Kulttuuri

Kirja-arvio: Valokuvaaja Sakari Piippo dokumentoi päätöksentekoa tavalla, joka suututti poliitikkoja

Sakari Piippo: Eräitä huomioita Suomen poliittisesta järjestelmästä. Kosmos 2019. 289 s.

Helsinkiläinen, palkittu valokuvaaja Sakari Piippo (s. 1981) oli töissä valtioneuvoston kansliassa viransijaisena toukokuussa 2015, kun Juha Sipilän hallitus astui valtaan. Piippo kuvasi uuden hallituksen ensimmäisen vuoden tiedotustilaisuuksissa.

Hän alkoi kuvata pääministeri Sipilää, valtiovarainministeri Alexander Stubbia, sisäministeri Petteri Orpoa sekä muita henkilöitä myös epäedullisina hetkinä: heidän seistessä huonossa ryhdissä, paidanhelma pilkottaen, housut rypyssä, tai silmät suljettuina.

 

Kun Piippo toimitti näitä tekijänoikeudellisina pitämiään kuvia VNK:n ulkopuolelle, ja ne julkaistiin maaliskuussa 2016, alkoi kiista kuvien kohtalosta. Työnantaja syytti Piippoa muun muassa virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Eräitä huomioita Suomen poliittisesta järjestelmästä -teoksen ensimmäinen osio koostuu mustavalkoisista, vahvasti rajatuista valokuvista. Kuvasarjan lisäksi on pikkukuvien kollaaseja, joissa punaisin ruksein merkittyinä myös ne kuvat, joiden julkaisemisen VNK kielsi. Yhteensä kuvia on yli tuhat.

Ministerien kasvoilla on erilaisia ilmeitä kuin tavallisesti näemme. Taiteellisesti kuvat kommunikoivat heikosti, ja mustavalkoisuus tuntuu sinetöivän pystyynkuoleman.

Viimeistään kun oivaltaa katsovansa perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulan korvasta pilkistävää vaikkua, alkaa tympäistä kuvattujen puolesta.

 

Piipon ja viestintäasiantuntija Ville Blåfieldin visuaalisiin havaintoihin painottuva essee pohtii vallan sukupuolittuneisuutta ja ministerien pukeutumista.

Toisessa osassa Piipon kuvat ja toimittaja Vappu Kaarenojan essee keskittyvät kunnallispolitiikkaan. Kaarenojan tekstissä on ryhtiä: konkretiaa ja suhdelukuja.

Hän kirjoittaa tapausesimerkkiin sitoen kunnanvaltuustojen maineesta riitaisina paikkoina, jonne siitä huolimatta halutaan. Hän kirjoittaa tyypillisimmistä asiakysymyksistä: asemakaavasta, teistä, kouluista ja päiväkodeista. Siitä, kuinka kaikki on taloutta.

Värikuvat valtuustosaleina toimivista tiloista dokumentoivat hauskoja detaljeja ja museaalista kokonaisvaikutelmaa: pulpetinnäköisiä pöytiä, seinillä komeilevia vaakunoita ja puheenvuorojen esittäjiä.

 

Kolmannessa osassa esseisti Silvia Hosseini kirjoittaa edustuksellisesta demokratiasta. Essee pohtii eriarvoistumista ja demokratiaa osallisuuden, lukutaidon ja muun tiedollisen pääoman näkökulmista. Hosseini luonnehtii vallan kieltä abstraktiksi ja siteeraa sosiaali- ja terveysministeriön tiedotetta.

Piipon värikuvissa on erilaisia äänestyskoppeja ja äänestyspaikkojen sisustusta eri puolilta Suomea.

Teos on johdonmukainen, laadukkaasti tuotettu ja kustannustoimitettu. Alun ironisesta mustavalkosarjasta hallituksen pääkallopaikalla kuvakerronta lavenee maakuntien myötä karnevalistiseen. Kuvia yhdistää niissä vallitseva hieman typerä tunnelma.

Teoksen teesinä on tarkastella, miltä poliittinen valta Suomessa näyttää. Ja lunastuuhan se.

Päivän lehti

6.7.2020