fbpx
Kulttuuri Hämeenlinna

Z-sukupolvi sai koota taidenäyttelyn Hämeenlinnaan ja valitsi teokset ilman sääntöjä – "Eihän se käy, että kattoon ripustetaan!"

Elämän äärellä -näyttelyn noin sata nykytaiteen teosta on valittu Hämeenlinnan taidemuseon Niemistö-kokoelmasta.
Perttu Saksan ja Jyrki Parantaisen tulipaloaiheiset valokuvat puhuttelivat nuoria. Ne ilmentävät ilmastoahdistusta. Syyttävä sormi osoittaa nykyaikuisiin ja -päättäjiin, jotka eivät ole reagoineet kriisiin riittävästi. Kuva: Pekka Rautiainen / HäSa
Perttu Saksan ja Jyrki Parantaisen tulipaloaiheiset valokuvat puhuttelivat nuoria. Ne ilmentävät ilmastoahdistusta. Syyttävä sormi osoittaa nykyaikuisiin ja -päättäjiin, jotka eivät ole reagoineet kriisiin riittävästi. Kuva: Pekka Rautiainen / HäSa

Z-sukupolvi sai vallan Hämeenlinnan taidemuseossa.

Vuosituhannen alussa syntyneiden ikäluokka on suunnitellut ja toteuttanut viime viikonloppuna avautuneen Elämän äärellä -näyttelyn, jonka noin sata nykytaiteen teosta on valittu museon Niemistö-kokoelmasta.

Teosten valintaan on osallistunut 25 nuoren joukko. Heidät valittiin 140 hakijan joukosta.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Tuuli Toivonen sai vastuuta näyttelyn ripustuksen suunnittelussa. Kuva: Pekka Rautiainen / HäSa
Tuuli Toivonen sai vastuuta näyttelyn ripustuksen suunnittelussa. Kuva: Pekka Rautiainen / HäSa

Z-sukupolven ääni kuuluu QR-koodin avulla

QR-koodin avulla omasta puhelimestaan näyttelyssä voi kuulla, kun nuoret kertovat omin sanoin kokemuksiaan taideteoksista. Tämä mahdollisuus on noin 50 teoksen kohdalla.

Kuten näyttelyn nimikin kertoo, teokset ilmentävät isoja teemoja, jotka nuoria puhuttelevat.

– Meillä on ollut ihan myös alussa näinkin “pieni” teema kuin elämä ja kuolema. Ainakin itselleni tuli sellainen fiilis, että näin nuorena mielessä on isoja teemoja ja haluaa valloittaa kaiken, kertoo Tuuli Toivonen, yksi näyttelyn nuorista kuraattoreista.

– Koen, että kun tässä on ollut monta erilaista ihmistä, niin tämä on meidän nuorten näköinen.

Osa teoksista on mukana vain, koska ne ovat tosi kauniita

Ilmastonmuutoksen, mielenterveyden ja tasa-arvon kaltaisten asioiden rinnalla teoksia on noussut mukaan myös muista syistä.

– On pienempiä teoksia, jotka käsittelevät erilaisia asioita. Ihan puhtaasti silläkin on valittu, että on ollut tosi kauniita teoksia. Kaikki ei ole niin syvällistä, Toivonen kertoo.

– Tämä näyttely on tehty ilman sääntöjä. Koska kukaan meistä ei oikeasti tiennyt, mitä kuuluisi tehdä, niin valittiin sen perusteella, mikä puhututtaa. Aina ei edes tiedä, miksi joku puhututtaa

Ilmastonmuutosta kulkee teemana läpi näyttelyssä muutaman huoneen verran.

– Tässä osoitetaan ehkä vähän syyttävä sormi heille, jotka tämän maailman ovat pilanneet ja päättäjille, jotka tällä hetkellä yhä estävät päätöksiä, Toivonen myöntää.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Tommi Toijan teos Ei ottaa kävijät vastaan Lohrmann-rakennuksen toiseen kerrokseen. Kuva: Pekka Rautiainen / HäSa
Tommi Toijan teos Ei ottaa kävijät vastaan Lohrmann-rakennuksen toiseen kerrokseen. Kuva: Pekka Rautiainen / HäSa

Nuoret suunnittelivat ripustuksen

Hattulalainen Tuuli Toivonen valmistuu juuri ylioppilaaksi Tampereen yhteiskoulun lukiosta.

Hänelle läheisin taidemuoto on teatteri, ja hän haaveilee myös tulevaisuuden urasta sen parissa.

Myös monella muun näyttelyn suunnitteluun osallistuneella 15–20-vuotiaalla nuorella on taiteeseen liittyviä urahaaveita.

– Mukana on ollut heitä, jotka ovat täysillä taideihmisiä, mutta on ollut myös erilaisia suhtautumistapoja. Tässä on ollut erilaisia ihmisiä, ja siksi tästä on tullut hyvä.

Toivonen muodosti Fanny Lehtisen ja Olli Ojalan kanssa kolmikon, joka tänä syksynä vastasi siitä, kuinka teokset asetetaan näytteille. He miettivät, mikä teos tulee mihinkin kohtaan sekä seinien paikat ja värit.

– Mielikuvituksessa kaikki on ollut pelissä. Olemme lähteneet hakemaan erilaista ja tuoretta, halunneet tästä itsemme näköisen, Toivonen kertoo.

Näyttelymestarit joutuivat tiukkaan paikkaan

Esimerkiksi yhdessä näyttelyhuoneessa on yksi pieni teos yhdellä seinällä ja toinen seinä laitettu täyteen isompia teoksia.

– Ideana oli, että yksi työ on pelottava ja muut ovat menossa sitä karkuun.

Lisäksi näyttelyssä yksi teos löytyy myös katosta.

– Sitä ei välttämättä huomaa, mutta se on tarkoituskin. Sen paikkaa ei ole kerrottu, mutta jos joku katsoo, niin siellä se on.

Käytännön apua he saivat näyttelymestareilta. Nuorten luovuuden toteuttaminen on haastanut museon henkilökunnan perinteistä ajattelua.

– Eihän se käy, että kattoon ripustetaan! taidemuseon ma. amanuenssi Tanja Pääskynen naurahtaa esimerkin.

– Näkökulma taiteeseen on erilainen.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Markus Copperin Tuonelan sorsat vuodelta 1997 metelöivät yläkerran näyttelysalissa.

Yksi mediateos saatiin päivitettyä viime hetkellä

Näyttelyyn on valittu yhteensä 105 teosta 52 taiteilijalta.

Juhani Linnovaaran töitä näyttelyssä on 19. Pääskynen iloitsee, että hämeenlinnalaissyntyinen Linnovaara (s. 1934) on saanut nuorten huomion.

Mukana on myös kaksi mediataideteosta, joista toista ei ole aiemmin esitetty kertaakaan.

Sen kohdalla oli itse asiassa viimeisiä hetkiä toimia, että ohjelmistot saatiin vielä päivitettyä niin, että teos toimii toivotulla tavalla. Mediateoksetkin vaativat konservointia, sillä tekniikka vanhenee.

Kevään aikana näyttelyyn tutustuu yli 200 kantahämäläistä kahdeksasluokkalaista Taidetestaajat-hankkeen kautta. HÄSA

Elämän äärellä

Hämeenlinnan taidemuseossa 16.10.2022 saakka.

140 hakijan joukosta valittiin näyttelyn

25 nuorta kuraattoria: Aino Hahl, Eeda Haveri, Veena Karjalainen, Leevi Korpela, Ella Kuusa, Fanny Lehtinen, Riku Lehtonen, Väinö Lemmetyinen, Otto Linko, Oona Loikkanen, Kaj Matilainen, Emma Mills, Olli Ojala, Lauri Rajala, Luca Reinikainen, Helmi Riippi, Viivi Ruotsalainen, Elina Ryhänen, Mia Sarja, Eemil Susi, Rosa Toivanen, Tuuli Toivonen, Boris Tuominen, Jenniina Tuuliainen sekä Tytti Vuori.

Z/N-hanke on toteutettu yhteistyössä Hämeenlinnan taidemuseon, Hämeenlinnan kaupungin nuorisopalveluiden ja Kulttuurikeskus Arxin kanssa.

Hanke on saanut Museoviraston jakaman valtionavustuksen museoiden innovatiivisille hankkeille.

Menot