Kulttuuri

Kielen päällä -kolumni: Vaikuttavaa ele-kieltä

Sanaa sanotaan usein kielenkäytön ja merkitysten perusyksiköksi. Sanojen olemuksesta keskustellaan ja niiden ymmärtämisen avittamiseksi laaditaan sanakirjoja.

Mutta kielessä on sanaakin pienempiä merkityksellisiä osasia, kuten liitteitä, päätteitä ja johtimia. Kielentutkijat puhuvat niistä sidonnaisina morfeemeina.

Sidonnaiset morfeemit eivät tule toimeen omillaan. Ne tarvitsevat isännikseen vapaita morfeemeja eli sanoja. Niinpä esimerkiksi sananmuodossa ”talossanikin” on vapaaseen talo-morfeemiin liittynyt kolme sidonnaista morfeemia: ssa-sijapääte, ni-omistusliite ja kin-liitepartikkeli.

 

Kielenkäyttäjän on hyvä oppia tuntemaan morfeemeja. Pienillä morfeemeilla nimittäin on mahdollista tehdä kielenkäytössä isoja tekoja. Tai ainakin isohkoja.

Kysyin erästä tekeillä olevaa teostani varten ihmisiltä esimerkkejä johtimista, joiden avulla on mahdollista ilmaista mielipiteitä tai ottaa kantaa. Yllätyin siitä, kuinka monille tuli heti mieleen esimerkkejä. Eniten huomiota saivat ele-johtimella tai muulla samantapaisella johtimella muodostetut sanat.

Ele-sanat ilmaisevat tyypillisesti vaikkapa toistuvaa tai jatkuvaa tekemistä. Huomaattehan verbien siirtää ja siirrellä eron? Keväisin ja syksyisin on vuosikausia puhuttu kellojen siirtelystä kesäajasta talviaikaan ja päinvastoin. Moni haluaisi siirtää kellonsa viimeisen kerran pysyvään aikaan.

 

Monissa tapauksissa johdin tuo verbiin epämääräisyyden vaikutelmaa. Miten sotaan lähdetään, kun sinne lähdetään soitellen? Ehkä huolettomasti, samalla tavalla kuin Väinämöinen, joka laski laulellen vesiä.

Entäpä kuljeskella? Kun ihminen kulkee, hänellä tuntuisi olevan päämäärä; kun hän kuljeskelee, päämäärää ei vaikuttaisi olevan.

Johtimella voidaan myös vähätellä, mollatakin. Jos joku ei pidä toimittajasta tai hänen jutuistaan, toimittaja voidaan leimata toimittelijaksi, joka ei toimita vaan toimittelee. Kirjailijasta saatetaan sanoa, että tämä on kirjoittelija, joka kirjoittelee, tai säveltäjästä, että tämä säveltelee.

 

Kun asiantuntijan väitetään vakuuttelevan, luodaan ehkä tarkoituksellisesti mielikuvaa ihmisestä, joka ei ole vakuuttava. Yrittää vakuuttaa, mutta ei onnistu.

Kun poliitikko väittää, että etujärjestöissä on laskeskeltu lakkojen vaikutuksia talouteen, hänellä saattaa olla monenlaisia tarkoitusperiä. Eikö laskeminen ole ollut luotettavaa? Vai vähätelläänkö laskemisen merkitystä? Mitä ne siellä etujärjestöissä oikein puuhastelevat?

Tällaiset kielen pikkuasiat tuntuvat kiinnostelevan monia. Joitakin jopa kiinnostavan. Täytynee kehitellä ajatuksia, ehkä suorastaan kehittää ajattelua, jotta tekeillä oleva teokseni ei jää tekeleeksi.

 

Kirjoittaja on suomen kielen dosentti ja tietokirjailija.

Päivän lehti

23.10.2020

Fingerpori

comic