Kulttuuri

Teatteriarvio: Riihimäen teatterin komedia kyseenalaistaa käsityksiä rakkaudesta

Kahden kauppa. Käsikirjoitus Peter Quilter. Suom. Kari-Pekka Toivonen, ohjaus Satu Rasila, lavastus: Janne Teivainen, valo- ja äänisuunnittelu: Janne Teivainen, puvustus: Kaarina Kopola, rooleissa Merja Larivaara ja Kari-Pekka Toivonen. Ensi-ilta Riihimäen teatterissa 18.1.
Merja Larivaara ja Kari-Pekka Toivonen näyttelevät Riihimäen teatterin kevään ensimmäisessä ensi-illassa. Kuva: Peter Sebastian
Merja Larivaara ja Kari-Pekka Toivonen näyttelevät Riihimäen teatterin kevään ensimmäisessä ensi-illassa. Kuva: Peter Sebastian

Kari-Pekka Toivonen ja Merja Larivaara avaavat Riihimäen teatterin kevätohjelmiston englantilaisen Peter Quilterin käsikirjoittamalla komedialla Kahden kauppa.

Maailmanlaajuisesti esitetyssä komediassa on kaksi näyttelijää, jotka molemmat esittävät neljä roolia eri kohtausepisodeissa. Lavastuksessa näyttelijöiden pukuhuoneet on sijoitettu lavalle, joten Larivaara ja Toivonen vaihtavat rooleja nopeasti katsojan silmien alla.

 

Sokkotreffeillä tapaavat Jonathan ja Wendy toivovat juuri nyt kohtaavansa oikean ihmisen. Treffi-ilmoituksessaan kymmenen vuotta nuoremmaksi ikänsä ilmoittanut nelikymppinen Jonathan on villaslipoverissaan muodollisen korrekti, mutta hermostuttuaan juottaa Wendylle votkaa ja ryhtyy suorapuheiseksi.

Kymmenen vuotta vanhemman Wendyn tyttömäisen naukuva puhetapa ja kiekuva nauru muuttuvat Larivaaran taitavalla tekniikalla itkuiseksi tädiksi. Wendy ilmoittaa olevansa ilahtunut päästessään lauantaisin hautaamaan sukulaisiaan, jotta löytäisi nettideiteistä uusia tyyppejä elämäänsä.

Arkinen esikaupunki vaihtuu kerskailevan dandy Barrien boheemiin kotiin, jossa hän hedonistisesti sikaria poltellen keskustelee sihteerinsä Janetin kanssa syntymäpäivistään.

Barrie ei ole kiinnostunut naisista eikä usko pitkiin suhteisiin. Janet muistuttaa elämänkatsomukseltaan kyynistä ekonomistia, joka on rationalisoinut ihmissuhteensa, mutta yrittää aina uudelleen hurmata Barrien.

Kari-Pekka Toivonen on loistavimmillaan Barriena, joka suhtautuu ylimielisesti aikakauteensa ja kauhistelee rapistunutta ulkonäköään peilin edessä. ”Naama on kuin maanvyöry” ja ”Minut olisi pitänyt ampua nelikymppisenä”, hän huokaa.

Replikointi syvenee satiirisesta dialogista psykologisten perhesuhteiden ja hoivatuksi tulemisen tarpeen käsittelyyn, mutta tempo ei hidastu liikaa.

 

Shelley bilettää lavalle Espanjan-loman kohtausfarssissa. Avioeromatkalle lähtenyt kireä aviomies Bobby on kuin kuivalle maalle vedetty kala, joka yrittää kontrolloida Shelleyn drinkkien juomista. Toivonen näyttelee rationaalisesti argumentoivan ja alkoholistivaimoaan kontrolloivan Bobbyn yksinkertaisen formulamiehen tekniikalla.

Hääpuvussaan hartiat kumarassa asteleva Angela ja hänen poikamiesveljensä Toby hääkirkon takahuoneessa muistuttavat kielenkäytöltään ja olemukseltaan pohjalaisia. Masentunut sisar vaikertaa veljeltään neuvoja, tulisiko hänen avioitua lainkaan Simonin kanssa.

Tilannekomiikka luodaan perinteisin viihteen keinoin repeävänä hääpukuna ja myrskyn kastelemana morsiamena.

 

Rakkaustarinoiden tunneskaala vaihtelee tunnekylmästä kaupankäynnistä keveään hullutteluun. Quilterin käsikirjoitus on Toivosen suomennoksessa kääntynyt nokkelaksi dialogiksi, joka soljuu luontevasti.

Nopeat, elokuvalliset leikkaukset kohtauksesta toiseen ja äänisuunnittelu pitävät jazzilla ja bluesilla rytmitetyn komedian napakkana.

Komedian vaihtoehtoiset käsitykset rakkaudesta maalaavat katsojan eteen neljä erilaista taulua, joiden asetelmat ovat Satu Rasilan ohjauksessa tarkkaan harkittuja ja keskittyvät näyttelijäntyöhön. Rakkaus on viihteellisesti kaupan ja katsojalla lupa kuluttaa sitä.

Esitys on tuotettu yhteistuotantona Linnateatterin ja Jokiteatterin kanssa, ja sen Suomen-kantaesitys oli Turun Linnateatterissa syyskuussa 2019.

Päivän lehti

23.9.2020

Fingerpori

comic