Kulttuuri

Teatteriarvio: Sapiens – tarina, joka ei ole kaunis

Sapiens on historiakuvaelmien kavalkadi ekologisesta sarjamurhaajasta nimeltä homo sapiens. Kuva: Katri Naukkarinen
Sapiens on historiakuvaelmien kavalkadi ekologisesta sarjamurhaajasta nimeltä homo sapiens. Kuva: Katri Naukkarinen

Sapiens. Kansallisteatterin, Wauhausin ja Zodiakin yhteistoteutus Yuval Noah Hararin alkuperäisteoksen pohjalta. Sovitus ja esityksen käsikirjoitus Minna Leino, ohjaus ja koreografia Anni Klein ja Jarkko Partanen, suomennos Jaana Iso-Markku, lavastus Samuli Laine, pukusuunnittelu Laura Haapakangas, valosuunnittelu Jani-Matti Salo, musiikin sävellys Tomi Pekkola ja Jussi Matikainen, äänisuunnittelu Heidi Soidinsalo ja Jussi Matikainen. Kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 11.9.

Kansallisteatterin Sapiens-näytelmän loputtua, kesken aplodien, mieleen paukahtaa outo kysymys: mille oikeastaan taputan?

Totta kai juuri nähdylle esitykselle, sen taitavalle homo sapiens -lajin kuvaukselle. Mutta viimeisten kuvien maailma on synkkä tulevaisuuden visio, joka osoittaa sormella myös minua muiden mukana elinympäristöäni tuhoavana, jatkuvan kasvun alttarille uhraavana kulutustyperyksenä. Sillehän en toki halua taputtaa.

Jarmo Heikkisen Suomen virallinen luontodokumenttiääni on onneksi pehmentänyt loppua sanomalla, että juuri nähty oli yksi tarina ihmisen historiasta, ja joku voisi kertoa toisenlaisen tarinan. Kaunis se tarina ei kuitenkaan olisi toisinkaan kerrottuna.

 

Yuval Noah Hararin menestyskirjan Sapiens – ihmisen lyhyt historia pohjalta tehty esitys kertoo ikään kuin yksinkertaistettujen pienoismallien kautta ihmiskunnan tarinan suhteessa maapallon ja sen luonnon tarinaan.

Pieni geenimuunnos antoi ihmiselle kyvyn puhua ja sen myötä kertoa tarinoita, luoda verkostoja, kuvitella ja suunnitella.

Minna Leinon sovitus Hararin teoksesta on tiivis ja kutoo kiehtovan näkökulman, joka panee miettimään. Näyttämöllä on fyysisiä hahmoja, jotka toimivat kunkin kehitysvaiheen mukaan, mutta ensisijaisesti avautuu kuitenkin ihmisen psykologinen kehitys, jonka avulla luomakunnan kruunu keinuttaa koko maapallon kehitystä.

 

Kansallisteatterin ja Wauhaus-taidekollektiivin yhteistyönä on syntynyt identtisten naamiohahmojen esittämä historiakuvaus, jossa ekologiseksi sarjamurhaajaksikin nimetty homo sapiens käyttää taitojaan pääosin henkilökohtaisen nautinnon hankkimiseen.

Lyhyiden kuvaelmien kavalkadi selaa historian käännekohdat ja kurkottaa tulevaan vahvan liikekielen ja upean äänimaiseman avulla. Näyttämöllä on viitteellisesti vain oleellinen, mutta se riittää.

Väliajaton esitys on visuaalisesti näyttävä ja kekseliäs mutta kuitenkin viehättävän selkeä. Muutama jakso venyy hieman pitkäksi, mutta pääosin vauhti jaksaa kantaa. Poikkeava teatteri-ilmaisu pakottaa katsojan tarkkaavaiseksi.