Kulttuuri

Vuoden riihimäkeläinen nuori taiteilija Aleksi Wilenius kirjoittaa luonnosta ja rakkaudesta

Aleksi Wilenius kirjoittaa muun muassa kahviloissa ja muissa paikoissa, joissa kuulee omat ajatuksensa. Kuva: Esko Tuovinen
Aleksi Wilenius kirjoittaa muun muassa kahviloissa ja muissa paikoissa, joissa kuulee omat ajatuksensa. Kuva: Esko Tuovinen

Palokärki lensi eteeni,/ koputti puuta kuin/ olisi tullut/ ovelleni.

Runous kiehtoo riihimäkeläistä Aleksi Wileniusta, koska muutamaan sanaan voi pakata isoja asioita. Runo laajenee sanojaan ja mittaansa suuremmaksi.

Yhden romaanin ja yhden runokokoelman Annorlunda Mediatuotannon kautta julkaisseesta Wileniuksesta tuli aiemmin syksyllä vuoden 2019 riihimäkeläinen nuori taiteilija. Riihimäen sivistys- ja hyvinvointilautakunta valitsi tunnustuspalkinnon saajan ehdotusten perusteella.

– Palkinnon saaminen tuntuu hienolta, mutta näen, että se myönnettiin ennen kaikkea riihimäkeläiselle kirjallisuudelle ja paikallisille toimijoille, Wilenius sanoo.

Hän kuuluu itsekin harrastajakirjoittajia tukevaan Samuli Parosen seuraan.

Lyriikka tuntuu omimmalta

Wilenius on kirjoittanut tavoitteellisesti nelisen vuotta, ja jo sitä ennenkin, ”koko elämänsä jossain määrin”.

– Minulle kirjoittaminen on puhumista helpompi keino sanoittaa asioita, hän kertoo.

Hän on aloittanut novelleilla ja nuoren miehen kasvutarinan kertovalla romaanilla, mutta omimmalta tuntuu kuitenkin lyriikka. Käänteentekevää oli tutustuminen runoilija Risto Rasaan.

Rasa on tunnettu etenkin luonto- ja rakkauslyyrikkona, ja samat aiheet kiehtovat myös Wileniusta, joka on aina elänyt lähellä luontoa. Esikoiskokoelma liikkuukin kallioilla, rannoilla ja peltojen reunamilla. Usein mukana on myös nimeämätön sinä, runojen puhujan rakas.

– Luontokuvat ovat minulle luonteva tapa sanoittaa asioita. Ja olemmehan me kaikki osa luontoa.

Seuraava kokoelma jo tekeillä

Seuraava kokoelma on jo tekeillä, mutta Wileniuksella ei ole sen kanssa kiire. Luonto ja rakkaus ovat väistymässä sivuun toisenlaisten aiheiden tieltä.

– Yritän siinä käsitellä omalle sukupolvelleni eli Z-sukupolvelle tärkeitä asioita, hän kertoo.

Rakkaus kuuluu tällekin listalle, mutta nykyisiä nuoria askarruttaa myös muun muassa huoli tulevaisuudesta. Tämä käsittää niin luonnon, erilaiset selkkaukset kuin taloudenkin.

Myös jatkuva nopea muutos mietityttää, samoin yksinäisyys maailmassa, jossa digitaalisuus on tuovinaan kaiken lähelle.

Jalkapallo toi Lyseon lukioon

Muutamat viime vuodet Wilenius on kulkenut Lyseon lukiossa Hämeenlinnassa. Toinen ”aina” mukana kulkenut harrastus on jalkapallo, ja pitkistä päivistä huolimatta hän halusi käydä lukion urheilulinjalla.

– Totta kai välillä on hetkiä, jolloin mietin, että voisihan lukio olla viiden minuutin matkan päässä eikä tarvitsisi odotella asemalla. Ajan voi kuitenkin käyttää hommien hoitamiseen.

Runoudella – tai muullakaan kirjallisuudella – on Suomessa vaikea elää, ja Wilenius tietää sen. Kun hän ensi keväänä kirjoittaa ylioppilaaksi, hän aikoo hakeutua opiskelemaan äidinkielen opettajaksi. HÄSA