Kulttuuri

Kirja-arvio: Vahva kuvitus kantaa mörkötarinaa

Satu Kettunen: Mörköjuhlat. Tammi 2019.
Kuva: Satu Kettunen
Satu Kettunen käyttää kollaasitekniikkaa tuoreesti.

Hyvässä kirjankannessa on voimaa. Satu Kettusen Mörköjuhlien kansi on niin väkevä, että teokseen on suorastaan pakko tarttua.

Rudolf Koivu -palkittu Kettunen on sekä kuvittanut että käsikirjoittanut tarinan Almasta, jonka perhe muuttaa uuteen kotiin. Talo on iso, ja Alma on varma, että sen varjoisissa nurkissa asuu mörköjä.

Niitä eivät karkota edes isän taikakivet, joten Alman on keksittävä jotain muuta.

Teoksen kuvitus on huikea. Kollaasitekniikkaa on käytetty kuvakirjoissa paljon, mutta Kettusen värimaailma on komea ja ideat raikkaita. Etenkin Alman tukka häkellyttää.

Teksti ei yllä aivan kuvituksen tasolle. Kun sanoja on melko vähän, esimerkiksi toisteisuus erottuu erityisen selvästi. Esimerkiksi varjoista ja niihin suoraan katsomisesta puhutaan peräkkäisillä aukeamilla, ja hahmojen repliikit vaihtelevat puhekielen ja yleiskielen välillä ilman logiikkaa.

Kirja kuitenkin kantaa voimakkaiden kuviensa ansiosta. Tarinan läpi nousee pohdinta yksinäisyydestä ja rohkeudesta ja siitä, mitä aineksista möröt syntyvät.

Tarinan lopetus on sekä kekseliäs että hauska.