Kulttuuri

Sarjakuva-arvio: Anne Frankin päiväkirjasta syntyi upea sarjakuvasovitus

Ari Folman & David Polonsky: Anne Frankin päiväkirja. Suom. Anita Odé. Tammi 158 s.

Anne on vasta 13-vuotias, kun hän joutuu piiloutumaan natsien juutalaisvainoilta isän sokkeloisen työpaikan takaosaan piilotettuun asuntoon. Siellä Annen syntymäpäivälahjaksi saamasta päiväkirjasta tulee hänen uskottunsa – ainoa, jolle hän uskaltaa kertoa niin synkimmät kuin suurimmatkin salaisuutensa.

Anne Frankin päiväkirja on varmasti yksi toisen maailmansodan kuuluisimmista kirjoista. Kaikkihan meistä tietävät sen, mutta kuinka moni tosiasiassa on lukenut sen? Minä en ainakaan.

Ari Folmanin ja David Polonskyn tekemän sarjakuvasovituksen takakansi kertoo sarjakuvan olevan alkuperäisteokselle uskollinen. Täysin totta tämä ei ole, sillä – kuten he itse kirjan lopussa toteavat – täydellinen uskollisuus vaatisi noin 3500 sivua sarjakuvaa.

 

Onkin vaatinut taitoa puristaa Anne Frankin päiväkirja alle 150 sarjakuvasivuun näin sujuvasti. Sarjakuvaversio on ehyt kokonaisuus, josta piirtyy elävä kuva nuoresta, ikäisekseen kypsästä naisenalusta.

Annen tunteiden ja ajatusten kirjo välittyy sarjakuvasta hienolla tavalla: milloin hän pohtii monimutkaista suhtautumistaan vanhempiinsa ja siskoonsa, milloin yksinäisyyttään tai rakkaussuhteitaan, milloin kuolemanpelkoa tai tulevaisuudentoiveitaan.

Teoksen kuvitus on kaunista, pastellisävyistä ja tyyliteltyä, mutta ennen kaikkea varsin kekseliästä: ahdistunut Anne on sijoitettu keskelle Edward Munchin Huuto-maalausta, ja kaavoihin kangistumisesta kertovassa osiossa piilopaikan aikuiset kuvataan samaa ikuisesti toistavina vieteriukkoina.

Joskus, kun Annen kirjoittama teksti on ollut erityisen kaunista, ovat tekijät päättäneet julkaista päiväkirjamerkinnän sellaisenaan.

 

Juuri, kun on saanut tutustua Annen ajatuksiin, toiveisiin ja unelmiin, teos yhtäkkiä loppuu – aivan kuten Annen elämäkin aikoinaan keskitysleirillä.

Päivän lehti

20.2.2020