Kulttuuri

Teatteriarvio: Meidän jälkeemme uusi ja parempi ihminen?

Tanjalotta Räikän (takana keskellä) esittämä muotisuunnittelija visioi tanssivia robotteja. Kuva: Teemu Mäki
Tanjalotta Räikän (takana keskellä) esittämä muotisuunnittelija visioi tanssivia robotteja. Kuva: Teemu Mäki

Teatteri Telakka: Homo secundus – sekundaihminen. Käsikirjoitus Miko Kivinen ja Teemu Mäki. Ohjaus Teemu Mäki. Koreografia Riikka Puumalainen. Puvut Mirkka Nyrhinen. Lavastus Perttu Sinervo, Raikkä, Nyrhinen ja Mäki. Näyttämöllä Miko Kivinen, Tanjalotta Räikkä, Salla Korja-Paloniemi, Riikka Puumalainen ja Marja Myllylä. Kantaesitys 27.9.

Miko Kivisen yhdessä esityksen ohjaaja Teemu Mäen kanssa kirjoittama Homo Secundus – sekundaihminen on absurdi ja synkkä komedia, joka törmäyttää arjen ahdistuksen dystooppisten ideoiden kanssa.

Näytelmän näkemys maailmasta on kehystetty ajatukseen, että menestyvän ja etuoikeutetun länsimaisen ihmisen yltäkylläisyys on rakennettu sorron ja riiston avulla, ja se aiheuttaa hänelle itselleen lähes psykoottista ahdistusta.

Kun talousjärjestelmä on keskittynyt suurelta osin siihen, että ostamme ja myymme tavaraa, jota emme tarvitse ja joka ei merkitse meille niin paljon kuin toivoisimme, seuraa henkinen umpikuja. Esityksessä se johtaa toiveeseen ihmislajin evolutiivisesta kehittymisestä. Metaforisesti esityksen ihminen sekä katoaa että löytyy.

 

Komedian etenemistä hidastetaan tuon tuosta Kivisen Kuolio-hahmon esittämillä lauluilla, ohjaaja Mäen toimittamilla päivänpoliittisilla videoinserteillä sekä Riikka Puumalaisen suunnittelemilla koreografioilla. Samalla komedia vakavoituu ja tuottaa tulkintaan katsojan tietoisuutta herättelevää etäisyyttä.

Kyseessä ei ole ensimmäinen Kivisen kirjoittama teksti, joka tuo näyttämölle hänen narrimaisen Kuolio-hahmonsa. Kuolio on pirullinen ja myötänoloutta aiheuttava keekoilija, joka tarvittaessa toimii myös epäluotettavana kertojahahmona.

Viisijäseninen näyttämöensemble on ihastuttavan monesta puusta veistetty. Tanjalotta Räikkä komedian keskushenkilönä käyttää hahmonsa rakennuspuut hyvin. Ärsyttävän monisanainen ja itseään täynnä oleva hahmo muuttuu Räikän kehossa inhimilliseksi ja tunnistettavaksi.

Tanssijataustaiset Riikka Puumalainen ja Salla Korja-Paloniemi tuovat esitykseen runollista herkkyyttä ja ison annoksen artistista laatua. Marja Myllylä tasapainottaa kokonaisuutta karismallaan, ja naurun tulvaportteja säätelee Kivisen Kuolio.

 

Homo secundus on suhteellisen onnistunut kokeilu yhdistää verbaalista nokkelointia, liikkeen poeettista voimaa ja maailmanselitystä tavoittelevaa filosofista poliittisuutta. Moninaisuus on tämän esityksen ominaisin piirre, mutta se tuottaa esitykseen myös sen, että sen iskevyys ja dynamiikka kärsii jo pelkästään keston vuoksi.

Teos rakentaa sisällöllään rohkeaa synteesiä, kertomusta ihmislajin selviämisestä ekologisen, taloudellisen ja poliittisen kriisin rasittamassa maailmassa. Näin suurten asioiden keskellä esityksen päivänpoliittiset viittaukset tuntuvat triviaaleilta ja jopa turhilta.

Teemu Mäen ohjaajantyö on kokonaisuuden ja osien välistä arkkitehtuuria. Yksityiskohdista saa kukin teoksen tekijä huolehtia makunsa mukaan. Esityskerrat saavat tämän teoksen ilmaisun varmasti vielä notkistumaan, mikä on sille eduksi.

Esitys on Teatteri Telakan, Tanssiteatteri Minimin sekä Tanssiteatteri Tsuumin yhteistuotanto. Tampereen jälkeen esitys vierailee ainakin Espoossa ja Kuopiossa.