Kulttuuri Hämeenlinna

Taiteen Häme -sarja: Janne Sibelius taivutti Hämeenlinnan luonnon osaksi musiikkiaan

Jean Sibelius taivutti lapsuuskaupunkinsa luonnon osaksi musiikkiaan. Myös Hämeenlinnan 1800-luvun monikulttuurisuus vaikutti häneen.
Finlandia-maisema! Jean Sibelius muutti kansallismaiseman säveliksi. Kuva: Soile Toivonen
Finlandia-maisema. Kuva: Soile Toivonen

Aulangon näköalatasanteelta avautuu niin monella tapaa ihmeellinen näkymä, että siihen voi olla jopa vähän vaikea suhtautua.

Tässä nimittäin tiivistyvät monessa kerroksessa hämäläinen historia ja taide. Kaiken kruunuksi tässä havisee kansallismaisema.

Tismalleen samaa puiden ja järvien sinfoniaa on tiirailtu satoja vuosia, ja viimeisimmät satakunta vuotta myös kuunneltu. Jos tällä paikalla tulee epämääräisen juhlallinen ja kummallinen olo, niin ei kai se ihme ole, sillä tästä näkymästä syntyi Suomen ehkä tunnetuin sävelteos, Finlandia.

Kirjaimellisesti jalanjäljissä

Kun Hämettä kartoitetaan taiteen valossa, on oikeastaan mahdotonta olla päätymättä 1800-luvun lopun empirekaupunkiin. Vuonna 1865 Hämeenlinnassa syntyi eräs Johan Julius Christian eli Janne Sibelius, jonka taiteen jäljet ovat painuneet Hämeenlinnaan ja lähiseutuihin.

Täällä voi kirjaimellisesti kulkea hänen jalanjäljissään, sillä moni paikka on yhä tunnistettavissa ja joitakin on tallennettu hänen sävelteoksiinsa.

Myöhemmin Jean-taiteilijanimen ottanut Janne Sibelius vietti Hämeenlinnassa lapsuus- ja nuoruusvuotensa, ennen kuin muutti Helsinkiin opiskelemaan. Varuskunta- ja koulukaupungin metsät olivat pienen säveltäjänalun toinen koti. Hänellä oli rikas mielikuvitus, ja hän kuvitteli mättäille ja puiden varjoihin erilaisia olentoja.

Myöhemmätkin sävellykset ovat täynnä luontotunnelmia, metsänhenkiä ja luontosymboliikkaa.

Aulangon metsistä on vielä nykyäänkin jäljellä niin paljon, että niissä voi kuljeskella kuulostelemassa kenties samoja olentoja, joille nuori säveltäjä soitti viuluaan.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Sibeliuksen syntymäkoti on pala vanhaa puutalo-Hämeenlinnaa. Kuva: Pekka Rautiainen
Sibeliuksen syntymäkoti on pala vanhaa puutalo-Hämeenlinnaa. Kuva: Pekka Rautiainen

Pyörät kääntyvät joskus hitaasti, mutta silti ne liikkuvat. Sibeliuksen jalan- ja jousenjäljet on suojeltu.

Erityisestä Sibeliuksen metsästä puhuttiin pitkään muun muassa säveltäjän juhlavuoden mainingeissa, ja vuonna 2018 siitä vihdoin tuli virallisesti totta.

Hämeen ely-keskus teki tuolloin noin sadasta neliöstä Aulangonjärven itäpuolen metsää luonnonsuojelualueen. Sibeliuksen metsässä ei saa esimerkiksi sytyttää avotulta tai leiriytyä.

Alueella puut myös saavat pääosin lahota rauhassa, mikä olisi luultavasti ilahduttanut luonnossa viihtynyttä Jannea.

Lapsi-Janne nappaisi tästä ilosta sammalta taskuunsa ja tanssahtelisi kotiin tai ehkä lyseolle.

 


”Hämeenlinna oli ennen kaikkea sivistynyt kaupunki.”


 

Hämeenlinnassa näkyy edelleen Carl Ludvig Engelin laatima asemakaava, jonka tämä laati vuonna 1831 riehuneen suuren tulipalon jälkeen. Se oli Janne Sibeliuksen kaupunkimaisemaa.

Sibelius eli tyylipuhtaassa empirekaupungissa, josta on nykyään jäljellä enää rippeet. Suurin osa taloista, joissa Sibelius lapsena ja nuorena asui, sävelsi ja kepposteli kavereidensa kanssa, on purettu.

Hämeenlinnan luonto ja vesistöt muistuttavat enemmän Sibeliuksesta ja hänen musiikkinsa syntysijoista kuin nykyinen kaupunkikeskusta. Eroa reilun sadan vuoden takaiseen aikaan on esimerkiksi siinä, että tuolloin kaupunki oli huomattavan vireä ja kansainvälinen.

”Hämeenlinna oli ennen kaikkea hyvin sivistynyt kaupunki”, Sibelius itse muisteli myöhemmin.

Suuren maailman tuulahdus

Kaupungissa puhuttiin useita kieliä, sillä hallinto- ja kasarmikaupungissa asui paljon venäläisiä upseereja perheineen. Sibeliuksen perheen kotikieli taas oli ruotsi, eikä suomen kieli koskaan ollut hänelle vahvuus.

Suuren maailman tuulahdusta tarjoilivat myös kaupungissa vierailevat musiikin tunnetut nimet. Hämeenlinnan valtti oli vuonna 1862 valmistunut rautatie, joka helpotti joukkojen ja teollisuustuotteiden kuljettamista Hämeenlinnan ja Helsingin välillä.

Konsertit olivat yleistä viihdykettä, ja niitä järjestettiin paljon ihmisten kodeissa. Hämeenlinnaan perustettiin 1800-luvun loppupuolella myös komea seurahuone juhlasaleineen.

Sibeliuksen Hämeeseen tutustuu parhaiten kuljeskelemalla. Niin Janne itsekin teki.

Puiden oksien heilahtelua

Jotain vanhasta keskustasta on sentään yhä jäljellä. Sibeliuksen syntymäkoti on älytty suojella ja pyhittää museokäyttöön, ja siellä pääsee lähituntumaan ennen kaikkea perheelle olennaisten instrumenttien kanssa.

Janne Sibelius oli yksi Hämeenlinnan lyseon oppilaista – joskaan hänen jalkansa eivät ehtineet tallata nykyistä lyseorakennusta.

Sibeliuksen musiikille koulutyö oli tavallaan hyödyksi, vaikkei tuleva säveltäjä ollut erityisen innokas tai hyvä oppilas. Pänttäämisen sijaan nuorella Jannella oli tapana mieluummin katsella puiden oksia, jotka heilahtelivat ikkunan takana. HÄSA

Jean Sibelius

Säveltäjä.

Johan Julius Christian eli ”Janne” Sibelius syntyi Hämeenlinnassa 8.12.1865.

Kuoli Järvenpään Ainolassa 20.9.1957.

Sibelius asuu -kierros

Sibelius syntyi osoitteessa Hallituskatu 11.

Perhe muutti isän kuoleman jälkeen äidinäidin asuntoon nykyisen Palokunnankatu 5:n kohdalle.

Perhe asui jonkin aikaa Hallituskatu 5:n kohdalla ja Palokunnankadun ja Kasarmikadun kulmauksessa.

Uusi, tilava talo ostettiin Tähtipuistoa eli nykyistä Sibeliuksenpuistoa vastapäätä. Tuolloin katu oli Läntinen Linnankatu, mutta nykyisin osoite on Sibeliuksenkatu 15.

Musisointia

Sibeliuksen ensimmäisenä sävellyksenä on pidetty vuosille 1875 ja 1876 ajoitettua kappaletta Vattendroppar (Vesipisaroita).

Hän soitti triona yhdessä sisarensa Lindan ja veljensä Christianin kanssa.

Janne soitti viulua, Linda pianoa ja Christian selloa.

Lähteet: Hämeen Sanomien ja Hämeenlinnan Kaupunkiuutisten artikkelit vuosilta 2009–2015.

Lue myös aiemmat Taiteen Häme -sarjan jutut:

Väinö Linna lähti, muttei repinyt juuriaan – Lopulta lapsuusympäristö betonoi suurkirjailijan aseman (29.7.2020)

Näytelmä tallensi kahden musiikkimiehen ystävyyden ja heidän aikansa Hämeenlinnan (16.7.2020)

Köyhän miehen Kolilla kuroteltiin tähtiin – Kansallisidentiteettiä rakennettiin Sääksmäen Rapolassa (1.7.2020)

Annika Erosen dekkarit esittelevät rikospitoisen Hämeenlinnan – ”Jos olisin sijoittanut dekkarini esimerkiksi Tampereelle, niistä olisi tullut väkivaltaisempia” (4.6.2020)

 

Päivän lehti

24.9.2020

Fingerpori

comic