Kulttuuri

Sarjakuva-arvio: Sarjakuvataiteilijan elämä kävi katkolla

Tiitu Takalo: Memento mori. WSOY 2020. 232 s.

Tiitu menee yksin nukkumaan miehensä Mikon ollessa pikkujoulujuhlissa. Puoliltaöin hän herää armottomaan, lamauttavaan päänsärkyyn.

Ensiapunumerossa käsketään ottamaan särkylääkettä ja odottelemaan. Toisella soittokerralla sentään ohjeistetaan tilaamaan ambulanssi. Ensihoitajien mielestä kaikki johtuu illan yhdestä oluesta tai jumissa olevasta niskasta.

Lopulta perillä ensiavussa selviää, että Tiitulla on aivoverenvuoto, ja hänet leikataan samana päivänä. Vasta myöhemmin hän tajuaa, että olisi yhtä hyvin voinut kuolla.

 

Tästä alkaa niin henkisesti kuin fyysisestikin hidas toipumisprosessi, jota Tiitu Takalo kuvaa hienosti omaelämäkerrallisessa sarjakuvassaan Memento mori.

Lukija saa seurata tarkkaan Tiitun sairastumista, leikkausta ja toipumista. Kuolemanläheisyys saa Tiitun pohtimaan suuria kysymyksiä, kuten mikä hänelle elämässä pohjimmiltaan on tärkeää tai onko hän elänyt hyvän elämän.

Takalo on mestarillinen vangitsemaan omaelämäkerrallisiin teoksiinsa kaiken olennaisen. Raskaasta aiheesta huolimatta sarjakuvaa ei ole raskasta lukea, koska kerronta on ilmavaa ja nokkelaa.

 

Tiitun tunnetiloihin ja ajatuksiin on helppo uppoutua, oli kyse sitten kivusta, pitkästymisestä, epätoivosta, surusta tai ilosta.

Sarjakuva on pysäyttävää luettavaa. Omat murheet tuntuvat mitättömiltä tämän jälkeen. Kauheasta aiheesta huolimatta sarjakuva valaa lopulta lukijaankin toivoa: jopa aivoverenvuoto ja siitä seurannut kyvyttömyys tarttua töihin on mahdollista voittaa.

Siitä toimii todisteena esimerkiksi tämä upea, yli 200-sivuinen sarjakuva.

Päivän lehti

26.11.2020

Fingerpori

comic