Kulttuuri

Pöytätanssia, henkiparannusta ja vapaamuurareita – Esoteerisuus on kiehtonut tieteilijöitä ja taiteilijoita

Turussa kirjoitetaan historiaa uudelleen. Uuden etsijät -hankkeen tutkijoiden toimittama tietokirja kokoaa esoteerisuuden historiaa ensi kertaa yksiin kansiin. Minna Canthin spiritismi on vain jäävuoren huippu – tutkijat paljastavat esoteerisuuden yhteydet tieteeseen, taiteeseen ja politiikkaan.
Monet taiteilijat, kirjailijat, näyttelijät ja säveltäjät liittyivät 1850-luvulta alkaen esoteerisiin liikkeisiin. Esoteerisia ideoita ja teemoja hyödynnettiin myös liikkeiden ulkopuolella. Runoilija Eino Leino kiinnostui teosofiasta ja julkaisi teosofiamyönteistä Sunnuntai-lehteä.
Monet taiteilijat, kirjailijat, näyttelijät ja säveltäjät liittyivät 1850-luvulta alkaen esoteerisiin liikkeisiin. Esoteerisia ideoita ja teemoja hyödynnettiin myös liikkeiden ulkopuolella. Runoilija Eino Leino kiinnostui teosofiasta ja julkaisi teosofiamyönteistä Sunnuntai-lehteä.

Näkymättömät voimat ovat kiehtoneet ihmismieliä aina. 1800-luvun lopulla moni pohti, onko luonnossa tuntemattomia voimia. Mistä kaikesta ihminen voi saada tietoa?

Tuolloin tutkittiin uusia ilmiöitä, kuten sähköä ja magnetismia, joita ei vielä ymmärretty kokonaan. Niihin perustuvan sähköisen lennättimen avulla oli kuitenkin mahdollista viestiä pitkienkin matkojen päähän.

– Kommunikoiminen tuonpuoleisen kanssa ei ollut monenkaan mielestä kovin kaukaa haettu ajatus, sanoo FT Maarit Leskelä-Kärki.

Hän toimii kulttuurihistorian yliopistonlehtorina Turun yliopistossa ja johtaa kolmevuotista Uuden etsijät -hanketta. Monitieteinen tutkimushanke luotaa esoteerisuuden kulttuurihistoriaa 1880-luvulta 1940-luvulle.

Sivistyneistön kiinnostus esotee­­ri­suutta kohtaan on tiedetty, mutta vasta hiljattain on alkanut selvitä, kuinka ilmiö koettiin yksilötasolla ja miten kauaskantoiset vaikutukset sillä oli.

Spiritualismista kasvoi 1800-luvun lopulla laajamittainen liike. Se perustui ajatukseen ihmisen sielun kuolemattomuudesta. Ajateltiin, että elämä jatkui välittömästi kuoleman jälkeen, ja tuohon toiseen todellisuuteen oli mahdollista saada yhteys.

Spiritualistit toivoivat, että tiede ennen pitkää selittäisi spiritualistiset ilmiöt ja samalla todistaisi niiden olemassaolon. Henkimaailmaa yritettiin dokumentoida esimerkiksi kameralla, koska sen havainnointikykyä pidettiin ihmissilmää kehittyneempänä.

Spiritualismi herätti kiinnostusta Suomessakin, etenkin taiteilijapiireissä.

Suosittu spiritualismin muoto oli 1850-luvulta asti pöytätanssi. Istunnon osallistujat asettivat kätensä pöydälle ja odottivat, että henget liikuttaisivat pöytää tai sen päällä olevia irtokirjaimia.

Myös Minna Canthin (1844–1897) kotona Kuopion Kanttilassa järjestettiin spiritistisiä istuntoja, joissa muun muassa otettiin yhteyttä vainajiin. Canth kuitenkin jätti suhteensa spiritualismiin avoimeksi, kuten hänen vuoden 1894 kirjoituksestaan käy ilmi:

”Näistä kaikista emme nykyaikana voi päättää vielä mitään, vaan täytyy meidän jättää ne tulevaisuuden ratkaistaviksi. Onhan monta etevää tiedemiestä jo ruvennut suurella innolla tutkimaan spiritistisiä ilmiöitä, epäilemättä he piankin tulevat luomaan niihin enemmän selvyyttä. Meidän on ainoastaan varominen, ettemme joudu ortodoksien kahleisiin, ei tieteellisen enemmän kuin uskonnollisenkaan, vaan harrastaisimme vapaata, rehellistä tutkimusta, muistaen ettei ihmisellisen kehityksen lopullista astetta vielä likimainkaan ole saavutettu.”

Spiritualismiin kuuluivat muun muassa automaattikirjoittaminen, selvänäkö ja -kuulo, henkien materialisoituminen, soittaminen näkymättömillä instrumenteilla ja esineiden siirtäminen.

 

Henkimaailmasta etsittiin lohtua myös sotien jälkeen. Kirjailija Helmi Krohn (1871–1967) perusti Suomen spiritualistisen seuran Helsingissä Primulan kahvilassa 1946.

Juuri Krohnin kautta Leskelä-Kärki aikoinaan kiinnostui esoteerisuuden tutkimuksesta. Hänen väitöskirjansa tarkasteli kolmen sisaruksen Helmi ja Aune Krohnin sekä Aino Kallaksen kirjallista elämää.

– Helmi Krohnin kautta esiin nousi toisenlainen henkisyys, etsintä ja ennen kaikkea spiritualismi, jonka hän löysi 1920-luvulla henkiseksi kodikseen.

Krohnin ajattelussa spiritualismi kytkeytyi vahvasti kristinuskoon. Pöytätanssia ja liikkeen nimissä tehtyä huiputtamista tai valheita hän paheksui syvästi. Krohnille hyvän tekeminen ja muiden palveleminen olivat tärkeitä tavoitteita.

– Spiritualismi oli Helmi Krohnille hyvin kokonaisvaltaista ja keskeinen osa hänen kirjailijuuttaan. Hän perehtyi aatteeseen, kirjoitti siitä, alkoi harjoitella meedion taitoja ja automaattikirjoittamista.

 

Krohn uppoutui spiritualismiin ystäviensä kanssa, joita olivat poliitikko Risto Rytin puoliso Gerda Ryti (1886–1984) sekä hänen sisarensa Ruth Serlachius (1882–1963). Krohnin kotona kokoontui piiri, jossa harrastettiin hiljentymistä ja henkiparannusta sekä tehtiin mediaalisia harjoituksia, joiden avulla yritettiin löytää yhteys henkimaailmaan.

Spiritualismi on vain yksi lukuisista 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen esoteerisista ja okkulttisista liikkeistä. Ihmisiä kiinnostivat muun muassa vapaamuurarius, teosofia, antroposofia, ruusuristiläisyys ja psyykkinen tutkimus.

Sana esoteerinen tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa salattua, harvoille tarkoitettua tietoa.

Turkulainen FT Nina Kokkinen, yksi Uuden etsijät -hankkeen tutkijoista, raotti salaisuuksien verhoa viime vuonna väitellessään suomalaisen taiteen ja esoteerisuuden yhteyksistä. Tutkimuksen pohjalta julkaistu, palkittu tietokirja Totuudenetsijät (Vastapaino, 2019) paljasti taiteilijoiden Akseli Gallen-Kallelan, Hugo Simbergin ja Pekka Halosen yhteydet monenlaiseen esoteerisuuteen.

 

Nyt näkökulma avartuu kertarysäyksellä valtavasti.

Kokkinen ja uskontotieteen yliopistonlehtori, dosentti Tiina Mahlamäki, ovat toimittaneet artikkelikokoelman, joka kokoaa esoteerisuuden ja okkultismin historiaa ensimmäistä kertaa yksiin kansiin.

Piakkoin ilmestyvä teos Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa pohjautuu uusimpaan tieteelliseen tutkimukseen, ja sen taustalla on vuosien työ.

Kirjoittajat ovat esoteerisuuden asiantuntijoita, joista osa kirjoittaa väitöskirjaansa perustuen.

Tutkijoiden mukaan esoteerisuus on itsestään selvä osa modernia länsimaista kulttuuria – myös Suomessa.

– Tämä on historian osa, jota emme ole nähneet tai halunneet nähdä ja ymmärtää. Se on ollut suljettu ulkopuolelle, Kokkinen sanoo.

 

Teos marssittaa valtavan joukon nimiä, joista suuri osa on yhteiskunnassa näkyvästi vaikuttaneita ihmisiä. Osa heistä on sitoutunut liikkeisiin vahvasti, osa suhtautuu henkisyyteen uteliaina etsijöinä.

– Vaikkapa (filosofi) Sven ja (professori) Eino Krohn olivat paitsi akateemisia tutkijoita myös perustajia parapsykologisessa seurassa ja ruusuristiläisyydessä. He toivat liikkeisiin arvovaltaa, akateemisuutta ja kriittisen katseensa, Tiina Mahlamäki kertoo.

Teos antaa esoteerisille, usein marginaalisina pidetyille liikkeille ja virtauksille historian ja kontekstin. Esimerkiksi Pekka Ervastiin liitettyä teosofiaa on totuttu ajattelemaan myöhäisenä ilmiönä. Antti Harmainen osoittaa artikkelissaan, kuinka suomalainenkin teosofinen liike on osa pitkää traditiota.

Teosofialla on roolinsa myös suomalaisen työväenliikkeen varhaisvaiheissa. Matti Kurikka (1863–1915) ja Yrjö Kallinen (1886–1976) olivat tunnettuja niin Teosofisen Seuran kuin työväenliikkeen piirissä.

Myös spiritualismin, Teosofisen Seuran ja Idän Tähden piirissä toimineet naiset ottivat osaa 1900-luvun alun yhteiskunnalliseen keskusteluun ja puoluepolitiikkaan. Näin tekivät esimerkiksi kansanedustajat Vera Hjelt (1857– 1947) ja Hilja Pärssinen (1876–1935).

 

Artikkeli jatkuu kuvien jälkeen.

FT Maarit Leskelä-Kärki toimii kulttuurihistorian yliopistonlehtorina Turun yliopistossa ja johtaa Uuden etsijät -hanketta. Yksilön kokemuksen kannalta esoteerisuudessa on kyse henkisyyden kaipuusta, tarpeesta löytää vastauksia ja nähdä jotain enemmän kuin tämä materiaalinen maailma, Leskelä-Kärki sanoo. Kuva: Marttiina Sairanen
FT Maarit Leskelä-Kärki toimii kulttuurihistorian yliopistonlehtorina Turun yliopistossa ja johtaa Uuden etsijät -hanketta. Kuva: Marttiina Sairanen

 

Vihkimykselliset seurat, kuten vapaamuurarius, ovat vedonneet etenkin yhteiskunnan eliittiin.

Vapaamuurariuden katsotaan vaikuttaneen muun muassa Yhdysvaltojen perustuslakiin, sillä yli puolet itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajista oli vapaamuurareita.

Parilla artikkelikokoelman kirjoittajalla on näkökulmaa myös liikkeiden sisältä. Vapaamuurareista kertovan artikkelin toinen kirjoittaja Nils G. Holm on itsekin vapaamuurari. Holm toimi uskontotieteen professorina Åbo Akademissa vuosina 1981–2008.

Kokkisen kanssa ruusuristiläisyydestä kirjoittava Johannes Laine on Azazelin Tähti -seuran perustajajäsen. Henkistä etsintää korostava Azazelin Tähti yhdistää teosofiaa eettiseen satanismiin.

Yhteydet myös avataan kirjassa.

 

Miksi tätä historiaa ei ole koottu yhteen aiemmin?

Syitä on monia. Esoteriaa ja okkultismia on kuvattu hassuna mutta myös vaarallisena; marginaalisena hullujen ja hörhöjen hommana. Ilmiö ei ole mahtunut osaksi kansallista kertomusta.

Moni torjuu esoteeriset ilmiöt nykyäänkin jo kaukaa, ja niiden kannattajat ovat saaneet osakseen pilkkaa ja halveksuntaa.

Tutkijat tarkastelevat esoteriaa kulttuurisena ja historiallisena ilmiönä.

– Ei ole väliä, onko joku henki puhunut vai ei. Se ei ole historiantutkijan, uskontotieteilijän, taidehistorioitsijan tai kirjallisuudentutkijan asia. Meidän tehtävämme on ymmärtää ilmiöitä, mieluummin mahdollisimman syvällisesti, Kokkinen sanoo.

 

Nina Kokkinen ja Tiina Mahlamäki ovat toimittaneet kirjan, joka esittelee 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen esoteerisia liikkeitä. Kuva: Timo Jakonen
Nina Kokkinen ja Tiina Mahlamäki ovat toimittaneet kirjan, joka esittelee 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen esoteerisia liikkeitä. Kuva: Timo Jakonen

 

Totuudenetsijät -kirjan myötä Kokkinen kuratoi Gallen-Kallelan museoon suuren suosion saaneen Sielun silmä -näyttelyn. Näyttely esitteli suomalaisten 1800-luvun lopun taiteilijoiden kiinnostusta muun muassa spiritualismiin, psyykkiseen tutkimukseen ja teosofiaan.

– Monta selvänäkijää tuli sanomaan minulle näyttelyn jälkeen olevansa kiitollisia siitä, että tällainen aihe on tuotu Gallen-Kallelan museoon. He kokivat saaneensa oikeutuksen omalle maailmankuvalleen; tämäkin on osa suomalaista kulttuuria, Kokkinen sanoo.

Mahlamäki ja Kokkinen ovat saaneet kutsuja puhujiksi niin teosofien, antroposofien kuin vapaamuurarien yhteisöihin – jotka eivät suinkaan torju tieteellistä tutkimusta.

– On kyse tiettyjen stigmojen poistamisesta, ettei aina olisi niin kova leimaamisen tarve, Kokkinen sanoo.

Tutkijoiden mukaan toimittaja Perttu Häkkisellä (1979–2018) on ollut suuri merkitys uskonnollisten ja esoteeristen aiheiden käsittelijänä.

 

Esoteerisuus ei ole hävinnyt mihinkään. Päinvastoin – se on niin tavallista, ettei sitä välttämättä tunnista.

– Steiner-koulut, vaihtoehtolääketiede, jooga ja meditaatio ovat sulautuneet osaksi arkielämää, Mahlamäki kuvailee.

Erilaisten liikkeiden jäsenmäärät saattavat olla pieniä, mutta esoteeriset ideat, ajatukset ja symbolit ovat voimakkaasti läsnä populaarikulttuurin tuotteissa, kuten elokuvissa, kirjallisuudessa, musiikissa ja peleissä.

Vaikkapa Harry Potter ja Game of Thrones -sarjat pursuavat magiaa, noituutta, kummituksia, viisastenkiviä ja alkemisteja. Tutkijoiden mukaan myös turkulaiselle kirjailijalle Heikki Kännölle (Mehiläistie, 2016; Sömnö; 2018) esoteerisuus on ehtymätön aarreaitta.

Lisää kuvataiteilijoiden yhteyksiä näyttää Nina Kokkisen Villa Gyllenbergiin kuratoima Salatun tiedon tie -näyttely, joka nostaa esiin taiteilijoita Helene Schjerfbeckistä Meri Genetziin.

– Kun katsotaan ihmisiä, asioita, kokemuksia ja tekstejä suhteessa aikaan ja erilaisiin kulttuurisiin virtauksiin, ne eivät olekaan enää niin outoja, vaan niistä voi löytyä monenlaisia merkityksiä, Leskelä-Kärki sanoo. LM–HÄSA

 

Nina Kokkinen ja Tiina Mahlamäki (toim.): Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa. 323 s. Vastapaino. Ilmestyy huhtikuussa. Artikkelikokoelmaa on käytetty jutun lähteenä. Näyttely Salatun tiedon tie avautuu Villa Gyllenbergissä myöhemmin.

Esoteerisuus

Sana esoteerinen tulee kreikan kielestä ja viittaa salattuun tietoon.

Substantiivina esoteriasta alettiin puhua 1800-luvulla, kun käsitteen avulla liitettiin yhteen erilaisia uskonnollisia, filosofisia ja tieteellisiä ideoita.

Nykyisin esoteria hahmottuu pitkänä ja monimuotoisena perinteenä, joka ulottuu magiasta ja alkemiasta new age -henkisyyteen.

Termin alle kuuluvat muun muassa spiritualismi, teosofia, antroposofia, ruusuristiläisyys, vapaamuurarius ja parapsykologia.

Länsimaisen esoteerisuuden tutkimus on vakiintunut 1990-luvulta alkaen.

Uuden etsijät

Monitieteinen tutkimushanke, joka luotaa suomalaisen esoteerisuuden kulttuurihistoriaa 1880-luvulta 1940-luvulle.

Projektia johtaa FT, kulttuurihistorian yliopistonlehtori Maarit Leskelä-Kärki Turun yliopistosta.

Hankkeessa pitkään valmisteltu Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa -teos on ensimmäinen kattava tietokirja näistä aiheista.

Päivän lehti

6.7.2020