Kulttuuri Hämeenlinna

Verkatehdas oli Jouko Astorille välillä raskas urakka, mutta se kannatti

Verkatehtaan toimitusjohtaja Jouko Astor jää eläkkeelle marraskuun alussa. Hän iloitsee kulttuuri ja kongressikeskuksen suosiosta ja toivoo, että kipeästi tarvittu lisärakennus toteutuu.
Jouko Astor iloitsee siitä, että kantahämäläiset ovat ottaneet Verkatehtaan omakseen, ja se vetää väkeä myös kauempaa. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen
Jouko Astor iloitsee siitä, että kantahämäläiset ovat ottaneet Verkatehtaan omakseen, ja se vetää väkeä myös kauempaa. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen

Jouko Astor tuntuu kaihtavan kaikenlaisia ääri-ilmaisuja. Eläkkeelle siirtyvä Verkatehdas oy:n ensimmäinen toimitusjohtaja kertoo odottavansa uutta elämänvaihetta ”tyynellä mielellä” sekä itsensä että yhtiön kannalta.

Varsinaisia pettymyksiäkään hän ei matkan varrelta löydä, mutta turhauttavia kokemuksia ja synkkiä hetkiä sentään.

– Toisaalta kaikki asiat on ratkaistu tavalla tai toisella, mikään ei ole jäänyt kesken, hän huomauttaa.

Työyhteisöä tulee ikävä

Ilon aiheita on kuitenkin enemmän, kuten se, että kantahämäläiset ovat ottaneet Verkatehtaan omakseen. Vuosittainen kävijämäärä on jo lähes 700 000.

– Hienoimmalta tuntuu se, kuinka merkityksellinen ja tärkeä talo tämä on seudun asukkaille ja vetovoimatekijä kauempaakin. Kaikenikäiset ihmiset käyttävät tätä, ja se on tärkeintä. On ollut hienoa, että olen saanut olla tässä mukana, alleviivaten sanaa mukana. En minä tätä yksin ole tehnyt, Astor sanoo.

Samaan hengenvetoon hän siteeraa Bertolt Brechtin Lukevan työläisen kysymyksiä -runoa, jossa pohditaan näin:

Nuori Aleksanteri valloitti Intian / Yksinkö / Caesar löi gallialaiset / Kai hänellä ainakin kokki oli mukanaan.

Verkatehtaan työyhteisöä Astor kiitteleekin useaan otteeseen ja sitä hänen tulee ikävä.

Valmiita esikuvia ei ollut

Kun kulttuuri- ja kongressikeskusta alettiin suunnitella 2000-luvun alkupuolella, tavoitteena oli luoda uudenlainen kokonaisuus eikä valmiita esikuvia ollut. Hanketta seurasivat tarkkaan niin päättäjät, media kuin tavalliset seudun asukkaatkin.

Moni asia henkilöityi projektipäällikkönä silloin toimineeseen Astoriin, jonka syyksi luettiin asioita, jotka eivät välttämättä kuuluneet hänelle millään lailla.

Yksi myrskyisimmistä vaiheista oli Verkatehtaan uudisrakennuksen eli Vanaja-salin julkisivukohu, jossa kustannukset ylittyivät ja niin ylittyivät Astorin mukaan myös järjen rajat.

Arkkitehtikilpailun voittaneessa ehdotuksessa julkisivumateriaalina olivat lasilankut. Myöhemmin materiaali päätettiin vaihtaa corten-teräkseen, mutta eri vaihtoehtojen puolustajat olivat kiivaasti toistensa kimpussa.

Pysäköinti nostatti myrskyn

Toinen raskas vaihe liittyi, kuinkas muuten, pysäköintiin. Kun Verkatehtaan pysäköinninvalvonta siirtyi vuonna 2010 yksityiselle yritykselle, nousi asiasta meteli.

– Pysäköinti oli siihen asti ihan villiä. Pahimmillaan Bio Rexin hätäpoistumistie oli tukittu autoilla ja lapset pujottelivat autojen seassa Arx-taloon ja muihin harrastuksiin. Se oli vaarallista, Astor kuvailee.

Koko Verkatehdas-projekti oli Astorin mukaan kiistoista huolimatta onnistunut prosessi, sillä päätöksenteko oli hyvin läpinäkyvää. Päätöksiä edelsi aina laaja julkinen keskustelu.

– Se otti välillä koville, mutta oli kokonaisuuden kannalta hyvä. Ja kun jokin asia oli päätetty, siihen ei enää palattu, vaan mentiin eteenpäin. Ei ollut junnaamista eikä vatvomista.

Keskus ei latistu kouluksi

Tällä hetkellä Verkatehdas on uuden edessä. Arx-talo tyhjenee, sillä lasten ja nuorten kulttuurikeskus, kuvataidekoulu ja Miniteatteri muuttavat pois remontin alta. Remontin jälkeen tiloihin muuttaa Lyseon koulu.

Tästä asiasta kaikki eivät ole olleet mielissään, sillä monipuolisen kulttuuri- ja kongressikeskuksen pelätään latistuvan kouluksi.

– Tätä huolta en ymmärrä. Verkatehtaan tiloista koulu vie alle 10 prosenttia, samoin kävijämäärissä mitattuna koululaisten osuus on alle 10 prosenttia. Täällä on edelleen paljon muutakin, Astor sanoo.

Sen sijaan hän pitää erittäin hyvänä sitä, että Verkatehtaalla koululaiset altistuvat kaikenlaiselle kulttuurille. Sama pyrkimys koskee muitakin kuin Lyseon koululaisia.

– Meillä on esimerkiksi kouluille suunnattu Vie nuori konserttiin -kampanja, joka on saanut erittäin hyvän vastaanoton. Monesti esiintyjätkin ovat hämmästelleet, kun yleisössä on ollut mukana nuorta porukkaa.

Tarkoitus on myös, että Arx-talon toimijat palaavat Verkatehtaalle opistotalon tiloihin. Neuvottelut tästä asiasta ovat käynnissä.

Lisärakennus olisi välttämätön

Eläkesuunnitelmistaan Astor ei halua hiiskua mitään. Sen sijaan palataan vielä Verkatehtaaseen. Siinä tapauksessa Astor sanoo pettyvänsä, jos kauan suunniteltu ja kipeästi tarvittu lisärakennus ei toteudu.

– Nykyisten tilojen vuokrausaste on yli 99 prosenttia, eli toimitilavuokraus on erinomaisella mallilla. Tapahtumaliiketoiminnassa sen sijaan kysyntää on huomattavasti enemmän kuin rahkeet riittävät tarjota, Astor sanoo.

Hänen mukaansa vain investoimalla on mahdollisuus lisätä kapasiteettia ja pysyä ajan tasalla asiakkaiden vaatimusten suhteen.

– Verkatehdas suunniteltiin parisenkymmentä vuotta siten ja työkalut on päivitettävä kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Keskeiset kilpailijat Helsingissä, Tampereella ja Lahdessa ovat sen jo tehneet. HÄSA

Lue myös: Verkatehtaan laajennuksen suunnitelmat menevät uusiksi – Kokouskilpailu ja Hämeenlinnan talous ahdistavat (30.10.2019)

Jouko Astor

Verkatehdas oy:n toimitusjohtaja, siirtyy eläkkeelle marraskuun alussa.

64-vuotias, kotoisin Helsingin maalaiskunnasta, Korsosta.

Asuu nykyisin Tampereella, mutta asui pitkään Hämeenlinnassa vuodesta 1981 alkaen.

Koulutus: sosionomi Tampereen yliopistosta 1978, Arts Management PD Sibelius-Akatemia 1997, yhteiskuntatieteiden maisteri Jyväskylän yliopistosta 2001.

”Olin luvannut valmistua ennen tytärtäni, ja se onnistui kolmella kuukaudella”.

Perheessä vaimo, kaksi aikuista lasta ja kaksi lastenlasta.

Tuli Hämeenlinnan kaupungin palvelukseen kulttuuriohjaajaksi vuonna 1982.

Kolme isoa projektia

Hämeen linnan lastentapahtuma eli nykyinen Hippalot

Helsingin kulttuurikaupunkivuosi v. 1997-2001

Verkatehtaan projektipäällikkö joulukuusta 2001 alkaen, myöhemmin johtaja ja toimitusjohtaja.

Harrastukset

Linnut, puutarha ja valokuvaus, jotka kietoutuvat toisiinsa.

”Tulevaisuudessa ehkä myös kulttuurin seuraamisesta tulee harrastus.”