Star Wars -saagan toisen tulemisen päättävä Rise of Skywalker kuten koko lämmityssarja eivät jää viihteen historiaan kunniapaikalle, kuten George Lucasin trilogia.
Rian Johnsonin kirjoittama ja ohjaama Last Jedi nosti vielä rimaa uudistushalulla, vaikka osa ideoista lensikin harakoille.
Ydinfanit vihasivat Johnsonin omaperäisyyttä, joten hätiin haettiin ensin Ron Howard ja nyt taas JJ Abrams. Hänen hyppysissään päätösjakso hiipuu juuri niin vanhan toistoksi kuin jatko-osat tapaavat tehdä.
Poukkoileva ja epäjohdonmukainen käsikirjoitus maistuu hätäiseltä pakkopullalta, jolla rahan takia kasattu sarja kuskataan kunniallisesti loppuun. Juonen sotkuiset langat on solmittava äkkiä ja ääneen selitellen. Improvisointi tuoksuu teatterin takariviin asti.
Avaruustaistelut rymisevät ja valomiekat viuhuvat megabudjetin edestä, mutta kunnon yllätykset ja huippuhetket puuttuvat. Uusia hahmoja tungetaan tuoreuden saamiseksi, mutta niiden kehittelyn sijaan paahdetaan toimintakohtauksesta toiseen tuli hännän alla.
Pimeälle puolelle eksyneen Kylo Renin ennustettava itsensä moraalinen uudelleenarviointi tempaistaan takataskusta, vaikka käänteen pohjaamiseen riittäisi aikaa vaikka lampaiden syödä.
Sääli, sillä hahmo on harvoja vähänkään moniulotteisempia.
Irtovitseihin panostaminen on ymmärrettävä valinta löyhässä, joskin vauhdilla ravaavassa tarinassa. Niitä onneksi höystää aito luovuus.
Päätös tarjonnee faneille heidän kaipaamansa nostalgiaa, joten siltä osin kaikki hyvin. Muille Rise of Skywalker on ihan kivaa fantasiaoopperaa alkuperäistä latteammassa muodossa.
