Kulttuuri

Sarjakuva-arvio: Rakkaudella on monet kasvot

Pauli Kallio ym: Mutta suurin on rakkaus. Suuri Kurpitsa. 96 s.

Rakkautta on monenlaista: Sitä on perheenjäsenien, pariskuntien ja ystävien välillä. Rakkaus voi olla kuvitelmaa tai totisinta totta, roihuavaa tai sammumaisillaan, hetken hurmaa tai vuosia kestävää.

Näistä kaikista rakkauden eri muodoista Suomen tiettävästi ainoa päätoiminen sarjakuvakäsikirjoittaja Pauli Kallio on loihtinut kiehtovan kokoelman.

Mutta suurin on rakkaus näyttää pieniä rakkauden hetkiä Aapon elämän varrelta 60-luvun lopulta nykyaikaan. Tapahtumat perustuvat esipuheen mukaan osittain Kallion omiin kokemuksiin – yhtä löyhästi kuin Pauli Kallion ja Aapon nimet muistuttavat toisiaan.

 

Kallion käsikirjoitustyylistä paistaa vuosien kokemus: vaikka tarinat alkavat usein keskeltä tilannetta, niihin on helppo uppoutua ja samastua heti ensiruudusta.

Dialogi on tarkkaan harkittua ja luontevaa. Hahmot eivät turhia jaarittele, mikä saa tarinat soljumaan leppoisan ilmavasti eteenpäin.

Jokaisen kirjan 11 tarinasta kuvittaa eri piirtäjä, jotka Kallio itse on tarkkaan valinnut: näin kuvittajan piirrostyyli vahvistaa juuri kyseisen tarinan tunnelmaa.

Esimerkiksi Aino Sutisen vauhdikas viiva ei sopisi ollenkaan kuvaamaan lapsuuden hauraita ystävyyssuhteita eikä Eeva Meltion unenomainen tyyli taas sopisi rock-keikan kuvittamiseen. Toisinpäin ne sen sijaan toimivat hienosti.

 

Kokoelman heikoimmat tarinat ovat ihan kivoja välipaloja, jotka eivät aivan kanna loppuun asti. Suurin osa sarjakuvanovelleista kuitenkin luo mielenkiintoisia tunnelmia ja ajatuksia, joihin jäisi mieluusti vellomaan pidemmäksikin aikaa.

Suosittelenkin siksi nauttimaan kokoelman tarinat yksittäin ja hitaasti makustellen.

Päivän lehti

23.11.2020

Fingerpori

comic