Kulttuuri Helsinki

Teatterimuseossa säilötään katoavia hetkiä – Museovieraat saavat itse kokeilla elämää roolihahmoina

Teatterimuseossa pääsee kokeilemaan, miten tunnettujen elokuvien vuorosanat putoavat omasta suusta. Kuva: Tomi Vesaharju
Teatterimuseossa pääsee kokeilemaan, miten tunnettujen elokuvien vuorosanat putoavat omasta suusta. Kuva: Tomi Vesaharju

Museosalista kuuluu naurua ja huutoa. Vaatteet kahisevat, askeleet tömisevät. Dubbauskaraoke pauhaa, ja komisario Palmu puhuu lapsen äänellä.

Hyvä päivä, sillä teatterimuseossa kuuluukin olla meteliä.

– Täällä on aika paljon kokeiltavaa ja tehtävää. Tarkoitus on, että teatterin historiaan voi tutustua tekemällä itse, kertoo museolehtori Heini Räsänen.

Teatterimuseo avasi tänä kesänä ovensa hieman myöhemmin kuin muut museot, kesäkuun puolivälissä. Ennen ryhmien päästämistä takaisin museoon sen tiloja piti avartaa ja esineistöä hieman vähentää, jotta kokoelmiin tutustuminen pysyy turvallisena.

 

Teatterihistoriaa heti ovella

Museo nappaa tulijan taikapiiriinsä heti ovella. Seinällä roikkuu irvistäviä naamioita ja jättimäinen lohikäärmeenpää. Vaikka kysymys on suomalaisen teatterin museosta, mukana tulee koko taidemuodon historia.

– Haluamme puhua siitä, että kaikki teatteri on lähtöisin uskonnollisista riiteistä. Museon tarkoitus on muistuttaa, että vaikka muodot ovat erilaisia, esittäminen on kansainvälistä, Räsänen sanoo.

Täällä Helsingin kaapelitehtaalla kohtaavat erilaiset esittämisen tavat, kuten klassisen baletin kurinalainen muotokieli ja toisenlaiset esittämisen muodot, jotka eivät edes pyri tekniseen taituruuteen.

Täällä kohtaavat myös nukketeatteri, erilaiset tyylisuunnat ja teatteriesitysten rakenteiden taituruus, kuten lavastajien ja tarpeistonhoitajien tarkkuustyö.

Esimerkiksi pukukokoelmia on kahdenlaisia: pelkästään ihmeteltäviksi asetettuja museoesineitä ja niitä, joita pääsee myös käyttämään. Jälkimmäiset on saatu pääkaupunkiseudun teattereista.

 

Artikkeli jatkuu kuvien jälkeen.

Museolehtori Heini Räsänen on haavetyössään. Kuva: Tomi Vesaharju
Museolehtori Heini Räsänen on haavetyössään. Kuva: Tomi Vesaharju

 

Esityksestä jää vain paperia ja muistoja

Teatteri on hetken taidetta. Kun esitys on ohi, se on peruuttamattomasti poissa. Mikään tallenne ei välitä sitä energiaa, joka esittäjien ja yleisön välillä tiettynä iltana vallitsi.

Kun esitys on kautensa päässä, siitä jää jäljelle vain käsikirjoituksia, valokuvia, pukuja, ehkä lavastussuunnitelma ja käsiohjelmia. Itse esitys liukuu hämärään ja jää elämään kokijoidensa muistoissa.

Tavallaan se on hyvä, sillä myös näyttämökieli muuttuu. Jokaisella ajalla on omat esityksensä.

Teatterimuseo esittelee jälkiä tietyistä esityksistä. Esillä on esimerkiksi Turun kaupunginteatterin legendaarisen Seitsemän veljeksen lavastuksen pienoismalli. Vitriinissä olevan punaisen leningin sisällä on kerran elehtinyt Ida Aalberg Elinan surmassa.

– Laskoksista näkee, että pukua on muuteltu. 1800-luvun lopun teatterissa samoja vaatteita oli tapana käyttää yhä uudelleen, näyttelijä niiden sisällä vain vaihtui, Räsänen kertoo.

Puku ei ole koskaan ollut teatterissa vain kuori. Sillä voidaan ilmentää jopa henkilön ajatuksia.

 

Suomalaisenkin teatterin juuret ovat ikivanhassa esitysperinteessä. Kuva: Tomi Vesaharju
Suomalaisenkin teatterin juuret ovat ikivanhassa esitysperinteessä. Kuva: Tomi Vesaharju

 

Ohjattuja kierroksia ja työpajoja

Museoon pääsee tutustumaan sekä yksin että ohjatuilla kierroksilla. 30 vuotta museossa työskennellyt, hämeenlinnalaissyntyinen Miniteatterin kasvatti Heini Räsänen on kävelevä tietopankki, joka innostuu museosta joka päivä.

– Täällä oppii koko ajan lisää, hän sanoo.

Hän kertoo kuin ohimennen, mutta perinpohjaisesti esimerkiksi teatterivalaistuksen kehittymisestä ja suomalaisen nukketeatterin verrattain lyhyestä historiasta.

Työntekijöiden ja kävijöiden innostuksessa hetken taide syttyy.

Teatterimuseoon voi myös varta vasten lähteä porukalla syttymään, sillä museo järjestää eriteemaisia työpajoja ja juhlia.

 

Lavasteet kerrankin takaapäin

Ideana on, että Teatterimuseon kokonaisuus on eräänlainen teatterin takatila, se salainen ydin, jossa esitykset syntyvät. Tarjolla on useita näyttämöitä, joista erityisesti Arkadia suorastaan kutsuu seikkailemaan antiikin pylväiden väliin.

Mieliteko kannattaa muuttaa teoksi. Jos ei ole koskaan nähnyt lavasteita takaapäin, tässä on siihen hyvä tilaisuus.

Kiinteän kokoelman lisäksi museo esittelee vaihtuvia näyttelyitä. Vielä kesän ajan esillä ovat Työväen näyttämöiden liiton näyttely ja Hair. Lokakuussa alkavat lavastaja Sampo Pyhälän näyttely ja Tarpeisto pääroolissa.

Ensi kesänä museo menee remonttiin. HÄSA

Teatterimuseo

Perustettu vuonna 1962.

Esittävien taiteiden valtakunnallinen vastuumuseo.

Ylläpitäjä on yksityinen Teatterimuseon säätiö, jonka muodostavat Helsingin kaupunki, Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto ry. ja Suomen museoliitto.

Esillä pysyviä näyttelyitä ja vaihtuvia näyttelyitä. Ylläpitää suomalaisen teatterin, tanssin, oopperan, sirkuksen ja esitystaiteen kansallista kokoelmaa.

Toimii Helsingissä Kaapelitehtaalla.

Kokoelmiin voi tutustua itsenäisesti, opastetuilla kierroksilla tai työpajoissa.

Avoinna tiistaista sunnuntaihin.

Roolivaatteilla voi kuvata muutakin kuin niihin puettavaa henkilöä. Kuva: Tomi Vesaharju
Roolivaatteilla voi kuvata muutakin kuin niihin puettavaa henkilöä. Kuva: Tomi Vesaharju

Päivän lehti

5.8.2020