Kulttuuri

Teatteriarvio: Voisiko löytää jo muutakin kuin Mielensäpahoittajan?

Heikki Nousiainen ja Linda Wiklund ovat mielensäpahoittaja ja miniä Riihimäen teatterin esityksessä. Kuva: Nils Krogell
Heikki Nousiainen ja Linda Wiklund ovat mielensäpahoittaja ja miniä Riihimäen teatterin esityksessä. Kuva: Nils Krogell

Riihimäen teatteri: Mielensäpahoittajan miniä. Ohjaus: Pentti Järvinen. Pukusuunnittelu: Elina Vättö. Valosuunnittelu: Sami Rauhala. Äänisuunnittelu: Kari Paukola. Rooleissa: Heikki Nousiainen ja Linda Wiklund. Ensi-ilta 12.9.

“Niin minä mieleni pahoitin, kun nainen kahvilassa imettää vauvaansa rinnat paljaana. Pitäisi kieltää rintojen paljastelu”, paheksuu Mielensäpahoittajan miniän pääroolia esittävä Heikki Nousiainen.

Hän on esityksen myötä toiminut urallaan näyttelijänä viisikymmentä vuotta. Komedian vastanäyttelijä Linda Wiklund on myös oikeassa elämässä hänen miniänsä.

Tuomas Kyrön käsikirjoittama Mielensäpahoittajan miniä kertoo yhden viikonlopun tapahtumista. Liisa-miniä joutuu kolmeksi päiväksi omaishoitajaksi.

 

Ääneen pääsee tällä kertaa nainen, miniä, jolle kansanmiehen rintamamies- ja veteraanitarinat ovat raskasta kuunneltavaa. Aviomiehensä ja kehitysmaatutkija Martin painostamana miniä hoitaa viikonlopun appiukkoaan.

80-vuotiaan sodan kokeneen äijänrahjuksen on saatava puhua, koska hänen oma vaimonsa on sairaalan vuodeosastolla. Miniän kuuntelijan ja terapeutin rooli ei ole ongelmaton: metsäläinen sysi-Suomi kohtaa Espoon pikkuporvarillisen kaupunkilaiskulissin.

Kiinteistönvälittäjänä työskentelevä miniä ei kestä kuulla appensa maailmanihmettelyä tarttumatta viinapulloon ja menettämättä hermojaan.

Lavastuksena toimivat maanviljelys-Suomen metsittyneet pellot, koivut ja lähes pahoinvointia aiheuttava Valio-maidon ja pullapitkojen rintamamiestalohuumori sekä Erdex-yrityksen myyntiedustus “We sell Finland for you”.

 

Heikki Nousiaisen roolityö muistuttaa Kalervo Palsan maalausta Paluu (1983), jossa mies hiihtää pakkasen keskellä sisällä pirtissä lumihiutaleiden täyttäessä huoneen. Sota-aikojen Ruki vverh! -huumori on paikoin jo nähtyä ja koettua.

Parisuhdevuodatukseen sekoittuvat venäläisen kauppavaltuuskunnan Sergei ja Mielensäpahoittajan lapset. Suvun kaunat ja perintöverojen nousu muodostavat ongelman molemmille päähenkilöille. Dialoginen vitsailu kuljettaa käsikirjoitusta eteenpäin vahvemmin kuin tilannekomiikka.

Venäläisvieraat kiinteistövälittäjä-miniän oven takana vaikuttavat keinotekoisilta ja tv-kohtausmaisilta.

Lavastuksessa käytetään Nousiaisen ja Wiklundin omia perheenjäseniä, joten esitys tulee iholle. Näyttelijät hoitavat työnsä kunnianhimoisesti. Nousiainen on lavalla rakastettavan aito Mielensäpahoittaja.

Miniän yksinjuopottelu vaikuttaa lapsiperheen äidin roolihahmoon päälleliimatulta ja lähes väsyttää katsojan. Yleisöä esitys naurattaa Kaarina456 -nimimerkkisen ennustaja-selvänäkijän tehdessä telepatiaparannusta tv-lähetyksessä.

 

“Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun aurinko paistoi” on kuultu usein Antti Litjan suusta. Nyt sen lausuu Heikki Nousiainen, jonka näyttelijäntyöstä muodostuu litjamaisen legendaarinen.

Mielensäpahoittajan hahmo on jo lähes arkkityyppinen. Suomalaisen lukija- ja katsojajoukon soisi jo löytävän muitakin arkkityyppejä.

Katsojan tehtävä on osoittaa, että komedia voi olla muutakin kuin kesäteatterihuumoria. Valkoisen modernissa espoolaisasunnossa tapahtuva hömppähuumori haiskahtaa katsojan aliarvioimiselta. Esitys tuntuu loppuvan kesken: onko tarkoitus viihdyttää teatteriin erehtynyttä tv-katsojaa, joka ei jaksa keskittyä pitempään?

Olisiko aika nähdä näytelmäkirjallisuuden marginaaliin jääneitä dramaturgisia roolitöitä sen sijaan, että aina palataan Mielensäpahoittajaan?

 

Esitys heijastelee aikaansa kuin Platonin luolavertauksen henkilöhahmot. Yleisön tulisi säilyttää kykynsä tarkastella ihmisyyttään ja olemassaoloaan draaman keinoin, mutta tämän näytelmän myötä katsojasta tulee osa Big Brother -sukupolvea, jolle Netflix on teatteria lihallisempaa.

Dramaturginen sovitus ja ohjaus vaikuttavat talouspoliittiselta ratkaisulta eivätkä niinkään älyllisesti puhuttelevalta komedialta. Kyröltä odottaa jo uutta romaanihenkilöä, vaikka nyt lavalla ääneen pääseekin alkoholilla itseään lääkitsevä ja kiinteistökaupoilla rikastumaan pyrkivä nuori nainen.

 

Juttua korjattu 14.9.2019 kello 14.46. Jutussa väitettiin virheellisesti, että Mielensäpahoittajan miniä tuli vierailulle Aleksanterin teatterista. Väite ei pidä paikkaansa. Esitys on Riihimäen teatterin omaa tuotantoa, ja se viedään vierailulle Aleksanterin teatteriin.