Kulttuuri

Teatteriarvio: Maratontanssit on yhteiskunnan pudotuspelin ajaton kuva

Maratontanssit. Ohjaus Ilkka Heiskanen. Rooleissa mm. Jussi Lampi, Birgitta Putkonen, Jarkko Tiainen, Antti Peltola ja Sinikka Salminen. Koreografi Tuovi Rantanen, kapellimestari Antti Paranko, lavastus Juha Mäkipää. Ensi-ilta 3.9. Hämeenlinnan teatterin päänäyttämöllä.
Antti Peltola ja Sinikka Salminen tanssivat päänäyttämön juhlanäytelmässä niin, että jaloissa tuntuu. Kuva: TAPIO AULU
Antti Peltola ja Sinikka Salminen tanssivat päänäyttämön juhlanäytelmässä niin, että jaloissa tuntuu. Kuva: Tapio Aulu

Maratontanssit on Hämeenlinnan teatterin päänäyttämön 10-vuotisjuhlanäytös ja syksyn ensimmäinen ensi-ilta. Käsikirjoitus perustuu Horace McCoyn teokseen Ammutaanhan hevosiakin (1935). Musiikkinäytelmä sijoittuu Los Angelesiin Hollywoodin lähettyville 1930-luvulla.

Sodanjälkeisen laman aikana suositussa tanssikilpailussa kilpailijat uuvuttavat itsensä tanssimalla lähes tauotta näytöksissä, jotka kestävät kuukausia.

Pulakauden ja joukkotyöttömyyden aikana huono-osaiset tanssiparit ovat valmiita kiertämään tanssilavoja palkkiorahojen toivossa ja myymään kehonsa julkisuudelle.

Joukkokohtaukset rytmittävät musikaalia hienosti Antti Parangon bändin johdolla. Esityksessä kuullaan aikakauden suosittuja tanssikappaleita yhdysvaltalaisilta säveltäjiltä uusina sovituksina. Musiikki luo spontaania kisatunnelmaa ja hulinaa esityksen tyylilajiin sopien.

Svengaavat kappaleet ja kansansävelmät reagoivat näyttämön tapahtumiin ja rytmittävät kohtauksia.

 

Rocky Gravo eli MC Rocky J (Jussi Lampi) on tanssikisojen vastenmielinen seremoniamestari, joka ansaitsee rahansa tanssijoiden kustannuksella. Rocky on näennäisesti mukava ja suosittu seuramies, mutta käyttää häikäilemättömästi valtaa suhteessa kilpailijoihin.

Lammen näyttelijäntyö on todella taitavaa: hän tekee roolityön koko persoonallaan ja hurmaa bassoäänellään erityisesti kappaleissa Minnie the Moocher ja Bad to the Bone.

Valovoimainen Robert Syverten (Jarkko Tiainen) on temperamenttisen ja ahdistuneen Gloria Beattyn (Birgitta Putkonen) tanssipari. Robertilla on unelma valmistua elokuvaohjaajaksi ja Glorialla näyttelijäksi.

 

Putkonen näyttelee Glorian voimakkaasti ilmaisten vihaa ja turhautunutta nalkutusta, mutta roolityöstä ei täysin välity McCoyn tekstin itsetuhoisuus ja suru.

Tiainen hallitsee Robertin tuskan ja syyllisyyden komisario Stednan (Toni Wahlström) kuulustellessa häntä ja muuttuu teeskennellyn elämäniloiseksi tanssijaksi taitavasti. Robert tilittää väkivaltaista tekoaan takaumana komisario Stednalle.

He ystävystyvät tansseissa Oklahomasta tulleiden Mario (Antti Peltola) ja Ruby Batonen (Sinikka Salminen) kanssa. Antti Peltola näyttelee hienosti sekä Vippaa mulle viitonen -kappaleen laulavan Marion että hurmoksellisen hauskan pastori Gilderin.

 

Näyttelijät hallitsevat tanssitekniikan hitaan ja raskaan musiikin tahtiin tanssituista koreografioista nopeisiin liikesarjoihin. Show-tunnelma luo keveyttä ja huumoria raskaiden teemojen vastapainoksi ensimmäisen näytöksen aikana.

Väliajan jälkeen tanssimisen euforia alkaa tarkoituksellisesti kadota ja tempo hidastua, kun ihmisrääkkäyksen seurauksia kuvataan katsojille.

Maratontanssit on yhteiskunnan pudotuspelin ajaton kuva mutta myös historiallista viihdettä näyttävine laulu- ja tanssinumeroineen. Ilkka Heiskanen kertoo ohjauksellaan ajankohtaisesti siitä, miten kansalliset ja kansainväliset kriisit vaikuttavat yksittäisten ihmisten kohtaloon.

Päivän lehti

24.9.2020

Fingerpori

comic