fbpx
Kulttuuri

Kuvataide-arvio: Sukupolvi Z toi uusia ulottuvuuksia taidemuseon näyttelyyn - Teoksen voi ripustaa vaikka kattoon

Hämeenlinnalaiset nuoret valitsivat taidemuseon Niemistö-kokoelmasta näyttelyn teokset ja suunnittelivat ripustuksen. Etualalla Emma Ainalan teos Too Many Stars and not Enough Sky, 2016, öljy kankaalle. Kuva: Pekka Rautiainen / HäSa
Hämeenlinnalaiset nuoret valitsivat taidemuseon Niemistö-kokoelmasta näyttelyn teokset ja suunnittelivat ripustuksen. Etualalla Emma Ainalan teos Too Many Stars and not Enough Sky, 2016, öljy kankaalle. Kuva: Pekka Rautiainen / HäSa

Elämän äärellä -näyttely kokoaa yhteen kahdenkymmenenviiden Z-sukupolvea edustavan nuoren kuraattorin valintoja Hämeenlinnan taidemuseoon talletetun Niemistö-kokoelman teoksista.

Nuoret ovat nimenneet näyttelyn teemoiksi muun muassa identiteettiin liittyvät kysymykset, mielenterveyden, tasa-arvon ja ilmastonmuutokseen liittyvän ympäristöahdistuksen.

Alakerran osuudessa tilaa saavat ihminen sekä taiteen perinteisemmät aihepiirit, kuten maisemat ja asetelmat. Kuraattorien tarinallisten näyttelytekstien rinnalla nähdään muun muassa Henry Wuorila-Stenbergin Aamunkoi, Iltarusko, kuolemaansa ei kukaan usko ja modernistimaalari Juhani Linnovaaran Renessanssimuotokuva.

Rinnastuksen äärellä huomaa, että Wuorila-Stenbergin väriä sykkivistä ihmishahmoista löytyy looginen visuaalinen yhteys Linnovaaran värintäyteisen olentopotretin kanssa.

Lue myös: Z-sukupolvi sai koota taidenäyttelyn Hämeenlinnaan ja valitsi teokset ilman sääntöjä

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Markus Copper: Tuonelan sorsat, 1997. Puu, sähkö. Kuva: Terho Aalto
Markus Copper: Tuonelan sorsat, 1997. Puu, sähkö. Kuva: Terho Aalto

Sisällöllisiä yhteyksiä hahmottuu puolestaan Paul Osipowin maalauksesta Sininen kallo ja hattu sekä ilmaisultaan pelkistetymmistä teoksista, kuten Antti Kytömäen Untitled, Aurora Reinhardin Onnen hetki 1/3 ja Rikki 2/3 sekä Ville Löppösen maalauksesta 3rd Day Underground.

Osipowin maalauksen kallon edustama elämä saa omat arkiset ja paikoin pyhät muotonsa Kytömäen, Reinhardin ja Löppösen nykytaidetta edustavissa teoksissa.

Tommi Toijan vaikuttavan kokoinen sekatekniikkateos Ei avaa näyttelyn yläkerran osuuden. Toijan teosta seuraa teoskaksikko: Linnovaaran guassiteoksesta Salainen rakastettuni opus 2 tuijottava hämärä olento on saanut parikseen Markus Copperin räkättävät Tuonelan sorsat.

Terveellä tavalla hämmentävän ja äänihermoja koettelevan aloituksen jälkeen katsoja pääsee erilaisten tilojen edustamiin, paikoin konkreettisiinkin teemoihin.

Yhdessä näistä kävijä kohtaa ahdistuksen, joka visualisoituu Perttu Saksan apina-aiheisessa valokuvateoksessa Untitled (from the series Echo) sekä täysin toisenlaista ilmaisua edustavissa, Tuomo Rosenlundin kiemurtelevia ihmispäitä ja käsiä kuvaavissa maalauksissa Huomio! 1 ja Huomio! 2.

Saman tilan maalaukset, Juhani Linnovaaran surrealistinen Hymyn kaupunki ja nykymaalari Emma Ainalan vähintäänkin yhtä toismaailmallinen Too Many Stars and Not Enough Sky, kiteyttävät Saksan ja Rosenlundin teosten rinnastuksen edustaman oivaltavan ripustuksen ajatuksen: joskus ilmaisun raja-aitoja kaataa yhteinen ajatus tai tunnelma.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Perttu Saksa: Maps of Essence #17, 2018. Kuva: Perttu Saksa
Perttu Saksa: Maps of Essence #17, 2018. Kuva: Perttu Saksa

Samaa oivallusten voittokulkua pääsee seuraamaan myös muualla näyttelyssä. Harmaassa tilassa latvialaistaiteilija Olegs Tillbergsin hopeisena aaltoileva teräsveistos muodostaa keskipisteen esinetaiteen uranuurtajana tunnetun Juhani Harrin laiva-aiheisille teoksille sekä niitä hienovaraisesti kommentoivalle Kuutti Lavosen Pompealle ja Johan Scottin Nimettömälle.

Yläkerrassa näyttelysuunnittelu paljastaa innovatiivisuutensa myös ripustuksen ulottuvuuksissa ja tilallisuudessa. Bremerin koskettava valokuvateos Soli (sarjasta Man & Woman) on ikään kuin vetäytynyt tilan nurkkaan ja Jyrki Parantaisen Tulipalo-sarjan valokuvateosten tuli hyökyy kirjaimellisesti hartioille vedosten roikkuessa katosta. Harkittu asemointi ja siihen liittyvä kuraattorin teksti tehostaa yhtä lailla Pekka Kauhasen veistoskaksikon, Toverin puku ja Öisen vaeltajan puku, sisältöä ja muotoa.

Elämän äärellä. Hämeenlinnan taidemuseon Lohrmann-rakennuksessa 16.10.2022 saakka.

Menot