomalla, enimmäkseen mustien kansoittamalla asuinalueel­la.

Tänä vuonna suomennettu Mun vuoro on Thomasin toinen romaani.

Vuonna 2017 ilmestynyt esikoisromaani Viha jonka kylvät oli maailmanmenestys, ja siitä tehtiin myös elokuva. Esikoisessaan Thomas käsitteli aktivismia ja tämän päivän rotumellakoita.

 

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Kuva: Otava

 

Toinen teos sivuaa samoja teemoja, mutta tarjoaa ratkaisuksi hiphop-musiikin voimaa.

Romaanin Bri saa räppäämällä äänensä kuuluviin ihan eri tavoin kuin koulun toimikunnissa tai suorassa toiminnassa, jossa protestoijille voi käydä huonosti.

Pahimmassa tapauksessa värilliset voivat menettää poliisin kohdatessaan henkensä, kuten Minneapolisissa äskettäin havaittiin. Tilanne oli sama jo Thomasin nuoruudessa, josta hän ammentaa kokemuksia molemmissa teoksissaan.

 

Sosiaalinen media voi nostaa tuntemattoman räppärin kuuluisuuteen lähes yhdessä yössä. Yhtä nopeasti se myös levittää tahallisia ja tahattomia väärinkäsityksiä, joita on vaikea jälkikäteen korjata.

Thomas saakin teoksen lukijan pohtimaan julkisuuden eri puolia ja musiikin välittämiä viestejä. Onko tekijän vika, jos sanat ymmärretään väärin?

Vaikka Bri räppää kokemistaan vääryyksistä ja virheellisistä stereotypioista, joiden mukaan jengialueelta tulevat nuoret ovat aseistettuja ja vaarallisia, hänen tulkitaan ihannoivan aseita ja väkivaltaa.

 

Nuorille aikuisille suunnatun romaanin toivoisi kuluvan myös vanhempien ikäluokkien käsissä.

Se on paitsi sivistävää luettavaa meille hyvin suojattua elämää eläville keskivertosuomalaisille, myös erittäin koukuttavasti kirjoitettu. Ilkka Rekiaron suomennos räppeineen on sujuvaa ja luontevaa luettavaa.

Päätarina kantaa mainiosti loppuun asti, ja kirjailija jaksaa punoa myös muut kertomusten langanpäät kuten muutamat rakkaustarinat kauniisti lopussa yhteen.

Aito ja koskettava teos onnistuu liikuttamaan monia tunteita myös paatuneen keski-ikäisen lukijan sydämessä.

Päivän lehti

5.7.2020