Kulttuuri Riihimäki

Riihimäellä asuvan Marko Karvosen veri veti teatteriin, vaikka näyttelijäisä suositteli oikeita töitä

Näyttelijäisä neuvoi Marko Karvosta hakeutumaan oikeisiin töihin, mutta niin vain veri veti teatteriin. Freelancerin leipä on välillä tiukassa, mutta teatteri on hänelle sydämen asia.
Marko Karvosella on työskentelynurkkaus Riihimäen Vihreässä talossa. Siellä on tallessa muun muassa Hämeenlinnan teatterin Madaamit-näytelmää varten tehty pienoismalli. Kuva: Esko Tuovinen
Marko Karvosella on työskentelynurkkaus Riihimäen Vihreässä talossa. Siellä on tallessa muun muassa Hämeenlinnan teatterin Madaamit-näytelmää varten tehty pienoismalli. Kuva: Esko Tuovinen

Hoidetaan tämä asia pois alta heti aluksi: jos riihimäkeläinen lavastaja Marko Karvonen näyttää tutulta, siihen on syynsä.

Hänen isänsä, näyttelijä Tauno Karvonen tähditti 1970-luvun lopulla legendaarista Tankki täyteen -sarjaa, ja tuli Sulo Viléninä tutuksi kaikelle kansalle. Marko Karvonen taas on aika lailla isänsä näköinen.

– Isä sanoi aikanaan minulle, että mene oikeisiin töihin. Mutta niinhän siinä kävi, että ensin olin lapsi- ja nuorisoteattereissa näyttelijänä, ja siitä siirryin vähitellen lavastuksen puolelle, Karvonen kertoo.

”Leipä on välillä tiukalla”

Hänellä on takanaan kaksi pitkää teatterikiinnitystä, ensin Mikkelissä ja sitten Riihimäellä. Riihimäen teatterin pesti loppui vuonna 2014, kun teatteri joutui talouskurimuksessa luopumaan muun muassa lavastamostaan ja puvustamostaan.

– Olihan siinä aika moinen totuttelu, kun olin 24 vuotta tehnyt töitä kuukausipalkalla, ja sitten piti alkaa itse järjestää itselleen töitä. Leipä on välillä tiukalla, mutta minulle teatteri ja lavastajan työ ovat sydämen asia.

Karvonen on koko uransa ajan työskennellyt myös harrastajaryhmien kanssa ja hänelle on kertynyt runsaasti kontakteja alalta. Se on ollut viime vuosina onni, sillä tuttujen ihmisten kautta on tullut työtilaisuuksia.

Hän on tehnyt hiljattain muun muassa kaksi lavastusta Hämeenlinnan teatteriin.

Lue myös: Teatteriarvio: Hämeenlinnan teatterin Madaamit myllertää vanhemmuuden kliseitä

– Se on kyllä käynyt selväksi, ettei minun ikäiseni lavastaja välttämättä ole ihan kuuminta hottia alalla, 57-vuotias Karvonen sanoo.

Monissa teattereissa on nykyisin yhdistelmävirkoja, eli saman henkilön pitäisi hoitaa esimerkiksi sekä lavastajan että puvustajan työt.

Korona toi käänteen

Karvonen on opiskellut Lahden muotoiluinstituutissa puualan suunnittelijaksi. Opiskelujen jälkeen hän haki kaverinsa usuttamana kolmeen työpaikkaan, ja pääsi kaikkiin.

– Viikko opettajan hommissa riitti, ja myöhemmin siirryin Mikkelin teatteriin lavastamon esimieheksi. Vuonna 1991 tein ensimmäisen ison näyttämön lavastukseni.

Vuonna 2000 Karvonen perheineen muutti Riihimäelle. Teatterin johtajana työskenteli tuolloin Jarno Hiilloskorpi, joka pyysi tuttua miestä ensin yhdelle keikalle ja tarjosi sen jälkeen vakituista pestiä.

Korona on tuonut omat käänteensä myös Karvosen kevääseen ja kesään. Muutama jo sovittu työ peruuntui, ja loppuja on pitänyt jännittää pitkälle kesään.

– Hämeenkyrön Myllykolun kesäteatterille tein Ei muisteta pahalla -näytelmän lavastuksen. Se onneksi pystytään toteuttamaan.

Suunnittelu etenee samalla tavalla

Toukokuussa Karvonen sai Hämeen rahaston puolivuotisen apurahan juhlanäyttelyn kokoamista varten. Hän aikoo esitellä lavastajan työtä pienoismallien, työpiirustusten, luonnosten ja valokuvien avulla. Näyttely tulee joulukuussa esille Riihimäen kirjaston Samuli Parosen saliin, ja Karvonen toivoo saavansa sen myös esimerkiksi Mikkeliin.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Marko Karvonen sai keväällä apurahan lavastajan työstä kertovan näyttelyn kokoamiseen. Näyttely tulee esille Riihimäen kirjaston Samuli Parosen saliin, ja Karvonen toivoo saavansa sen esille muutamalle muullekin paikkakunnalle. Kuva: Esko Tuovinen
Marko Karvonen sai keväällä apurahan lavastajan työstä kertovan näyttelyn kokoamiseen. Näyttely tulee esille Riihimäen kirjaston Samuli Parosen saliin, ja Karvonen toivoo saavansa sen esille muutamalle muullekin paikkakunnalle. Kuva: Esko Tuovinen

Karvosen mukaan lavastuksen suunnittelu etenee aina suurin piirtein samalla tavalla, oli esitys minkälainen tahansa.

– Kun näytelmän suunnittelutyö alkaa, ensin on yleensä yhteispalaveri, jossa ohjaaja kertoo visionsa. Siinä ovat mukana myös valo- ja ääni-ihmiset sekä puvustaja. Sen jälkeen kukin menee tahoilleen tekemään alustavat suunnitelmat ja luonnokset.

Karvonen kertoo tekevänsä pienoismallin usein jo työn alkuvaiheessa, vaikka apuna ovat nykyisin esimerkiksi 3D-suunnitteluohjelmat.

– Tykkään leikkiä palikoilla, ja kirjaan samalla ylös omia fiiliksiäni ja ajatuksiani.

Sitten palaveerataan lisää, Karvonen tekee tarkemman pienoismallin ja laatii työpiirustukset lavastamoa varten. Usein valosuunnittelija on tässä vaiheessa tiiviisti mukana.

– Meillä on käytössä samat 3D-ohjelmat, jolloin suunnitelmia voidaan katsoa ja miettiä yhdessä.

– Seuraan myös harjoituksia, sillä siinä vaiheessa voi vielä huomata, että jotain täytyy muuttaa. Joku juttu ei toimikaan näyttämöllä käytännössä, vaikka teoriassa piti toimia. Sitten kiroilee ensin lavastaja ja sen jälkeen lavastamon pojat.

”Mitä teet päivätyöksesi?”

Karvosta huvittaa se, että vain harvalla on käsitystä lavastajan työstä. Kun hän kertoo ammattinsa, vakiokysymys kuuluu: mutta mitä sä teet päivätyöksesi?

– Ja kerran Riihimäen teatterin lavastamoon soitti nainen, joka halusi tilata juhlaansa varten palmun ja kaislamajoja ylihuomiseksi. Hän oli hyvin yllättynyt, kun kerroimme, ettei teatterilla ole mitään varastoa, joka olisi täynnä tavaraa.

Karvosen mukaan lavastajan työ on siitä mahtavaa, että vaikka työn alla olisi sama näytelmä kuin joskus ennenkin, vanhaa ei tarvitse eikä edes voi toistaa.

– Tämä on työnä hyvin monipuolista. Esimerkiksi kulttuurin kenttää täytyy seurata ja olla kiinnostunut teatterin lisäksi esimerkiksi elokuvista ja musiikista. HÄSA

Marko Karvonen

Lavastaja.

57-vuotias, kotoisin Varkaudesta, asunut vuodesta 2000 alkaen Riihimäellä.

Mikkelin teatterissa vuodesta 1989 alkaen lavastamon esimies ja lavastaja, Riihimäen teatterissa 2000-2014 lavastaja.

Työskennellyt useiden harrastajaryhmien kanssa ja tehnyt tilaustöitä muille teattereille.

Mitä tekee: Freelancer, suunnitellut lavastukset mm. Hämeenlinnan teatterin näytelmiin Kuin ensimmäistä päivää ja Madaamit. Hääräilee renkinä Riihimäen Vihreässä talossa.

Unelma: Tarjota ihmisille mahdollisuus taiteeseen liittyvään yhteisölliseen toimintaan, hiukan Vihreän talon tapaan.

Motto: Oppia ikä kaikki.

Mitä ajattelin, kun heräsin aamulla: Muista, että sulla on lehtihaastattelu.

Millainen on hyvä työpäivä: Vaikka olisi väsynytkin, sitä ei huomaa, kun homma sujuu. Hyvä vire kantaa myös seuraaviin päiviin.

Millainen on takkuinen työpäivä: Joku duuni ei lähde kulkemaan.

Mieleisin oma työ: Teatteri Liekehtivän Olmin projekti Työväen näyttämöpäiville. Ohjaaja Leevi Heinonen selitti, että näytelmässä on kartano, jossa tapahtui murhia. Näytelmän lopussa arvoitusten kirja paiskattiin takkaan, ja koko kartano tuhoutui kirjan mukana. Kankaasta tehtyjen lavasteiden ja sopivien valojen ja äänien avulla tämä onnistui.

Päivän lehti

4.8.2020