fbpx
Kulttuuri Porvoo

Runous tarvitsisi matalamman kynnyksen, ajattelee Runeberg-palkintoehdokas Kaija Rantakari

Runeberg-palkintoehdokkaan, runoilija Kaija Rantakarin, mielestä lukijan kokemus on aina oikein. Kirjallisuuspalkinnolle on kymmenen ehdokasta, ja palkinto jaetaan helmikuun alussa.
Kaija Rantakari kertoo kirjoittavansa runoja siksi, että on siinä parempi kuin proosassa.
Kaija Rantakari kertoo kirjoittavansa runoja siksi, että on siinä parempi kuin proosassa. Kuva: Outi Paappanen

Runeberg-palkintoehdokkaaksi valittu runoilija Kaija Rantakari, 37, tahtoisi laskea sitä kynnystä, jota monet ihmiset tuntevat runoja kohtaan. Hänen runoteoksensa Salit on yksi tämänvuotisista palkintoehdokkaista.

– Runouteen liittyy ihan tarpeettomasti sellaista pelkoa, ettei sitä ymmärretä jotenkin oikein. En usko siihen, että on oikeita tapoja lukea runoja. Mielestäni jokin oikean ratkaisun runoanalyysi on ihan mahdoton, mielestäni lukijan kokemus on aina oikein, Rantakari sanoo.

– Kyllä minä välillä kuulen hyvinkin yllättäviä tulkintoja omista teksteistäni, mutta mitä siitä sitten. Silloinhan olen herättänyt lukijassa jonkin tunteen ja mielikuvan, ja olen siitä iloinen.

Hän haluaisi olla helposti lähestyttävä runoilija.

– Sekä ihmisenä että tekniikaltani. Yritän kirjoittaa sillä tavalla selkeästi, että tekstit olisi helppo vastaanottaa. Teksti saattaa olla välillä sirpaleista, mutta siinä on konkretiaakin ja tunnistettavia tunteita, jotka ankkuroivat sen. En ajattele, että pitää olla tietty kirjallisuuden tuntemisen taso, jotta uskaltaa lukea runojani. Ihan tavalliset ihmiset voivat kokea taidetta tekstieni äärellä.

 

Rantakari kirjoitti runoteostaan Salit parisen vuotta. Hän aloitti teoksen kirjoittamisen sen jälkeen, kun hänen edellinen teoksensa Koko meren laajuus julkaistiin elokuussa 2018.

Kun Rantakari aloitti kirjoittamisen, hän ei alun perin tiennyt, millaista kokonaisuutta oli tekemässä. Myöhemmässä vaiheessa hän kuitenkin ryhmitteli yhteen sopivat runot samaan saliin.

– Puolen vuoden kohdalla sain ajatuksen, että minua kiinnostaa kirjoittaa kuvataiteista. Tiesin myös, että haluan kirjoittaa rakkausrunoja. Päätin, että saan yhdistää nämä minulle rakkaat maalaukset ja rakkausrunojen kirjoittamisen.

Runokirjassa on intensiivinen tunnelma. Se vie mukanaan, ja tunteen intensiteetti kasvaa kirjan edetessä.

– Halusin, että siitä tulisi sellainen olo, että lukija kulkisi tiettyjen huoneiden läpi. Olen varmaan runoilijana huomattavasti kokoelmallisempi kuin moni muu. Ajattelen, että kokonaisuus on tärkeämpi kuin yksittäiset runot.

 

Miksi kirjoitat runoja etkä esimerkiksi proosaa?

– Runoilijalta aina kysytään tämä kysymys. Tuo on hassu kysymys, ikään kuin proosa olisi se ideaali, hän huomauttaa.

– Kirjoitan runoja ensinnäkin siksi, että olen siinä parempi kuin proosassa. Mielestäni runous osallistaa lukijan eri tavalla kuin proosa. Nautin siitä, että kieli saa olla sellaista aukkoista ja fragmentaarista. Lukijan omat kokemukset ja kielikuvat punoutuvat yhteen minun tekstini kanssa.

Koetko runoilijuuteen liittyvän stereotypioita tai ennakkoluuloja?

– Runoilijuuteen liittyy aika paljon erilaisia ennakkoluuloja, käsitys runoilijasta on aika vahva. Minusta tuntuu, että en vastaa sitä käsitystä. Olen ehdottomasti melankolikko, mutta hymyilen tosi paljon ja olen todella käytännönläheinen ihminen, Rantakari sanoo.

Runeberg-palkinnon voittaja ratkeaa helmikuussa. Rantakari sanoo olevansa hyvä odottamaan.

– Ehdokkuus tuntuu ihanalta, ja minulle jo se on huikea asia. Arvostan Runeberg-palkintoa, mutta en uskalla ajatella, että voittaisin.

– Kirjailijan ja varsinkin runoilijan arki on taloudellisesti aika epävarmaa, joten kyllähän palkintosumma arkea muuttaisi näin maanläheisesti ajateltuna. Aikaisemmista palkinnoista ja ehdokkuuksista olen myös saanut itseluottamusta omaan tekemiseen.

 

Muut Runeberg-palkinnon ehdokkaat ovat Niillas Holmbergin romaani Halla Helle, Anneli Kannon romaani Rottien pyhimys, Kaj Korkea-ahon romaani Röda rummet / Punainen huone, Susinukke Kosolan runokokoelma Turkoosi vyöhyke, Martina Moliis-Mellbergin runokokoelma Falk, Emma Puikkosen romaani Musta peili, Matias Riikosen romaani Matara, Quynh Tranin romaani Skugga och svalka / Varjo ja viileys ja Suvi Vallin esseekokoelma Hallittua kaatumista ja muita ruumiin kielen asentoja.

Kaija Rantakari

Syntynyt 1984.

Helsinkiläinen runoilija, kollaasitaiteilija ja kirjansitoja.

Teokset: Salit (2021), Koko meren laajuus (2018), Mikado (2015).

Raadin perusteluja

Kaija Rantakarin runoteos Salit kuljettaa lukijan läpi seitsemän huoneen ja kietoo samalla vaivihkaa intiimiin ja nautinnolliseen tilaansa. Taidenäyttelyä muistuttava jäsennys tekee lukemisesta poikkeuksellisen visuaalista.

Salit ei ole silkkaa pehmeyttä ja upottavaa pintaa, vaan siihen kätkeytyy kovuutta ja väkivaltaa kuin Kullervon leipään: yön monoliitti / kukkien puutteessa poimit maasta kiviä.

Kirja liikkuu suvereenisti sisäisten tuntojen, ulkoisten havaintojen ja aforististen kiteytysten välisellä vyöhykkeellä.

Tekijänsä edellisiin kahteen kirjaan verrattuna Salit on suorastaan säevyöryä, mutta jokainen sana ja lause on paikoillaan. Harkitun kirjan lukeminen on runouden luksusta, joka voi toteutua yhtä hyvin kylpyammeessa kuin ruuhkabussissa.

Menot