Kulttuuri Hämeenlinna

Simo Ripatin installaatio Galleria Koneessa vie katsojansa pimeään

Simo Ripatin installaatioiden jokaisella elementillä on teokselle merkitys. Minimalistiset teokset pakenevat sanallistamista, mutta voivat pidemmällä tarkastelulla osoittautua isoiksi kokemuksiksi.
Galleria Koneeseen rakennettu Simo Ripatin installaatio vaatii ympärilleen pimeyttä. Ripatin vähäeleinen muotokieli on tiukasti kontrolloitua, eikä hänen teoksissaan ole mitään turhaa. Kuva: Esko Tuovinen
Galleria Koneeseen rakennettu Simo Ripatin installaatio vaatii ympärilleen pimeyttä. Ripatin vähäeleinen muotokieli on tiukasti kontrolloitua, eikä hänen teoksissaan ole mitään turhaa. Kuva: Esko Tuovinen

Galleria Koneessa on pimeää.

Verkatehtaan uumeniin on rakennettu Simo Ripatin (s. 1975) installaatio Öinen (2019). Nimensä mukaisesti Öinen ei tapahdu päivänvalossa. Se pyrkii riisumaan katsojaltaan turhat aistihavainnot, jotta katsoja voi keskittyä olennaiseen.

 

Sanallistaminen ei ole tärkeää

Ripatti pyrkii rakentamaan installaatioidensa havainto-olosuhteet mahdollisimman kontrolloiduiksi.

– Kaikki elementit, mitä teoksissani kulloinkin on, ovat harkittuja. Ne ovat välttämättömiä teoksen sisällön tai sen viimeistelyn kannalta, hän kertoo.

Öisessä Ripatti käsittelee havainnointia ja sen kiinnittämistä ihmistä ympäröivään maailmaan. Teos pohtii havaintojen ja todellisuuden suhdetta.

– Joskus ihminen saattaa ohittaa havaintonsa, mutta joutuu jälkeenpäin miettimään, oliko kyse todellisesta havainnosta vai vain omasta haaveilusta.

Tämän tarkempaa tulkintaa Ripatti haluaa välttää.

– Kaikkea, mitä teoksessa on, ei pysty sanallistamaan enkä pyrikään siihen. Se ei ole tärkeää.

 

Kuvanveisto ei riittänyt

Ripatti on työskennellyt installaatioiden parissa käytännössä koko kymmenvuotisen uransa ajan.

Hän kertoo kouluttautuneensa taiteilijaksi verraten myöhään.

– Työskentelin aluksi vähän aikaa kuvanveiston parissa, mutta koin, että en pelkällä kuva-aiheella pystynyt tuomaan esiin sitä, mitä halusin.

Siirtyminen tilallisiin installaatioihin ei kuitenkaan ollut mikään tietoinen päätös.

– Tekemiseni vain ohjautui siihen suuntaan.

Katso videolta, miten Ripatti avaa ajatteluaan Öisen takana.

Minimalistinen muotokieli, muttei minimalisti

Vuosien myötä Ripatin työskentely on suoraviivaistunut.

Aiemmin hän joutui karsimaan ja rajaamaan teoksistaan niissä lähtökohtaisesti olleita, mutta turhiksi kokemiaan elementtejä. Nykyään hän osaa mennä suoraan asiaan, mikä luonnollisesti helpottaa ja nopeuttaa työskentelyä.

Ripatin muotokieli on minimalistinen, mutta hän ei pidä itseään minimalistina.

– Se ei ole itsetarkoituksellista. Yleisö voi ohittaa teokseni niiden vähäeleisyyden takia, mutta jos teosta pysähtyy tarkastelemaan pidemmäksi aikaa, voi sieltä löytää isomman kokemuksen.

 

Idea kasvaa muodoksi

Öinen on tehty nimenomaan Galleria Koneen tilaa ajatellen. Tämä on Ripatille tyypillistä. Hän ei tee teoksia varastoon.

– Tietenkin minulla on ideoita varastossa, mutta teokset itsessään tulevat aina tilaan sen tarjoamien mahdollisuuksien ja rajoituksien mukaan. Joskus teoksen ideakin lähtee tilasta.

Teosten ideointiprosessi voi venyä muutamasta kuukaudesta vuosiin. Teosten ideat kumpuavat Ripatin omasta ajattelusta ja hänen tulkinnoista ympäristöstä ja yhteiskunnasta.

Hän pyrkii kuitenkin etäännyttämään teoksensa todellisista yhtymäkohdista esimerkiksi ajankohtaisiin asioihin.

– Teoksen alkuperäistä ideaa tai ideointihetkeä voi olla lopulta vaikea edes muistaa. Vaikka teoksen sisältö pysyy samana, sen muoto muuttuu. HÄSA

Simo Ripatti: Öinen, 25.5.–18.6., Galleria Kone, Verkatehdas.

Simo Ripatti

Synt. 1975, Mikkeli.

Asuu ja työskentelee Leppäkoskella Janakkalassa.

Valmistunut kuvataiteilijaksi Lahden taideinstituutista 2009 ja maisteriksi Kuvataideakatemiasta 2011.

Teoksia EMMAn, Suomen valtion, Suomen taideyhdistyksen ja Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan kokoelmissa.

Teoksia ollut esillä useissa näyttelyissä vuodesta 2007 lähtien.

Kuratoinut 29.6. aukeavan Riihimäen vanhan lasitehtaan kesänäyttelyn Tila havainnon taustana.