Kulttuuri Hämeenlinna

Professori nauttii musiikista ja siitä kirjoittamisesta, mutta örinähevi aiheutti kriitikolle kirjoitusjumin

Markus Mantere aloitti elokuun alussa Sibelius-Akatemiassa musiikin historian professorina. Hän on tehnyt Hämeen Sanomiin musiikkiarvioita jo yli 15 vuoden ajan. Mantere pitää tutkimusta ja kritiikkiä saman asian jatkumona.
Markus Mantere pitää tärkeänä sitä, että musiikkikriitikko avaa lukijalle kritiikin taustoja ja tekee musiikkia merkitykselliseksi. Kuva: Tomi Vesaharju
Markus Mantere pitää tärkeänä sitä, että musiikkikriitikko avaa lukijalle kritiikin taustoja ja tekee musiikkia merkitykselliseksi. Kuva: Tomi Vesaharju

Musiikkikriitikko ei ole makutuomari tai norsunluutornista tarkkaileva ulkopuolinen. Näin sanoo Hämeen Sanomiin konserttiarvioita kirjoittava Markus Mantere.

Kritiikeistä ja niiden tekijöiden motiiveista nousee aina välillä keskustelua sekä taiteilijapiireissä että mediassa.

Esimerkiksi toimittajien ammattilehdessä Journalistissa ilmestyi lokakuussa Anton Vanha-Majamaan artikkeli, jossa hän pohti kulttuuritoimittajien ja kriitikoiden sidonnaisuuksia. Hänen mukaansa fanitus on asia, jota on syytä ainakin pohtia, vaikkei sitä ongelmana pitäisikään.

 

Mantere sanoo, ettei ole kokenut fanitusta ongelmaksi varsinkaan klassisen musiikin puolella.

– Monia taiteilijoita olen kuitenkin syvästi ihaillut, kuten esimerkiksi pianisti-säveltäjä Olli Mustosta aivan hänen uransa alusta eli 1980-luvun Maj Lind -pianokilpailun menestyksestä lähtien.

Mantereen mukaan tämä ei kuitenkaan ole johtanut siihen, että pääasiaksi nousisi hänenkään kohdallaan soittamisen teknisen virheettömyyden etsiminen, kuten kilpailuissa usein on tilanne.

– Yleinen taso on nykyään niin korkea, että tekninen osaaminen on ammattilaisilla poikkeuksetta moitteeton. Tämä ei kuitenkaan ole edes kovin tärkeää. Paljon tärkeämpänä pidän kirjoittamisessa sitä, että avaan lukijoille taustoja ja teen musiikkia merkitykselliseksi. Sen lisäksi tietysti kerron oman näkemykseni esityksestä ja myös esimerkiksi ohjelmiston valinnasta, Mantere sanoo.

 

Mantere on työskennellyt 12 vuotta Sibelius-Akatemiassa eri tehtävissä. Elokuun alussa hän siirtyi talon sisällä uuteen tehtävään eli musiikin historian professoriksi. Professuuri on viisivuotinen, ja siihen sisältyy paljon opetustyötä.

– Uudessa tehtävässä pidän muun muassa musiikinhistorian peruskursseja ja tapaan näin valtaosan uusista opiskelijoista. Se on palkitsevaa ja kiinnostavaa.

Mantereen oma soitin on piano, ja hän on koulutukseltaan pianonsoiton opettaja ja musiikkitieteilijä. Viime vuosina hän on alkanut kirjoittaa aiempaa enemmän kevyen musiikin arvioita klassisen musiikin lisäksi.

– Se on ollut oma toiveeni. Me olemme Saken (Sakari Hildén) kanssa jakaneet, tietysti Hämeen Sanomien toimituksen siunauksella, arvioitavat konsertit, ja aika hyvin on mennyt niin, että molemmat olemme saaneet omat toiveemme läpi.

Hän pitää tiukkaa jakoa vakavaan ja kevyeen musiikkiin keinotekoisena ja aikansa eläneenä. Kirjoittajana hän pitää virkistävänä tehdä arvioita eri musiikinlajeista.

Mantere sanoo, että klassiseen musiikkiin liittyy esimerkiksi pitkä esitystraditio, johon tuore esitys vertautuu. Kevyen musiikin arviot painottuvat enemmän artistiin ja ilmiöihin.

Entä onko kriitikolla koskaan tullut eteen sellaista tilannetta, ettei keikan jälkeen ole aavistustakaan, mitä kirjoittaisi?

– No, on sellainenkin tullut vastaan. Monta vuotta sitten minut hälytettiin Wanaja-festareille, kun etukäteen kaavailtu arvion tekijä oli sairastunut. Esitys oli aivan tietyntyyppistä örinäheviä, joka on minulle ihan tyystin vieras genre. Arvio siitäkin syntyi, mutta se ei ollut mikään journalistinen riemuvoitto, Mantere sanoo nauraen.

 

Opetustyön lisäksi Mantere tekee omaa tutkimustyötä. Tällä hetkellä hän tutkii Suomen musiikkielämän rakentumista 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.

Aiemmin hän on tutkinut musiikin koulutusinstituution syntyä Suomessa. Suunnitelmissa on myös suomalaisen pianismin historian tutkimus työryhmän kanssa.

– Tätä aihepiiriä tunnetaan varsin huonosti. Tarkoitus on perehtyä henkilöhistoriaan ja muusikoiden elämäntarinoihin. Suomessa on ollut useita naispianisteja, jotka ovat opiskelleet ulkomailla ja palanneet sitten Suomeen, mutta joista ei tiedetä juuri mitään, Mantere kertoo.

Mantereen mukaan tutkimus ja kritiikki ovat saman ilmiön jatkumoa.

– Musiikin tutkijat ovat aina kirjoittaneet myös musiikkiarvioita. Musiikkikirjoittamiseen voi ja siihen pitää suhtautua tavoitteellisesti. Kokemuksen ja soivan musiikin verbalisointi on ainakin itselleni usein tavattoman nautinnollista touhua. HÄSA

 

Markus Mantere

Taideyliopiston Sibelius-akatemian musiikin historian professori elokuun alusta alkaen.

On aiemmin työskennellyt Sibelius-akatemiassa mm. musiikin ja näyttämötaiteen tutkijakoulun koordinaattorina ja yliopistotutkijana.

Juuret Hämeenlinnassa

Syntynyt v. 1971, kotoisin Hämeenlinnasta, muutti 10-vuotiaana perheensä mukana Tampereelle.

Asuu nykyisin Akaassa, perheessä vaimo ja kaksi lasta.

Kirjoittanut musiikkiarvioita Hämeen Sanomiin vuodesta 2003 alkaen.

Filosofian tohtori Tampereen yliopistosta v. 2006, oppiaineena musiikintutkimus. PhD-tutkinto Brown University, USA v. 2011.

Soittaa pianoa, nykyisin lähinnä jazzia. ”Yritän opetella sitä itseäni parempien soittokavereiden kanssa.”

Mailapelien eli tenniksen ja sulkapallon vannoutunut ystävä.

Unohtumaton keikkaelämys

”Oman taustani takia koskettavimmat konserttielämykset liittyvät pianotaiteeseen tai kamarimusiikkiin, joihin on jotenkin helpompi uppoutua ja eläytyä.”

”Olli Mustosen tai Grigori Sokolovin konsertit ovat jollain lailla järisyttäneet ja jääneet pitkäksi aikaa mieleen.”