Kulttuuri

Sarjakuva-arvio: Piristävän ruokottomia antisankareita

Francesco Tullio Altan: Ada Macaossa. Suom. Heikki Kaukoranta. Asema Kustannus, Zum Teufel, Täysi Käsi. 96 s.

1960- ja 1970-lukujen Macao on prostituoitujen, sotilaiden, huijareiden ja oman onnen tavoittelijoiden sekasotku. Rahalla tuntuu saavan mitä vain, paitsi uskollisuutta.

Macaon baariläävässä istuva mies alkaa kertoa amerikkalaissotilaalle vanhaa rakkaustarinaansa.

Tarina on monipolvinen: Henkilöitä ja tapahtumia on paljon. Osa tapahtumista sijoittuu New Yorkiin, osa Macaoon, osa tarinan kertomisaikaan 1974 ja osa vuoteen 1963. Onpa Amerikan presidentillä J. F. Kennedylläkin keskeinen rooli tarinassa.

Italialaisen Francesco Tullio Altanin Ada on satiirisen sarjakuvan klassikko. Alun perin suomeksi jatkosarjana 1980-luvun Tapiiri-lehdessä julkaistusta sarjakuvasta ilmestyi puolisentoista vuotta sitten albumina ensimmäinen tarina Ada viidakossa.

Nyt julkaistu jälkimmäinen kertomus ei kuitenkaan ole suoraa jatkoa tälle, vaan välissä on kulunut kymmeniä vuosia ja viidakko vaihtunut kaupunkiin.

Vaikka albumin nimi on Ada Macaossa, Ada näyttäytyy ensi kerran vasta sivulla 34. Muutoinkin sarjakuva on varsin hämmentävä ilmestys: piirrosjälki on rujon rumaa, ja ruudut pursuavat yksityiskohtia ja puhekuplia niin, että kymmenen sivun mittaisen luvun luettuaan on pakko pitää tauko.

Monimutkaisessa selkäänpuukotusten, juonittelun ja petosten vyyhdissä on vaikeaa pysyä mukana.

 

Tästä kaikesta huolimatta sarjakuvassa on jotain uskomattoman tenhoavaa. Huumori on pikimustaa, ihmiset häkellyttävän töykeitä ja suorasanaisia. Kukaan ei ajattele kuin itseään, mutta eipä kukaan mitään muuta väitäkään tekevänsä.

Sarjakuvaa lukiessa ei kannata stressata, jos rönsyilevässä juonessa ei täysin pysykään mukana. Sen sijaan kannattaa vain huumaantua rappiollisen kyynisestä tunneilmasta, joka tuntuu – kummallista kyllä – piristävän rehelliseltä.

Päivän lehti

10.7.2020