Kulttuuri Tampere

Kieli vaikeaa tai taustatiedot hukassa: Uusi tietokirja kesyttää 8 klassikkokirjaa lukijoille

Mitä Seitsemässä veljeksessä varsinaisesti tapahtuu? Kuinka Kalevalaa kannattaa lähestyä? Kirjallisuudentutkija kirjoitti aiheesta lennokkaan tietokirjan, joka auttaa kesyttämään vikurit klassikot.
Kuva: Soile Toivonen

Joskus klassikko on kuin kiljuva jalopeura tai joku muu vastaava hirviöhässäkkä. Ei siitä saa otetta. Klassikko murisee, tappelee vastaan, ja siihen tarttuminen pelottaa.

Kirjailija, kirjallisuudentutkija Maria Laakso on asian ytimessä. Klassikkokirjojen kohdalla kliseinen kauhistus on levinnyt laajalle. Osin pelolle on perusteensa, sillä esimerkiksi kieli voi tuntua vaikealta.

Mutta ei hätää! Juuri yllä mainittujen kauhujen vuoksi Laakso on kirjoittanut nuorille lukijoille suunnatun, mutta yhtä hyvin ketä tahansa klassikonkarttajaa palvelevan Taltuta klassikko! -teoksen.

– Vaikkapa Kalevalan lukeminen vaatii apuja, kuten taustan tuntemista. Toisteinen kieli on tarkoitettu laulettavaksi ja voi tuntua luettuna ensin hankalalta. Tarinassa tapahtuu kuitenkin kiehtovia juttuja, Laakso lohduttaa.

 

Mikä on klassikko ja miten sellaiseksi tullaan? Mikä on kaanon? Kuka siitä päättää? Muun muassa nämä perusasiat Laakso käy läpi, ennen kuin ryhtyy itse taltutukseen. Siinä sanan säilä viuhuu ja kesytysruoska soi.

Oletko aina luullut, että seitsemän veljestä ovat itse asiassa vaatteisiin pukeutuvia koiria?

Laakso kuvailee värikkäästi muun muassa Mika Waltarin Sinuhen rakkautta ”maailmanlopun bitch” Neferneferneferiin ja käsittelee ronskein ottein niin Aleksis Kiven kuin Minna Canthinkin hengentuotteita.

– Klassikot on kiinnitetty kansakunnan kaapin päälle niin tiukoilla pulteilla, että ne kestävät nauramisen ja kuittailun. Ja jos eivät kestä, joutavat mennäkin. Kaanoneita voi myös muuttaa, Laakso sanoo.

– Tuntui helpottavalta kirjoittaa itselle rakkaasta aiheesta juuri siten kuin itse haluan. Ei tarvinnut tukeutua teoria-apparaattiin tai neutraaliin kieleen.

 

Teoriakieli on Laakson työkieli. Silloin kun ei lennokkaasti taltuta klassikoita, hän työskentelee kirjallisuudentutkijana Tampereen yliopistossa. Työn puolesta hän on viime aikoina tutkinut dystopiaa. Seuraavaksi hän tarttuu Tove Janssoniin.

Idea klassikoiden taltuttamiseen ei ole peräisin työmaalta, vaan omasta kiinnostuksesta ja tuttujen äidinkielen opettajien huolista.

Vuonna 2017 Tammi julisti kilpailun, jossa etsittiin vereviä lasten- ja nuortentietokirjaideoita, ja Laakso osallistui. Klassikontaltutus ylsi toiselle sijalle ja sai kustannussopimuksen.

Oman taltutusapunsa Laakso on saanut lapsuudenkotoaan. Hän nimittää itseään ”klassikkobroileriksi”, sillä kirjastonhoitajaäidin ja klassikonkeräilijäisän tytär tutustui Sinuheen ja kumppaneihin yläkouluikäisenä. Kirjat kolahtivat.

 

Maria Laakso. Kuva: Veikko Somerpuro

 

Laakso valitsi teokseensa sekä miesten että naisten kirjoittamia klassikoita. Ennestään tutuin ja rakkain oli Väinö Linna – mutta koska hän ei halunnut jysäyttää pöytään suosikkiaan, Täällä Pohjantähden alla -trilogiaa, taltutettavaksi valikoitui Tuntematon sotilas.

– Se on saanut isänmaallisen laahuksen, vaikka sen sanoma on sodanvastainen.

Klassikoista etukäteen etäisimpiä olivat Edith Södergranin runot ja L. Onervan romaani Mirdja. Läpänheiton alla Laakso tarjoilee vankkaa tietoa muun muassa kirjallisuuden suhteesta kirjoitusaikaansa.

Mainittujen kirjojen lisäksi Laakso taltuttaa myös Aino Kallaksen Sudenmorsiamen ja kuvailee muutamin vedoin 50 muuta romaania. Jatkoa seuraa: tekeillä on Taltuta klassikko 2, jossa otetaan haltuun valikoidut esimerkit koko länsimaisesta kirjallisuudesta.

Entä mikä klassikko on vaikea johtavalle taltuttajalle itselleen?

– [Volter Kilven] Alastalon salissa on sellainen kirja, jonka lukemiseen olisi vaikea houkutella ketään, vaikka nautinkin sen kielellisestä vyörytyksestä. HÄSA

 

Maria Laakso: Taltuta klassikko! Kuvittanut Johanna Rojola. Tammi 2019.

Päivän lehti

29.1.2020