Kulttuuri

Mats Strandberg työsti kirjoittaessaan omaa ilmastoahdistustaan - "Olen ylpeä Greta Thunbergistä"

Kuva: Henric Lindsten
Kuva: Henric Lindsten

Eräänä tavallisena päivänä toukokuun lopulla paljastuu, että maailmanloppu tulee tarkalleen 16. syyskuuta kello 4.12 aamulla Ruotsin aikaa. Tästä alkaa ruotsalaisen Mats Strandbergin mieltä kutkuttava dystopia-romaani Loppu.

Kirjassa Maata kohti syöksyy valtava komeetta Foxworth, jonka osuma muuttaa meret höyryksi ja polttaa ilmakehästä hapen. Rysäyksen aiheuttama shokkiaalto hävittää hetkessä kaiken elollisen maapallolta. Asteroidi on romaanissa nimetty sen ensimmäisenä havainneen Nasan tutkijan mukaan. Hän teki urotyönsä kuitenkin liian myöhään, mitään ei ole enää tehtävissä.

Aiemmin kauhukirjoilla, kuten Hoivakoti ja Risteily mainetta niittänyt Strandberg kertoo saaneensa innoituksensa Loppuun The Day After Tomorrowin kaltaisista katastrofielokuvista.

– Nehän ovat usein kamalia, mutta jotenkin pidän niistä. Jään aina sellaisen jälkeen miettimään, mitä tavalliset ihmiset siinä tilanteessa tekisivät, ja mitä tapahtuisi, jos maailma todella olisi uhattuna, hän kertoo.

Yhdeksi inspiraation lähteeksi hän nimeää myös tanskalaisen Lars von Trierin elokuvan Melancholia.

– Syy, miksi kirjoitin tämän nyt oli ehkä se, että purin siihen ilmastoahdistustani. Halusin kuitenkin uhan olevan ilmastonmuutosta konkreettisempi.

Yhteys ilmastomuutoksen kieltäjiin

Romaanissa koulut suljetaan, pörssi romahtaa ja raha menettää arvonsa nopeasti. Ihmiset eivät mene töihin, lentokoneet lakkaavat lentämästä ja junat kulkemasta. Kello sananmukaisesti tikittää kirjan sivuilla.

Strandberg uskoo, että kun ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa jokainen ihminen käy läpi samaa asiaa, alkaa välillämme tapahtua todella kiinnostavia asioita.

Ihmissuhteet ja yhteisöt tulevat tärkeiksi, mutta on heitäkin, jotka kömpivät koloonsa ja heitä, jotka eivät usko koko komeettaan, vaan syyttävät uutisia kansainväliseksi salaliitoksi.

Yhteys ilmastonmuutoksen kieltäjiin on selvä.

– Työstin kirjoittaessani apokalyptisiä tunteitani, mutta ilmastonmuutos on monimutkainen ja abstrakti uhka, joka kietoutuu politiikkaan ja kapitalismiin. Se myös tapahtuu kirjan kannalta hitaasti.

Kirjailija sanoo olevansa ylpeä ”maanmiehestään” Greta Thunbergistä.

– Hänen ansiostaan ilmastonmuutoksesta on tullut kertomus, jolla on sankari. Nyt voimme kertoa tarinaa tytöstä, joka aloitti liikkeen ja josta tuli maailmanlaajuinen keulahahmo. Se tekee abstraktista asiasta helpommin käsiteltävän.

”En halua lapsuudenkotiin”

Strandberg sanoo ihmisten käyttävän tavallisesti paljon aikaa tulevaisuuden ajattelemiseen, mutta kun mikään ei ole enää tärkeää, olemme pakotettuja elämään tässä hetkessä.

– Jotkut lukijat ovat kertoneet olevansa melkein kateellisia kirjan henkilöille ja ymmärrän heitä. Siinä on jotain houkuttelevaa, että voi vain antaa periksi. Ei kannata enää mennä kaduille osoittamaan mieltään, eikä edes haukkua (Yhdysvaltain presidentti) Donald Trumpia.

Ihmiset joutuvat ratkaisemaan kuitenkin isoja kysymyksiä, kuten kenen kanssa haluavat viimeiset hetkensä viettää, vanhempien vai ystävien ja missä. Miten vanhemmat kasvattavat lapsiaan, kun hampaiden pesullakaan ei ole mitään väliä?

– Itse haluaisin viettää viimeisen kuukauteni La Palmassa Kanarialla sijaitsevassa talossani, mutta tuskinpa pääsisin sinne. Haluaisin eri puolella Ruotsia asuvan isäni mieheni ja minun luokse. Kieltäytyisin itse menemästä lapsuudenkaupunkiini, sillä en nauttinut siellä varttumisesta yhtään.

Strandberg on kotoisin Fagerstasta Keski-Ruotsista. Hän on aiemmin työskennellyt Aftonbladetin kolumnistina seitsemän vuotta, mutta nykyisessä polarisoituneessa ilmapiirissä se ei enää tuntunut hyvältä.

Tulossa tv-sarja

Strandberg teki romaania varten runsaasti tutkimusta, haastatteli Ruotsin turvallisuusviraston työntekijöitä, psykologeja, avaruuden asiantuntijoita ja jopa pappeja, vaikkei uskovainen olekaan.

– Ruotsissa ihmiset kokoontuivat kirkkoon hakemaan lohtua Estonian uppoamisen tai tsunamin kaltaisiin kriiseihin, vaikka eivät olisi uskovaisiakaan. Ruotsin kirkko on tehnyt paljon hyvää työtä.

Loppu-romaanin kertojat Simon ja parantumattomasti sairas Lucinda ovat 17-vuotiaita. Kirjailija kertoo halunneensa käsitellä isoja kysymyksiä elämästä ja kuolemasta ja siksi aihe sopi tutkailtavaksi nuorten näkökulmasta

– Halusin tehdä päähenkilöistä 17-vuotiaita, joilla on toinen jalka aikuisuudessa ja toinen lapsuudessa. Ylipäätään kirjoitin henkilöistä, jollaisia ei yleensä esiinny kovin paljon kirjallisuudessa.

Kirjan oikeudet on myyty Yhdysvaltalaiselle tuotantoyhtiölle ja kirjailija on toiveikas, että tv-sarja toteutuu.

– Heillä on hyviä ideoita. Kirjan tarina siirrettäisiin toki Yhdysvaltoihin, mutta se sopii. Aihehan on universaali. HÄSA, STT