fbpx
Mielipiteet

Aluevaalimielipide: Pelastustoimen asema on turvattava – Ihmisten on saatava apua nopeasti myös maaseudulla

Hämeenlinnalaisen Idänpään ja ympäristön VPK:n Olli Uusi-Illikainen purkutalon sammutusharjoituksessa viime elokuussa. Kuva: Tomi Vesaharju / HäSa
Hämeenlinnalaisen Idänpään ja ympäristön VPK:n Olli Uusi-Illikainen purkutalon sammutusharjoituksessa viime elokuussa. Kuva: Tomi Vesaharju / HäSa

Pelastustoimi koetaan luotettavimmaksi yhteiskunnalliseksi toimijaksi.

Taakse jäävät niin poliisi kuin lääkärit. On ensiarvoiset tärkeää, että tämä luottamus säilyy myös tulevan hyvinvointialueuudistuksen jälkeen.

Pelastustoimen rahoitus tulee turvata korvamerkitsemällä pelastustoimen noin 2,3 prosentin osuus hyvinvointialueiden kokonaisbudjetista.

Pelastustoimen kokonaisuuden muodostavat pelastusasemilla toimivat päätoimiset palomiehet ja sopimuspalokuntien kautta toteutettava palo- ja pelastustoiminta. Kanta- Hämeen alueella on neljä pelastusasemaa: Riihimäellä, Janakkalassa, Forssassa ja Hämeenlinnassa.

Sopimuspalokuntien rooli on merkittävä maaseudulla

Sopimuspalokuntia on 24. Erityisesti haja-asutusalueilla sopimuspalokuntien rooli on merkittävä. Koska väki vähenee maaseudulla, on myös sopimuspalokuntien toiminta vaakalaudalla.

Ennen kaikkea on pulaa nuorista, joiden fyysinen kunto ja osaaminen ovat riittävät tekemään vaativia pelastustehtäviä ja jotka ovat myös valmiita sitoutumaan vaativaan toimintaan. On siis tunnistettava riskit ja ryhdyttävä toimeen, jotta ihmiset voivat luottaa saavansa apua tarvittaessa nopeasti – myös maaseudulla.

Toimintaa on tuettava myös valtakunnallisesti

Kanta-Hämeessä tulee luoda kokonaiskuva sopimuspalokuntien tilanteesta ja kehittämisen tarpeista. Toimintaa on tuettava tarpeen mukaan myös kansallisesti, sillä väen väheneminen maaseudulta on kansallinen ongelma.

Sopimuspalokuntien välistä ja myös yhteistyötä päätoimisen pelastustoimen kanssa on vahvistettava, jotta voimme varmistaa osaavia henkilöitä olevan tarvittavan määrän pelastusvalmiudessa.

Yhdistysten toimintaa on tuettava, jotta hallinnolliset tehtävät eivät vie liikaa resursseja.

Tarvitaan myös mahdollisuus joustavasti suunnitella toimintaa sopimuspalokuntien sisällä niin, että erilaiset osaamiset tulevat mahdollisimman hyvin hyödynnetyksi.

Kaikkia tarvitaan, jotta sopimuspalokunnat säilyvät elinvoimaisina myös tulevaisuudessa. Tämä on myös taloudellisesti järkevää, sillä sopimuspalokuntien siivu hyvinvointialueiden kokonaiskustannuksista jää alle puolen prosentin.

Osa-aikaisten sivutoimien mahdollisuus selvitettävä

Lopuksi ehdotan, että kansallisesti pohdittaisiin, pitäisikö pelastustehtäviin fyysisesti ja osaamisensa puolesta kykeneville henkilöille mahdollistaa toimiminen osa-aikaisena sivutoimisena palomiehenä. Maaseudulla haetaan usein elanto monesta eri lähteestä.

Voisiko palokuntatoiminta olla yksi sellainen? Tämä tukisi turvallisuuden ohella myös maaseudun elinvoimaisuuden ylläpitämistä.

Menot