Taiteen Häme -sarja: Näytelmä tallensi kahden musiikkimiehen ystävyyden ja heidän aikansa Hämeenlinnan

Rinkelinkadulla Kaurialassa on jutuntekopäivänä kuuma. Aurinko paistaa suoraan päälakeen, eikä lehtikään liikahda.

Teatteriohjaaja, käsikirjoittaja Heikki Paavilaista saunamainen tunnelma ei haittaa. Hän intoutuu kuvailemaan yksityiskohtaisesti, miten tämän kadun omakotitalon pihalta tepastelee tielle nelivuotias poika, joka julistautuu ”tämän kadun kapellimestriksi”.

– Koko sanan sanomiseen olisi mennyt liikaa aikaa, joten hän ilmoitti olevansa nimenomaan kapellimestri, Paavilainen nauraa.

Poika on tuleva levytuottaja, sanoittaja Vexi Salmi. Hän oli lapsi 1940-luvulla, jolloin Hämeenlinna oli sekä täysin erilainen että monilta osin samanlainen kuin nyt.

 

Kerroksissa monta Hämeenlinnaa

Tässä paikassa kerrostuu monta Hämeenlinnaa. Mennyt, nykyinen ja fiktiivinen, sillä Rinkelinkatu on myös paikka, josta Paavilaisen käsikirjoittama musikaali Villit vuodet käynnistyy.

Vuonna 2008 Hämeenlinnan teatterissa kantaesitetyn näytelmän alussa ”kapellimestri” ei saa kauan kukkoilla rauhassa, kun toisesta talosta ilmestyy pikkuinen Antti Hammarberg. Vexi kävelee tätä vastaan ja tinttaa kyselemättä nenään.

Vexi Salmi on kohdannut Irwinin.

Villeissä vuosissa korostuu kaksikon yhteinen taival, mutta tarinaa kerrotaan Vexin näkökulmasta. Samalla kerrotaan tarinaa 1940–1960-lukujen Hämeenlinnasta.

 

Yhteisöllisyyttä ja pieniä piirejä

Talo numero 7 on Vexin isän aloittama, mutta muiden loppuunrakentama. Kun isä sai veritulpan ja kuoli, asuinalueen miehet tulivat viimeistelemään keskeneräisen omakotitalon.

– Sellaista oli 1940-luvulla. Tietyllä tavalla tämä yhteisöllisyys näkyy edelleen sekä hienona että negatiivisena piirteenä. Omista pidetään huolta, mutta tähän liittyy myös se erikoisuus, miten pieni piiri täällä tekee päätöksiä ja muutenkin vetää kaupunkia, Paavilainen pohtii.

Hän käsittelee aihetta näytelmässä mutta törmäsi siihen myös johtaessaan Hämeenlinnan teatteria vuosina 2006–2013.

– Vexi valittiin kaupunginvaltuustoon kansanliikkeen äänillä. Häntä ihmetytti 1960-luvulla se, miten sekaisin kaupungin politiikka ja liike-elämä olivat. Samat ihmiset hoitivat molempia. 2000-luvulla on ollut ihan sama juttu.

Paavilainen on kiinnostuneena seurannut Hämeenlinnan teatterin vaiheita lähtönsä jälkeenkin.

– Hirveän hyvät muistot jäivät. Olen totta kai ollut huolissani teatterista. Toivon, että uusi johtajakaksikko saa asiat nyt toimimaan.

 

Torilla oli liian hiljaista

Musikaali kuvaa Hämeenlinnaa 1960-luvulle saakka, jolloin Vexi muutti Helsinkiin. Tapahtumapaikkoja ovat muun muassa Hattelmalanharju näköalapaikkoineen ja pussailurauhoineen, VPK:n talon Spede-klubi ja Korona-baari Raatihuoneen- ja Saaristenkadun kulmassa.

Hämeenlinnan tori on usein suorastaan legendaarisen hiljainen, ja siihenkin liittyy tarina.

– Vexi oli lähtenyt liikkeelle maanantai-iltana, eikä torilla ollut ketään muita kuin hän. Siihen aikaan poliisiasema sijaitsi Raatihuoneessa, ja Vexi soitti torin puhelinkioskista poliisille, kertoi jonkun riehuvan torilla ja antoi omat tuntomerkkinsä, Paavilainen nauraa.

– Poliisi haki hänet, ja hän pääsi putkaan yöksi. Tämä tapahtui ennen kuin hän pääsi valtuustoon kerrosta ylemmäs.

 

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

 

Täsmänäytelmä Hämeenlinnaan

Vexi Salmi vaikutti Paavilaisesta kiehtovalta näytelmähahmolta. Hän oli jo kirjoittanut musikaalit Unto Monosesta ja Dannysta, ja 1960-luvun rock-Hämeenlinnan villi meno vaikutti dramatisoinnin arvoiselta. Hän myös etsi nimenomaan Hämeenlinnaa koskettavaa aihetta.

– Minua tekijänä lähellä ovat aiheet, joista voisivat kiinnostua nekin, jotka eivät käy teatterissa ihan joka päivä.

Silloinen kaupunginjohtaja Tapani Hellstén toimi Paavilaisen ja Salmen välikätenä, ja miehet tapasivat hyvin hämeenlinnalaisittain HPK:n pelissä.

– Haastatteluissa puhuimme kaikesta. Mitään ei pidetty salassa, eikä ollut rajoitteita, ettei jotain asiaa voisi kertoa. Opin häneltä elämänasennetta. Ei tarvitse kumarrella mihinkään suuntaan, Paavilainen kertoo.

 

Suoraan päähenkilön suusta

Teksti syntyi pitkälti haastattelujen pohjalta. Joitain asioita Paavilainen tutki internetissä ja vanhoista sanomalehdistä, mutta enimmäkseen tarina on suoraan päähenkilönsä suusta.

– Ei tarvinnut kuin istua ja kirjoittaa juttuja ylös. Niiden pohjalta etsin näytelmään sopivat mutkat ja käänteet.

Villit vuodet rikkoi 23 000 katsojallaan siihenastiset ennätykset Hämeenlinnan teatterissa. Sittemmin näytelmää on esitetty eri puolilla Suomea, myös viime vuosina. _HÄSA