Kulttuuri

Teatteriarvio: Tanskan prinssin tarina saa upean tulkinnan rockmusikaalina

Tampereen Työväen Teatteri: Hamlet – rockmusikaali. Ohjaus Otso Kautto. Suomennos ja sovitus Michael Baran. Musiikki Eeva Kontu, Jarmo Saari ja Varre Vartiainen. Lavastus ja puvut Kimo Viskari. Äänisuunnittelu Kalle Nytorp ja Paavo Malmberg. Rooleissa mm. Saska Pulkkinen, Inke Koskinen, Petra Karjalainen, Jari Ahola. Ensi-ilta 5.9.
Miten Tanskan hovin verisessä leikissä käy? Edessä Petra Karjalainen ja Jari Ahola, miekoissa Saska Pulkkinen ja Jussi-Pekka Parviainen. Kuva: Kari Sunnari
Miten Tanskan hovin verisessä leikissä käy? Edessä Petra Karjalainen ja Jari Ahola, miekoissa Saska Pulkkinen ja Jussi-Pekka Parviainen. Kuva: Kari Sunnari

William Shakespearen näytelmä Hamlet on kirjallisuuden klassikko, ideoiltaan hienoa materiaalia, mutta toisinaan näyttämölle siirrettynä tekijöilleen epäkiitollinen ja katsojille epäkiinnostava teos.

Usein se on jahkaileva, ylipitkä ja synkän nihilistinen, sillä jokainen tietää, että kaikki kuolevat lopussa. Joskus, jotta klassikko toimisi, tekijän on päästävä yli teoksen klassikkoasemasta, ja kunnioitettava teoksen alkuperää riittävän vähän.

Tampereen Työväen Teatterin suuren näyttämön kauden avaava rockmusikaaliversio Hamletista on upea teos. Teatterinjohtaja Otso Kauton ohjauksen visio on katsoa klassikkonäytelmää niin viistosta näkökulmasta, että se herää henkiin kuin uutena.

Esitys on toki jännittävä ja synkkä, suhteellisen pitkäkin, mutta se on samalla leikittelevän ilkikurinen ja kepeä kuin uni. Kauton ohjauksessa ja Michael Baranin tekstisovituksen siivillä esitys etenee pakottoman orgaanisesti ja kuin hengittää läpi yli kolmetuntisen kestonsa ajan.

 

Esitys on saumaton, yhtä aikaa runollisen pohtiva, mutta samalla helposti lähestyttävä ja populaari kokonaistaideteos. Vaikuttaa siltä, että esityksen kehys ja konsepti juuri ”rock-musikaalina” on avannut luovuuden portit erityisellä tavalla jokaisella osa-alueella.

Saska Pulkkinen on pääroolissa Tanskan prinssinä erinomainen. Pulkkinen onnistuu tekemään Hamletistaan aidosti kiinnostavan hahmon, tukeutumatta kliseisiin. Pulkkisen Hamlet on koko ajan tilanteen tasalla ja vedättää hovia mielensä mukaan, kuin nerokas narri.

Pulkkisen liikkumista näyttämöllä kelpaa katsoa. Hänen kehollinen dynamiikkansa yllättää jatkuvasti, hän on vuoroin teräksenkova ja pehmeä kuin valuva vesi.

Muista näyttelijöistä Pentti Helin tekee roolistaan Poloniuksena yhtä aikaa hauskan ja traagisen. Inke Koskisen tulkinta Ofeliasta on koskettava, mutta toisaalta paholaismainen ja hilpeä.

 

Liikemateriaali on yksi teoksen yllätyksellisimpiä puolia. Tero Saarinen on yhdessä Satu Halttusen kanssa suunnitellut ”liikeidentiteetin”, joka sitoo koko teosta yhteen yhdessä musiikin kanssa.

Eeva Konnun, Jarmo Saaren ja Varre Vartiaisen säveltämä musiikki muodostaa esityksen rytmisen selkärangan. Musiikki on progehtavaa, kitaravetoista rockia, jonka laulustemmat vievät avaruuden sfääreihin.

Saari ja Vartiainen seisovat kitaroineen näyttämön sivuilla koko esityksen ajan kuin arkaaiset, keskenään kilpailevat jumalat, tuoden esitykseen kohtalokkuuden tuntua.

Kimmo Viskarin suunnittelemat lavastus ja puvut laajentavat esityksen näkyä. Värikäs puvustus yhdistelee barokkia, psykedeliaa ja pehmobondagea. Yhdessä lavastuksen scifi-vaikutteiden kanssa hahmot näyttävät jonkinlaisilta klovnien ja avaruussamuraiden välimuodoilta.

Väliin esitys näyttääkin tapahtuvan kuin tyhjässä sirkusmaneesissa. Se rimmaa Hamletin tarinan kohtalonomaisuuden kanssa hyvin. Tarinan loppu on kuin hyytävä rituaali.

Hamletista on varmasti tehty musikaaliversioita maailman sivu, ja varmasti niissä on myös rokattu. Nyt nähtävillä on kuitenkin vahvasti omaleimainen, laadukas, kotimainen Hamlet.

Päivän lehti

25.9.2020

Fingerpori

comic