Kulttuuri

Viikon elokuvat: Viisi tärppiä koko perheelle

Poikkeustilan vuoksi elokuvapalstalla käsitellään suoratoistopalvelu Netflixin tarjontaa lajityypeittäin. Viikon top viisi -sarjassa ovat vuorossa koko perheen animaatiot.
Tintti seikkailee myös elokuvassa. Kuva: Muu
Tintti seikkailee myös elokuvassa.

Naapurini Totoro (1988)

Japanilaismestari Hayao Miyazakin Naapurini Totoro istuu aikaan, sillä se kuvaa kahta sisarusta kulkutaudin uhkaamassa perheessä. Kyseessä on myös ohjaajansa valoisin ja lohdullisin teos.

Miyazakin omalaatuinen fantasia vyöryy unenomaisessa tarinassa, joka heijastaa ilmeikkäästi ja hienoja yksityiskohtia pullistellen lapsen mielikuvituksesta. Sen voimalla pikkutytöt selviävät ahdistavasta ajasta.

Japanilaisesta mytologiasta kumpuavat henkiolennot ovat visuaalisesta yksinkertaisuudestaan huolimatta ilmeikkäitä ja sydämellisiä. Tätä hittiä ei kaupallinen laskelmallisuus rassaa.

 

Prinsessa Kaguyan tarina (2013)

Mitä köyhempi ihminen on, sen ruusuisempia mielikuvat yläluokan elämästä. Palatsissa se voi olla kuitenkin paljon kurjempaa kuin pellonpientareen matalassa majassa.

Miyazakin kollegan Isao Takahatan Prinsessa Kaguayn tarinassa pikkutilallisen maaginen löytölapsi pääsee ylimaallisella kauneudellaan kuninkaallisiin piireihin. Himoituksi näyttelyesineeksi päätyminen paljastuu kultakalteriseksi vankilaksi.

Surumielinen on prinsessan kohtalo, mutta se muistuttaa arkisen elonpiirin ja todellisten läheisten arvosta. Kotimaansa graafisesta taiteesta kumpuava kuvakerronta huikaisee.

 

Lego (2011)

Historian suosituimman rakennuspalikan varaan rakennettu animaatio kuulostaa kyyniseltä rahastukselta, mutta Lego yllättää kunnianhimolla. Leluyhtiön asettama korkea kynnys elokuvalle palkittiin.

Hurjaa vauhtia eksoottisesta miljööstä toiseen loikkiva tarina on aika päätön, mutta vastapainoksi täynnä kaiken ikäisiin vetoavaa nokkelaa huumoria ja yllättävää ironiaa. Osansa lempeästä irvailusta saa Batmankin.

Mainoksellisuudesta huolimatta legot toimivat visuaalisesti paremmin kuin arvaisi. Tyypittely on oivaltavaa ja huimat näyttömökuvat studioviihdettä herkullisimmillaan.

 

Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus (2011)

Tintti on oleellinen osa ainakin varttuneiden lapsuutta. Nuhteettoman reportterin kaukomatkat tarjosivat jännitystä ja eksotiikkaa, jonka viehätys kestää sukupolvelta toiselle.

Hergen sarjakuva on niin elokuvallista ja piirrosjäljeltään uniikkia, että sen siirtäminen filmille oli mieleltään kyseenalaista. Vaikka alkuperäisestä tunnelmasta jotain puuttuukin, löytyy seikkailun maestrolta ja hengenheimolaiselta Steven Spielbergiltä omat viihdyttävät temppunsa ja persoonallinen otteensa.

Sympaattinen rähisijä, juoppo kapteeni Haddock on filmiversionkin huumorin ja tunteiden moottori.

 

Viiru ja Pesonen: Muisti pätkii (2009)

Animaatiot ovat harvoin yhtä uskollisia alkuperälleen kuin Viirun ja Pesosen ensimmäiset sovitukset. Sven Norqvistin luomaa maalaisnostalgiaa kunnioitetaan. Se ei hienostele digitekniikalla, vaan luottaa kynänjälkeen ja aitoon tunnelmaan.

Keksinnöistä innostuneen ikämiehen ja hänen spontaanin kissansa kumppanuus on eläinfantasiaa herttaisimmillaan. Ystävyyttä suurempaa ei ole. Oikuttelevat kanatkin lämmittävät persoonillaan.

Kompuroiva arki riittää juonenkäänteiksi, joten perheen pienimmätkin pysyvät kärryillä. Tällaisia animaatioita ei enää tehdä.

Päivän lehti

5.4.2020