Kulttuuri Hämeenlinna

Suisto-klubin uusi promoottori Janne Tamminen: Ei yhden genren jumitusta

Tasaisen matkan taulukon mukaan laskettuna Janne Tamminen on käynyt Suistolla noin kerran vuodessa. Kerran olen ite ollut huutamassa lavalla. Kuva: Pekka Rautiainen
Tasaisen matkan taulukon mukaan laskettuna Janne Tamminen on käynyt Suistolla noin kerran vuodessa. Kerran olen ite ollut huutamassa lavalla. Kuva: Pekka Rautiainen

Janne Tamminen, kuinka usein olet käynyt Suistolla?

– Arvaan, että vajaa kymmenen keikkakokemusta sieltä on. Kerran olen ite käynyt huutamassa lavalla.

– Kun oma työ on tehdä kiertuemanagerin tehtäviä, tulee valta osa viikonlopuista oltua keikoilla. Jos viikonloppu sattuu olemaan vapaa, niin kynnys keikalle lähtemiseen on todella korkea. Kun on vaimo ja kolme lasta, yrittää elää perhe-elämääkin.

Onko Suiston omistaja Ukri Kokkonen antanut vapaat kädet päättää ohjelmasta?

– Näin alkumetreillä haluan kyllä kysellä muiden mielipiteitä, koska he tietävät, mikä siellä on toiminut ja mikä ei.

– Tämä livekenttä on jännä ala. Vaikka kaikki periaatteessa tuntee tietyt nimet, niiden keikoilla ei välttämättä käy kauheasti ihmisiä.

– Onneksi olen toiminut alalla tosi pitkään. Tajuan melko hyvin, missä on järkeä ja missä ei. Suisto on kuitenkin pieni talo. Jos toimii jotenkin maltilla, niin uskon, että hyvä tulee.

Suiston tarjonta on ollut erittäin monipuolista. Suunnitteletko radikaaleja muutoksia?

– Pyrin noudattamaan talon henkeä. Parhaani teen, että laatu pysyy vähintään samana eikä jumituta vain yhteen genreen. Olisi myös kiva, että ihmiset esittäisi toiveita.

– Täytyy kokeilemalla katsoa, jos saisi aktivoitua viikkotoimintaa. Jos ihmisiä ei käy, sittenhän sitä ei yksinkertaisesti voi järjestää.

– Täytyy myös yrittää löytää tilaa paikallisille nouseville soittajille. Miten muuten he voivat saada seuraajakuntaa, jos he eivät pääse keikoille?

Kuinka päädyit keikkajärjestäjäksi ja kiertuemanageriksi?

– Kun oli kavereilla paljon bändejä ja itellä oma, jotenkin sitä vaan rupesi ajattelemaan, että kai keikatkin on järjestettävä ite, kun muutkaan ei sitä tee.

– Onneksi Riihimäen nuorisotalolla oli ymmärtäväisiä ihmisiä. Ne antoi tilan käyttöön, lanasi vähän henkilökuntaakin ja tuki meidän toimintaa aktiivisesti.

– Voi olla, ettei ensimmäiset keikat olleet järjestelyiltään ihan timanttisia, mutta niistä selvittiin ja joka keikasta oppi jotain uutta.

– Siinä tajusi, ettei tämä niin kummoista hommaa ole. Se vaati pientä järjestelyä, joka on ollut itelle luontevaa ja mukavaa puuhaa.

– En koskaan ajattelut, että teen keikkajärkkäämistä joskus työkseni. Sitä vain halusi, että asioita tapahtuu.

Sait vuonna 2014 valtakunnallisessa Musiikki & Media -tapahtumassa tunnustuksen Vuoden tapahtumatuottaja. Mitä teit silloin oikein?

– Menin sen vuoden keväällä Warner Music Livelle töihin. Cheekin stadion -projekti oli silloin jo tosi pitkällä, mutta yhtäkkiä sen loppuun vieminen oli aika isosti mun harteilla. Siitä se tunnustus tuli, vaikka vähintään yhtä tärkeissä rooleissa oli kymmeniä muitakin ihmisiä.

Miten näet elävän musiikin kysynnän ja tarjonnan suhteen tämän päivän Suomessa?

– Varsinaisia rokkiklubeja on vähemmän kuin taannoin, mutta yökerhot ovat ruvenneet tarjoamaan liveohjelmaa, vaikka ne kaikki eivät ole siihen hirveän soveltuvia.

– Tarjontaa on tosi paljon ja kilpailu kovaa, mutta yllättävän paljon ihmiset jaksaa keikoilla käydä.

– On hyvä, ettei vain nyprätä puhelimia kotona vaan tajutaan edelleen se, että livekeikat on elämyksiä, joita ei voi muuten saada kuin menemällä paikan päälle. Se on jotain uniikkia joka kerta.

Tehdään pieni aikamatka noin vuosikymmen taaksepäin. Kumpi oli vaikeampaa, kuopata oma orkesteri Endstand vai jättää levy-yhtiö Combat Rock Industry?

– Kun bändiä melkein se 12 vuotta tehtiin, rupesi kaikilla olemaan tunne, ettei ole hirveästi uutta annettava. Se vähän harmitti, ettei päästy Amerikkaan kiertueelle, mutta niin paljon oli kaikkea tapahtunut, ettei sitä osannut varsinaisesti surkutella.

– Vähän sama Combat Rockin kanssa. Kumpikin lopettaminen oli jotenkin luontevia ja jollain tavalla järkiratkaisuja. Enemmänkin tunsi helpotusta kuin surua.

Combat Rock Industrystä on valmistunut tuore dokkari, joka on nähty vasta Tampereella ja Helsingissä. Oletko siihen tyytyväinen?

– Olen sen pari kertaa nähnyt ja siitä jää tosi hyvä fiilis. Asian ydin on saatu nivottua hyvin yhteen.

– Ohjaaja yrittää saada dokkarille tv-näytöksen ja voi olla, että se saadaan tässä kevään aikana näytille erääseen pieneen hämeenlinnalaiseen klubiin. HÄSA

Janne Tamminen

Riihimäkeläinen kiertuemanageri ja Suisto-klubin uusi promoottori.

HC-punkbändi Endstandin vokalisti 1996–2008.

Perusti v. 2000 tervakoskelaisen Jani Koskisen kanssa Combat Rock Industry -levy-yhtiön, joka julkaissut mm. Endstandin, Wastedin, Manifesto Jukeboxin ja Kakka-Hätä 77:n levyjä. Combat Rock levykauppa Helsingissä 2004–2016.

2000-luvun alussa musiikkitoimittajana MoonTV:ssä ja Sue-lehdessä.

Työskennellyt venue managerina The Circusissa Helsingissä ja Warner Music Liven tapahtumatuotannossa.

Sai vuonna 2014 Vuoden tapahtumatuottaja -tunnustuksen Cheekin stadion-keikoista.

Kiertänyt viime syksystä lähtien Evelinan kanssa. Loppukeväästä Ellipsin keikkoja, jotka jatkuvat syksyyn. Kiertueita mm. HIM:n, Michael Monroen, Don Huonojen ja Haloo Helsingin kanssa.