Tyttö tuskaili liikkumatta epäsopivassa mekossa – Hämeenlinnan Taidemuseon uusi näyttely avaa maailmoja teosten takaa
Kultatukkainen tyttö katselee vakavana ja rauhallisena käsissään pitelemäänsä päivänkakkaraa, valmiina nykäisemään. Martti Ranttilan teoksessa Jaa–ei aika on pysähtynyt, mutta silti hetki on aktiivinen.
Hämeenlinnan taidemuseon amanuenssi Päivi Viherluoto kertoo aina pitäneensä tästä teoksesta. Hän myös tuntee sen tarinan.
Museossa vieraili 1990-luvulla silloin tällöin helsinkiläisrouva, joka totesi henkilökunnalle, että olipa ihanaa nähdä Ranttilan teos. Hän kun oli siinä mallina.
– Tapasin hänet kesällä 1997, ja syntyi pitkä keskustelu teoksen synnystä. Orvokki-tyttö asui Ranttilan naapurissa, ja taiteilija tuntui pelottavalta mustine partoineen. Orvokin piti aina pukea sama liian suuri mekko, leikkivien lasten äänet kuuluivat puutarhasta, ja mallina seisominen tuntui ikuiselta rangaistukselta, Viherluoto kertoo.
Tarinat ovat keskeisessä osassa Hämeenlinnan taidemuseon Lohrmann-rakennuksen alakerrassa tiistaina avautuneessa näyttelyssä Lyhyitä kertomuksia taiteesta. Esillä on 36 teosta 21 taiteilijalta.
Joukossa on niin muotokuvia kuin maisemamaalauksiakin. Yhteistä on se, että teoksen yhteydessä kerrotaan siihen liittyvä tarina. Teosten taustalla risteilee kertomuksia ystävyydestä, rakkaudesta ja tragedioista. Moni teos linkittyy Kanta-Hämeeseen.
Esimerkiksi Anna Snellmanin muotokuvassa poseeraava laulajatar Elma Kaila nouti sairastuneen jääkärimiehensä Saksasta Janakkalaan toipumaan.
– Arno Kaila kuoli kuitenkin pian. Elma alkoi laulaa taiteilijanimellä Elma Caila, ja ensikonsertin kriitikko pöyristyi tunnetun nimen kirjoitusasusta niin paljon, ettei sanonut musiikista mitään, vaan keskittyi haukkumaan nimeä. Elma esiintyi sittemmin vain Keski-Euroopassa. Myöhempinä vuosinaan hän asui Hauholla.
Osa teoksista on hyvin harvinaista herkkua. Esimerkiksi Helmi Vartiaisen Omakuva on ollut esillä vain kerran. Viime vuonna kokoelmiin hankittu Väinö Kamppurin Omakuva on näytteillä ensimmäistä kertaa.
Näyttely esittelee kaksi erilaista näkemystä tanssitaiteilija Maggie Gripenbergistä ja taiteilijapariskunnan, joka löysi toisensa ensitapaamisella.
Näytteille on nostettu myös paljon tuttuja, toivottuja herkkuja, kuten Viktor Westerholmin Eckerön postilaituri ja Eero Järnefeltin Heinäkuun päivä.
Jälkimmäiseen liittyy tunnettu tarina maalauksesta toisen sisällä. Järnefelt voitti valtion maisemamaalauskilpailun vuonna 1891 teoksella Maisema Pohjois-Savosta. Se esitti tumman taivaan alla poseeraavia kahta lasta, Kusti Pekka Kekäläistä ja hänen siskoaan.
Myöhemmin Järnefelt maalasi teoksen valoisammaksi ja poisti isoja puita ja toisen lapsihahmon. Voittotyön kuitenkin luultiin kadonneen, kunnes Heinäkuun päivään ajan myötä ilmestyi värimuutoksia, ja piiloon maalatun tytön hahmo nousi kummituksena esiin.
Vaikka Lyhyitä kertomuksia taiteesta -näyttelyä on valmisteltu aktiivisesti verrattain lyhyen ajan, todellinen valmisteluaika on kymmenien vuosien mittainen. Tarinat kertyvät ajan mittaan.
– Olen ollut täällä töissä yli 30 vuotta. Sinä aikana tietoa on kertynyt aika paljon, Viherluoto hymyilee.
Tietoa on tihkunut paitsi kerrotuista tarinoista, myös muun muassa kirjallisuudesta. Viherluoto on lukenut muun muassa Zygmund Schreterin maalaamassa muotokuvassa poseeraavan Elisabet Laurilan runoja ja Hugo Simbergin suvun kertomuksia. HÄSA
Lyhyitä kertomuksia taiteesta -näyttely on esillä Hämeenlinnan taidemuseossa 11.4.2021 saakka.
