Kulttuuri Hämeenlinna

Viikonlopun verran taas kuin teini-iässä – Näyttelijä: "Olen jatkuvasti kaikkien puolella ja samalla en kenenkään puolella"

Seurapeli-elokuva pohtii nostalgian merkitystä sekä kykyä hyväksyä muutos – tai muuttumattomuus.
Emmi Parviaisen ja Eero Milonoffin näyttelemillä hahmoilla on Seurapelissä omat kipupisteensä. Milonoffille lankeaa valkokankaalla myös huulenheittäjän rooli. Huumori on myös armoa. On tärkeää nähdä itsemme sen kautta, että emme ole täydellisiä vaan epätäydellisiä. Siinä on ihmisen kauneus. Se, että pyrimme kieltämään oman heikkoutemme, ajaa meidät epätoivoon, Milonoff sanoo. Kuva: Esko Tuovinen
Emmi Parviaisen ja Eero Milonoffin näyttelemillä hahmoilla on Seurapelissä omat kipupisteensä. Milonoffille lankeaa valkokankaalla myös huulenheittäjän rooli. - Huumori on myös armoa. On tärkeää nähdä itsemme sen kautta, että emme ole täydellisiä vaan epätäydellisiä. Siinä on ihmisen kauneus. Se, että pyrimme kieltämään oman heikkoutemme, ajaa meidät epätoivoon, Milonoff sanoo. Kuva: Esko Tuovinen

Jenni Toivoniemi teki huomion omasta tuttavapiiristään.

Ihmiset alkoivat erota ja lähteä kenties jo toiselle avioliittokierrokselle, mutta silti vanhan kaveriporukan juhlissa kaikki käyttäytyivät kuin olisivat taas teini-ikäisiä – hän itse mukaan lukien.

35 ikävuoden paikkeilla Toivoniemi kertoo löytäneensä itsensä keskusteluista ja tilanteista, jotka saivat pohtimaan nostalgian ja regression merkitystä elämässä.

– Olemme viettäneet pitkää nuoruutta, mikä on etuoikeus mutta joskus myös kirous. Kaikki eivät välttämättä ole päässeet koskaan sieltä menneestä ja osa taas pääsee tekemään sinne taas vierailun tässä myöhemmässä elämänvaiheessa. Niissä molemmissa on sekä hyviä että huonoja puolia, nyt 42-vuotias Toivoniemi sanoo.

Yhteisö kiinnostaa

Seurapeli on Jenni Toivoniemen ensimmäinen pitkä elokuva, jonka hän on sekä ohjannut että käsikirjoittanut.

Seurapelissä on kahdeksan hahmoa, joista kukaan ei nouse selvästi päähenkilöksi.

– Minua kiinnostaa kuvata yhteisöä. Tietysti joidenkin tarinat ovat enemmän keskiössä, mutta usein tiukan päähenkilövetoisen tarinan rajat tulevat vastaan kerrottaessa tällaisista asioita. Tämä ratkaisu mahdollistaa sekä sisällä olemisen tunteen että kohtaukset, joissa näytetään ikään kuin ryhmädynamiikan hovitanssimaisuus.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Jenni Toivoniemi ammensi elokuvaan kokemuksista omassa ystäväpiirissään. Kuva: Esko Tuovinen.

Alkuperäiseen roolitukseen tuli joitakin vaihdoksia aikataulujen vuoksi, mutta esimerkiksi ruotsalainen Christian Helmborg oli kiinnitetty mukaan projektiin jo vuosi ennen kuvauksia.

– Monet näyttelijät olivat lukemassa jo eri käsikirjoitusversioita ja joitakin kohtauksia on treenattu muutamaan otteeseen. Jokaisen kanssa kehitimme heidän omat henkilönsä mahdollisimman pitkälle, Toivoniemi kertoo.

Improvisointia on vähän.

– En halua ulkoistaa käsikirjoittajan työtä, mutta haluan pitää tilanteen avoimena, jos sieltä tulee jokin herkku.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Seurapelissä puhelimet laitetaan viikonlopuksi syrjään. Kuva: Vilja Harala
Seurapelissä puhelimet laitetaan viikonlopuksi syrjään. Kuva: Vilja Harala

Elokuvan mökkiviikonloppu rakentuu Emmi Parviaisen roolihahmon Mitzin 35-vuotissyntymäpäivien ympärille. Parviaisella itsellään on samat synttärit marraskuussa.

Hän pystyy samaistumaan vanhojen ystävyyssuhteiden merkittävyyteen.

– Varsinkin silloin, kun nuoruuden pitkäaikaiset ystävyyssuhteet muodostuvat, olemme aika keskeneräisiä ihmisiä. On merkityksellinen asia, jos oman biologisen perheen ulkopuolella säilyy ihmisiä, joiden kanssa saa yhdessä elää rinnakkain myös aikuisuutta.


”Hahmot ovat kaikessa kurjuudessaan ja kulmikkuudessaan rakastettavia.”


Parviainen kiittelee Toivoniemen käsikirjoitusta.

– Henkilöhahmot ovat syviä, kiinnostavia sekä kaikessa kurjuudessaan ja kulmikkuudessaan rakastettavia. Siinä on jotain hirveän todellista ja oikeaa. Minulla oli olo, että olen jatkuvasti kaikkien puolella ja samalla en kenenkään puolella. Sitähän elämä parhaimmillaan on, hän sanoo.

Lue myös: Elokuva-arvio: Pikku tärkeilijät kriisi-iässä (21.8.2020)

Elokuvan tekoprosessi jätti jälkensä. Kun ryhmä suunnilleen samanikäisiä näyttelijöitä oli koolla tiiviisti saaressa, työskentely oli keskustelevaa.

– Se jää sydämeen muullakin tavalla kuin elokuvana, Parviainen sanoo.

”Hurjaahan se on”

Maailmanensi-ilta oli tammikuussa Göteborgin elokuvafestivaaleilla ennen kuin koronaepidemia rysähti päälle.

– Onhan tämä kauhein mahdollinen vuosi tulla ulos elokuvan kanssa, mutta onneksi se saatiin kuvattua jo ennen tätä vuotta. Jos tämä olisi kosahtanut kaiken sen odotuksen jälkeen, en tiedä, miten siitä olisi selvinnyt, Toivoniemi hymähtää.

– Nyt ehkä katsojaodotuksia joutuu pienentämään, mutta se ei ole niin hirveää kuin jos se olisi jäänyt kokonaan pois.

Toivoniemen esikoinen lähtee nyt elämään omaa elämäänsä yleisön edessä.

– Hurjaahan se on, kun kaikki saavat sanoa jotain siitä minun ”vauvasta”, eikä minulla ole mahdollisuutta edes puolustaa sitä. Tiedän että mielipiteitä maailmaan mahtuu, Toivoniemi naurahtaa. HÄSA

Seurapeli

Ohjaus ja käsikirjoitus: Jenni Toivoniemi.

Näyttelijät: Emmi Parviainen, Laura Birn, Samuli Niittymäki, Eero Milonoff, Christian Hillborg, Iida-Maria Heinonen, Paula Vesala ja Paavo Kinnunen.

Kesto: 120 min.

Ikäraja: 12.

Elokuvateattereissa 21.8.

Jenni Toivoniemi

Toivoniemi on aiemmin käsikirjoittanut mm. elokuvan Korso (2014) sekä MTV3:lla parhaillaan nähtavän Paras vuosi -komediasarjan yhdessä Kirsikka Saaren kanssa.

Toivoniemi ja Saari ovat kirjoittaneet yhdessä myös tekeillä olevan lastenelokuvan Sihja, jonka ohjaa Mirja Pyykkö.

Toivoniemi on yhdessä kuuden muun käsikirjoittaja-ohjaajan kanssa ehdolla parhaan ohjauksen sekä käsikirjoituksen Jussi-palkinnon saajaksi elokuvasta Tottumiskysymys. Vielä on auki, milloin Jussi-palkinnot jaetaan, koska koronavirusepidemian vuoksi gaala siirrettiin viime keväänä myöhemmin ilmoitettavaan ajankohtaan.

Jenni Toivoniemi on yksi Tuffi Films -tuotantoyhtiön perustajajäsenistä.

Päivän lehti

20.9.2020

Fingerpori

comic