Kulttuuri Hämeenlinna

Taidenäyttely kehkeytyy Maria Laineen työhuoneessa paperinpalojen ja paneelien avulla

Amanuenssi Maria Laine rakentaa näyttelyt ensin pienoiskoossa työhuoneensa seinille ja pöydille.
Amanuenssi Maria Laineen työtapana on koota tulevista näyttelyistä kuvakoosteita, jotka elävät suunnittelun edetessä. Kuva: Pekka Rautiainen
Amanuenssi Maria Laineen työtapana on koota tulevista näyttelyistä kuvakoosteita, jotka elävät suunnittelun edetessä. Kuva: Pekka Rautiainen

Vuosi 2020 on vasta alkanut, mutta Hämeenlinnan taidemuseossa eletään jo kevättä ja kesää.

Amanuenssi Maria Laineen työhuoneen seinät on päällystetty neljällä isolla paneelilla, joilla hahmottuu kaksi tämä vuoden isoista näyttelyistä.

Hiljainen suunnittelu on vieläkin pidemmällä: joistain hankkeista saatetaan päättää viisikin vuotta etukäteen, kuten viime kesänä esillä olleesta Hjalmar Munsterhjelmista. Nyt hahmotteilla on näyttely Munsterhjelmin aikalaisen Berndt Lindholmin teoksista.

– Teemme talon sisällä myös paljon taidehistoriallista tutkimusta ja etsimme tutkimusaineistoa ulkopuolisille tutkijoille. Joskus osallistumme kirjojen tekemiseen. Kaikki tämä vie aikaa, Laine kertoo.

Parhaillaan esillä olevat näyttelyt ovat näyttelyn valmistelijoille jo menneisyyttä. Vähän samaan tapaan kuin julkaistu kirja on kirjailijalle työn päätös.

 

Tulevat näyttelyt rakentuvat Laineen paneeleille eräänlaisina pienoismalleina. Ensin materiaalia on paljon, mutta hiljalleen se karsiutuu. Tämä työtapa on vakiintunut Laineelle jo toistakymmentä vuotta sitten.

– Tämä selkeyttää ajattelua paremmin kuin vaikka kasa A4-arkkeja muovitaskuissa tai digitaalinen versio. Kun kaikki on esillä yhdessä paikassa, kokonaisuus hahmottuu. Näin suunnitelmaa pystyy kätevästi esittelemään myös kollegalle.

Myöhemmässä vaiheessa Laine rakentaa valmiihkon suunnitelman arkille, jolla on museon pohjapiirros. Siinä vaiheessa teoksilla on jo paikatkin.

– Näyttelyä valmistellessani haluan nähdä mahdollisimman paljon teoksia myös oikeasti. Mikään kuva ei voi välittää esimerkiksi kokoluokkaa.

 

Tällä hetkellä kahdella Laineen paneeleista rakentuu maaliskuussa avautuva Kasari ja lopuilla kesänäyttely Oi Suomi – vaelluksia maisemaan. 1980-luvun mielenmaisemasta kertovan Kasarin juuret ovat neljän vuoden takana. Laine työsti silloin modernisminäyttelyä, johon löytyi lopulta aivan liikaa tarjokkaita.

– Oli niin törkeän hienoja töitä, että tajusin, että niistä tulee kaksi näyttelyä. Lopulta en päässyt modernismin tarinaa loppuun Modernismin monilla kasvoilla enkä Kokeilevalla ja kantaaottavalla, vaan päätin tehdä vielä kolmannen näyttelyn, Laine nauraa.

– Omissa kokoelmissa on se hyvä puoli, että ajatuksia voi kehitellä alkuperäistä syvemmälle. 1980-luvun taiteessa näkyy se, mikä muutenkin oli ilmassa, kuten teknologian kehittyminen, viihdeteollisuuden nousu ja talouden ylikuumeneminen.

 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

 

Tässä koostuu ensi kesän näyttely, joka keskittyy maisemaan. Kuva: Pekka Rautiainen
Tässä koostuu ensi kesän näyttely, joka keskittyy maisemaan. Kuva: Pekka Rautiainen

 

Maisemataiteesta kertovan kesänäyttelyn paneeleilla on sikin sokin teosten kuvia ja erilaisia teemaotsikoita ja iskusanoja erivärisillä lappusilla. Romantiikka, idylli, kuutamo, panoraama.

– Suomalainen maisemataide on aika lyhytaikainen ilmiö. Ensimmäiset varteenotettavat kotimaisten taiteilijoiden maisema-aiheet syntyivät 1800-luvun alkupuolen aikana. Tähän nivoutuu myös suomalaisen kulttuurin herääminen, Laine innostuu.

Näyttelyyn tulee teoksia monista julkisista kokoelmista. Tämä tekee näyttelyn suunnittelemisesta hitaampaa kuin jos käytössä ovat vain omat kokoelmat.

Lainausprosessit ovat hitaita, suunnittelua on pakko rajata, eivätkä kaikki toiveet aina toteudu.

– Saamme teoksia hyvin lainaksi muista museoista, mutta joskus jotain voi jäädä saamatta, koska toinen museo tarvitsee teosta itse. Ihannenäyttely ja todellinen näyttely ovat aina kaksi eri asiaa. Aina on syitä, joiden vuoksi ei koskaan saada koottua täydellistä toiveiden näyttelyä, Laine nauraa.

Mikään näyttely ei ole kaatunut tietyn teoksen puuttumiseen. Pelkät teokset eivät muodosta näyttelyä. Taustakertomukset tuottavat yleisölle käsityksen siitä, miten teokset kuvaavat aikaansa tai millainen itse taiteilija oli tai on. Olennaista on myös kertoa jotain uutta.

 

Laineen lisäksi näyttelyitä suunnittelee Hämeenlinnan taidemuseossa myös amanuenssi Päivi Viherluoto. Lisäksi työhön osallistuvat taiteilijat, kuraattorit, keräilijät ja museomestarit. Toimintaa ohjaavat oman ideoinnin lisäksi perusperiaatteet, kuten rooli aluetaidemuseona, ja monipuolisuus.

– Mikään näyttely ei ole täysin jonkun oma hengentuote, vaan tämä on tiimityötä. Näyttelyiden valmisteluun kuuluu myös seinien värien, rakenteiden ja valojen pohdintaa, Laine huomauttaa.

Museotyö opettaa tekijäänsä. Maria Laine on opiskellut Jyväskylän yliopistossa taidehistoriaa ja muita historia-aineita, mutta käytäntöön on opettanut työ parinkymmenen vuoden aikana Hämeenlinnan taidemuseossa.

– Yliopistosta saa tutkijan koulutuksen, joka ei ole haitaksi, mutta esimerkiksi sopimusasiat ja teosten käsittelemisen olen oppinut käytännössä. Näyttelyn tekotapojakin on varmaan yhtä monta kuin tekijöitäkin.

Museotyö ei ole vain sitä, että yleisölle kootaan mahdollisimman avartavia esillepanoja.

– Museon perustarkoitus on säilyttäminen, Laine muistuttaa.

Hän nauttii siitä, että saa tehdä työtä kuvataiteen parissa.

– Eräs tuttu sanoi kerran, että minulla on kiva työ. En voi kuin allekirjoittaa. HÄSA

Taidemuseossa 2020

Anni Rapinoja: Luonnon helmassa 14.2.–10.5.2020. Taiteilija käyttää luonnosta löytämiään asioita, kuten pakkasenpuremia juolukanlehtiä, pihlajanmarjoja ja sammalia.

Kasari – taiteen 1980-luku 27.3.2020–11.4.2021. Maailmantalouden voimakas nousukausi ja poliittisen ilmapiirin vapautuminen menivät myös taiteeseen.

Lyhyitä kertomuksia taiteesta 27.3.2020–11.4.2021. Näyttelyssä tutustutaan taidemuseon kokoelmien kiinnostaviin teoksiin ja niissä esiintyviin henkilöihin, kuten taiteilija Helmi Vartiaiseen.

Oi Suomi – vaelluksia maisemaan 12.6.–20.9.2020. Kesänäyttely kertoo tarinaa maamme maisemataiteen kehityksestä ja tyylipyrkimyksistä 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuun.

Kohtalona luovuus – Ite ja kumppanit 23.10.2020–7.3.2021. Näyttely juhlistaa kaksi vuosikymmentä täyttävää ITE-taidetta.

Päivän lehti

25.9.2020

Fingerpori

comic