Mielipiteet

Vertaile vielä ennen äänestämistä: lue vain verkosta 20 ehdokasmielipidettä

Eduskuntavaaleissa on puhuttu vähän ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, kuten Ruotsin kanssa tiivistyneestä puolustusyhteistyöstä. Suomalainen Hornet ja ruotsalainen Gripen yhteisharjoituksessa. Kuva: AVIATION PHOTOCREW
Eduskuntavaaleissa on puhuttu vähän ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, kuten Ruotsin kanssa tiivistyneestä puolustusyhteistyöstä. Suomalainen Hornet ja ruotsalainen Gripen yhteisharjoituksessa. Kuva: AVIATION PHOTOCREW

Launo Haapamäki (kesk.): Hyvistä ulkosuhteista ja puolustuksesta on pidettävä huolta

Tasavallan presidentti toivoi vaalien alla lisää keskustelua ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Ne ovat tärkeitä aiheita, joista on ikävä kyllä helppo vaieta, koska eivät liity suoraan kansalaisten jokapäiväiseen arkeen.

Tämä on paradoksaalista, sillä huono ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoito voi johtaa pahimmillaan Venäjän vaikutusyritysten lisääntymiseen, Suomen kansainvälisen vaikutusvallan vähenemiseen sekä eristäytymiseen länsimaisesta yhteisöstä. Pienelle kansakunnalle tämä olisi kohtalokasta.

Haluan vastata huutoon ajatuksineni. Esimerkiksi Venäjä-sanktioista ei luovuta ilman saavutettuja tuloksia. Itänaapurin aggressiivisille toimille en valitettavasti näe loppua lähitulevaisuudessa.

Venäjä jatkanee jään kokeilemista kepillä, koska se on tarpeen maan sisäisestä tilanteesta johtuen.

Suomi huolehtiikin omasta uskottavasta puolustuskyvystään. Tämä ei toki estä kaupankäyntiä tai diplomaattisten suhteiden kehittämistä Venäjän kanssa.

Venäjä on Suomelle myös suuri taloudellinen mahdollisuus. Itänaapurin myönteinen sisäpoliittinen kehitys vahvistaisi Suomen vientimarkkinoita ja esimerkiksi matkailua.

Venäjä-politiikassa kannatan pitkälti nykylinjaa, joskin puhuisin asioista avoimemmin. Keskustelukulttuurissa on yhä suomettumisen piirteitä.

EU:n taloudellisen yhteisvastuun integraatiota en edistäisi. EU itsessään on kuitenkin tärkeä instituutio, johon Suomen on kuuluttava, koska vain sen kautta meillä on vipuvoimaa esimerkiksi globaalissa kauppapolitiikassa.

Suomelle siirtyvä EU-puheenjohtajuus nostaa kansainvälistä näkyvyyttämme ja lisää mahdollisuuksia ajaa Suomelle tärkeitä teemoja vaikkapa yhteisen ilmasto- tai maatalouspolitiikan suhteen.

Hyvistä suhteista Yhdysvaltoihin pidetään kiinni ja niitä kehitetään pitkäjänteisesti myös turvallisuuspolitiikassa.

On hyvä muistaa, että maa on muutakin kuin presidenttinsä. Yhdysvallat on vielä toistaiseksi ainut supervalta ja vahva suhde tukee myös Suomen turvallisuutta.

Yhteisiä sotaharjoituksia järjestetään jatkossakin perusteltujen suunnitelmien mukaisesti, koska ne tukevat puolustusvoimien osaamista ja valmiutta, ystävyyssuhteita sekä ennaltaehkäisevää pelotetta.

Harjoittelu ei ole provokatiivista vaan itsenäisen maan velvollisuus. Nato-optio säilytetään, mutta liittoutumiseen ei ole nyt tarvetta. Tärkeintä on huolehtia omasta puolustuskyvystämme ja toteuttaa esimerkiksi Laivue 2020- ja HX-hankinnat nyt suunnitellun mukaisesti.

 

Peruskoulu on yksi viisaimmista uudistuksista mitä Suomessa on tehty. Nyt on aika tehdä seuraava loikka ja turvata kaikille nuorille toisen asteen koulutus.

Lähes kaikki nuoret käyvät peruskoulun, koska meillä on oppivelvollisuus. Sama väline auttaa toisen asteen koulutuksen saavuttamiseen.

Suomesta on kadonnut viimeisten 30 vuoden aikana 600 000 työpaikka, joihin on riittänyt pelkkä perusasteen koulutus. Korkeakoulutetun nuoren ja pelkän perusasteen varassa olevan nuoren työuran pituusero on jopa 15 vuotta.

Paroni Münchhausen nosti itsensä suosta omasta tukastaan. Koulutus ei toimi samoin, vaan opiskelijat tarvitsevat opettajia ja ohjausta.

Perusasteen varassa olevien työllisyysaste on 40 prosenttia. Toisen asteen koulutuksen suorittaneilla se on 70 prosenttia. Korkeakoulutetuilla 85 prosenttia. Koulutuksen ja työllistymisen välinen yhteys on tiukka.

Kyse ei ole siitä, etteikö peruskoulun varassa oleva työntekijä voisi olla osaava ja hyvä työntekijä. Kyse on siitä, että he ovat paljon haavoittuvaisempia työelämän muutoksissa.

Olen politiikassa oppinut, että silloin kun valtiovallan ja yksilön velvollisuudet on kytketty toisiinsa alkaa tapahtua.

Toisen asteen oppivelvollisuus ei tarkoita kaikille samaa lukiota tai ammatillista koulutusta. Osalle koulutus voidaan räätälöidä tarpeen mukaan. Erilaisia oppimisen muotoja tulee kehittää, tekemällä oppimisen suuntaan niille, joita teoriat ei kiinnosta.

Oleellista on se, että synnytetään oppimisen halu ja ilo. Itsenäiseen työskentelyyn oppiminen on tärkeää. Itsenäinen opiskelu ei ole samaa kuin yksinäinen.

Vuonna 2017 ammatillisen opetuksen resurssia leikattiin 190 miljoonaa. Seuraavana vuonna säädettiin 80 miljoonalla lisätehtäviä, mutta resurssia tehtäviin ei lisätty. Opetusta on leikattu noin viidenneksellä. 1 600 opettajaa on irtisanottu. Samaan aikaan opiskelijamäärä on noussut.

 

Piraattipuolueen nimellä on kaksi tärkeää tehtävää, jotka tekevät siitä paitsi hyvän nimen, niin myös parhaan mahdollisen nimen. Hallituspuolueillahan on salonkikelpoiset nimet.

Näiden salonkikelpoisten nimikkeiden takaa löytyy salonkikelpoisia ja ansioituneita ihmisiä, jotka ovat antaneet meille hienoja asioita viime vuosina kuten aktiivimallin ja opintotuen leikkaukset sekä estivät vanhuspalvelulakiin kirjattavan hoitajamitoituksen.

Kun ajattelemme lämmöllä näitä politiikan suurmenestyksen vuosia 2015–2018, niin huomaamme, ettei sanoilla loppujen lopuksi ole suurtakaan merkitystä politiikassa. Vain teot ratkaisevat.

Nimet ovat niin 1900-lukuja ja nimissä ei ole enää voimaa. Kaikki liitot ja Suomen se-ja-tämä on jo nähty.

Uskon, että koulutetuilla ihmisillä on käsitys itseironiasta ja sen arvosta. Piraattipuolueen kansanedustajaehdokkaalla on pakko olla itseironiaa, sillä puolueen nimi on ironinen: merirosvojako sinne eduskuntaan nyt tulee?

Viisas äänestäjä ymmärtää, että itseironia ja narsismi ovat toisensa poissulkevia ominaisuuksia. Toinen tärkeä puoli nimessä on se, että hyvälle äänestäjälle pitää tarjota hyvä vaihtoehto protestiääntä varten.

Nykyisten eduskuntapuolueiden äänestäminen ei ole protesti. Se on protesti, jos isot puolueet menettävät eduskunnasta paikkoja puolueelle, jolla on niin “huono nimi”.

Eduskunnan ulkopuolisen puolueen ehdokkaan äänestäminen on hyvä tapa osoittaa, että äänestäjän muisti on pitkä.

Politiikka voi olla sitä, että pyöräytetään taas onnenpyörää, ja oppositio ja hallituspuolueet vaihtavat paikkoja päittäin ja mikään ei muutu.

Yksi tapa herätellä suomalaisia ja herättää kysymyksiä on äänestää hämäläispiraatti eduskuntaan. Jos se ei kerro ihmisten halusta muuttaa systeemiä, niin ei sitten mikään.

 

Mielenterveyden ongelmat ovat Suomessa keskeisin syrjäytymiseen ja työkyvyttömyyteen johtava tekijä. Yli puolet työkyvyttömyyseläkkeistä on mielenterveysperusteisia.

Joka neljäs sairauslomapäivä johtuu mielenterveyden ongelmista. OECD arvioi vuonna 2018, että heikentyneen mielenterveyden vuosikustannukset Suomelle ovat jopa 11 miljardia euroa eli 5,5 % bruttokansantuotteesta.

Suomi rakentuu osaamiselle, työlle ja yrittämiselle. Tarvitsemme vakaan talouden pohjan ja nykyistä korkeamman työllisyysasteen. Suomen menestyminen ja kilpailukyky riippuvat suomalaisten kyvystä tehdä työtä.

Työllisyysasteen nostamisessa avainasemassa on se, että saamme myös osatyökykyiset mukaan työelämään. Monella heistä on aito halu osallisuuteen. Samaan aikaan kun meillä on pulaa työvoimasta useilla aloilla, on aivan liian monta työtöntä.

Myös lasten ja nuorten keskuudessa ongelmat ovat lisääntyneet. Psykiatrista erikoissairaanhoitoa saaneiden nuorten määrä on kasvanut merkittävästi lähes koko maassa.

Yhä useampi nuori on työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveyssyistä. Kattavilla kouluterveydenhuollon ja matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden avulla pystyttäisiin tehokkaammin ehkäisemään syveneviä mielenterveysongelmia ja ehkäisemään työkyvyttömyyttä.

 

Kauppojen pyhä-aukiolojen vapautumisen myötä vuonna 2016 ne ovat voineet olla auki pyhänä kuin pyhänä.

Päätöksillä on aina seurauksensa. Kauppa-alalla työskentelee paljon nuoria perheellisiä isiä ja äitejä.

Viikonlopputyöt ovat asettaneet perheet uusien haasteiden eteen niin lasten hoidon kuin arvokkaan yhteisenkin ajan suhteen.

Pyhä-aukiolojen vapauttamisella on näin ollen ollut välillinen vaikutus lapsiperheisiin.

On huolestuttavaa, jos yhteiskunnassamme materialistiset asiat saavat päätöksenteossa liian suuren painoarvon.

Päätöksenteossa on nimenomaan panostettava henkiseen hyvinvointiin, lapsiperheitten tukemiseen ja syntyvyyden kasvun edistämiseen maassamme. Lapsissa on tulevaisuutemme.

 

Aino Närkki (kok.): Kyllä kierrätykselle ja jätteistä huolehtimiselle, ei turhalle kulutukselle

Jos kaikki ihmiset maapallolla kuluttaisivat yhtä paljon luonnonvaroja kuin suomalaiset,  tarvittaisiin 3,8 maapalloa. Meidän tämän vuoden ylikulutuspäivämme meni jo. Maailmanlaajuinen ylikulutuspäivä on elokuussa.

Ylikulutuspäivänä luonnonvarojen kulutus ylittää laskennallisesti maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisista polttoaineista aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä.

Yli luonnonvarojen eläminen on kestämätöntä ja lyhytnäköistä. Sen seurauksia ovat mm. metsäkato, kuivuus, maaperän eroosio ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen. Maailman mittapuissa onnellisilla suomalaisilla on asiat yleisesti ottaen hyvin ja valtaosa meistä pystyy vähentämään kulutustaan lastemme hyväksi. Esimerkiksi ruokahävikin on arvioitu vastaavan noin 200 000 henkilöauton vuotuisia päästöjä.

Riihimäki ja Lahti ovat mukana Suomen Ympäristökeskuksen Circwaste – Kohti kiertotaloutta-hankkeessa, jossa kymmenen kuntaa on sitoutunut edistämään erityisesti kiertotaloutta.

Kiertotalous tarkoittaa yhteiskuntaa, jossa tuotteita käytetään pidempään ja materiaalit kiertävät tehokkaasti. Resurssit pyritään säilyttämään taloudessa silloinkin, kun tuote on saavuttanut käyttöikänsä lopun. Kiertotalouden vähentää päästöjä ja kaikki arvokas käytetään uudelleen hyväksi.

Tärkein päästöjen vähentämiskeino on luonnollisesti ehkäistä ja minimoida jätteiden syntymistä ja kuluttamalla järkevästi.

Circwaste –kuntien tavoitteena on kierrättää 55 % yhdyskuntajätteistä, hyödyntää vähintään 70 % rakennus- ja purkujätteistä sekä vähentää jätemäärä vuoteen 2020 mennessä vuoden 2000 tasolle. Riihimäellä kiertotalousosaamista löytyy mm.  Fortumin Kiertotalouskylästä, Gasumin biokaasulaitokselta, SYKLIstä ja Hamkista. Kiertotalous tehostaa yritysten toimintaa ja tarjoaa sitä kautta kasvupotentiaalia myös teollisuudelle.

Eräs maailmalla voimistuva trendi on digitalisaatioon pohjautuva jakamistalous. Hyviä esimerkkejä ovat AirBnB-palvelu tai second-hand -markkinat. Meillä jokaisella on turhaa tavaraa kodin nurkissa pölyttymässä.

Kulutuksen vähentämiseksi ei tarvita viranomaistoimenpiteitä tai uusia lakeja. Siihen tarvitaan lähinnä omien tottumusten muuttamista ja toimeen tarttumista. Kiertotalous on eräs vaalitavoitteistani: kyllä kierrätykselle ja jätteistä huolehtimiselle, ei turhalle kulutukselle.

Tehdään Hämeestä kiertotalouden edelläkävijä!

Aino Närkki

kansanedustajaehdokas (kok.)

Riihimäki

 

 

Puolueiden välisiä eroja konkretisoidaan julkisessa keskustelussa usein suhtautumisessa liikenteeseen, varsinkin yksityisautoiluun.

Murros liikkumistavoissa ja koko yhdyskuntarakenteessa on käynnissä, halusimmepa sitä tai emme.

Vihreiden ajatusmaailmaan kuuluu suunnittelu sekä valmistautuminen etukäteen, jotta siirtymäajoista selvittäisiin hallitusti.

Keskustelut keskittyvät lähinnä yhden-kahden liikennemuodon käyttövoiman tuotantoon, kun todellinen fokus on siinä, että kaikkea – ainakin energiaintensiivistä – liikennettä on leikattava huomattavasti.

Liikennejärjestelmän kokonaiskulutus pitääkin ottaa haltuun. Tähän kuuluu niin käyttövoiman, liikenneinfrastuktuurin, liikenteen välillisten rakenteellisten vaikutusten kuin itse liikennevälineiden tuotanto ja elinkaari.

Bioenergia nykyisessä merkityksessään on täysin kestämätön idea. Luonnonmateriaaleista ei pystytä tuottamaan uusiutuvia, kasvipohjaisia massoja kulutuksemme tahdissa.

Tiivistyvien kaupunkirakenteiden maankäytössä tulee liikenneinfran osuutta pienentää. Tämä on mahdollista optimoimalla liikennejärjestelmän osa-alueita mm. joukkoliikenteellä, vähentämällä liikennetarvetta, esim. maankäytön suunnittelulla ja asettamalla ihmisvoimin tapahtuva liikkuminen (kävely, pyöräily) kaikissa tilanteissa ensisijaiseksi.

Yksityisautoilua ei sinänsä pidä tarpeettomasti rangaista, vaan autolla muodossa tai toisessa on suuri rooli osana matkaketjuja kaupunkialueiden ulkopuolella. Yksityisautoilun määrää on kuitenkin pakko rajoittaa niin tiivistyvissä kaupungeissa kuin osittain kasvukeskusten välilläkin.

Hyödyntämällä paikkatietoa matkaketjujen suunnittelussa, voidaan ehkä paremmin tuottaa kutsu- tai tarvepohjaisesti optimoituja liikenteen palveluita. Nämä voivat olla sekä ihmisen kuljettamia että jatkossa autonomisia.

Paikkatiedon lisäksi tarvitaan kehittynyttä teknologiaa mm. tekoälyn, sensoritekniikan ja itse ajoneuvojen käyttövoimien suhteen. Käyttöön otettava teknologia ei saa olla itseisarvoista, vaan aina tavoitteena tulee olla liikenteen tarkoituksenmukainen taso.

 

Mike Jurvélius: Suomalaisessa metsänhoidossa ylivoimaisia puolia

Valitettavasti olen eri mieltä vihreiden Harri Heinosen (HäSa 10.4.) kanssa siitä, mikä metsäksi voidaan kutsua. YK:n antama kuva “metsästä” on hieman erilainen.

Nyt olisi suomalaisten korkea aika ymmärtää paremmin, mitkä ovat ne globaalisti ylivoimaiset puolet suomalaisessa metsänhoidossa.

Koko maapallolla on ainoastaan kourallinen maita, jotka kykenevät saavuttamaan kestävän metsänhoidon. Eli sen, että metsiä hoidetaan siten, että niiden hiilinielu lisääntyy kaiken aikaa.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että ne hoidetaan siten että ne paremmin kestävät tauteja kuten kirjanpainajaa eli saastuneet puut heti poistetaan että taudit eivät leviäisi laajemmalle. Tykkylumen tuhoja on vaikeampi ennalta estää, kuten saimme viime talvena huomata

Nykymetsien suurin uhka tänä päivänä piilee siinä, että kaupunkilaistuneet ihmiset eivät enää lainkaan ymmärrä, miten tulta tulisi turvallisesti käsitellä, varsinkin palovaroituksen vallitessa.

Heinonen kirjoittaa, miten haitalliset nämä avohakkuut ovat monestakin eri syystä. Se, on selvä, että metsien monimuotoisuus kärsii, mutta Heinoselta jää nk. jatkuvan kasvatuksen varjopuoli täysin huomaamatta.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö valisti viime vuonna Presidentti Donald Trumpia juuri avohakkuiden hyödyistä, kun ajatellaan kestävää metsien hoitoa.

Metsiemme “haravointijuttu” oli juuri metsätalouden ymmärtämättömyyden täydellinen osoitus Suomen mediassa. Presidentti Trump sen sijaan ymmärsi täysin Niinistön viestin siitä, miksi Suomen metsissä on niin vähän metsäpaloja.

Jos metsän latvuskerros ulottuu pohjasta asti koko matkan puiden latvuksiin, niin sitä ”porrasta” pitkin tuli pyrkii aina latvuksiin. Tämä johtuu siitä että; lämpösäteily, kuumat savukaasut ja tuulen suunta kaikki kolme nostavat liekit yhä ylemmäksi, koska siellä on happea. Jatkuvan kasvatuksen metsät luovat erinomaiset olosuhteet latvapaloille.

Avohakkualueille syttyvät metsäpalot esimerkiksi ukkosen sytyttämät, saadaan useimmiten sammutettua maasta käsin. Latvapalojen sammuttamiseen tarvitaan sen sijaan aina lentokalustoa.

Jo nyt maaliskuun lopussa ja tämän kuun alussa, useat ruohopalot ovat vaatineet pelastuslaitoksilta sammutusapua. Onneksemme kuitenkin nykyinen metsähoitomenetelmämme ei ole luonut tulelle mahdollisuuksia nousta latvapaloksi.

Olisi tärkeätä tänä päivänä että useammat suomalaiset metsistä kiinnostuneet tai metsiä omistavat lukisivat suomalaisen globaalin palokirjan, joka opettaa, miten tulta hallinnoidaan turvallisesti.  Tämä Opetushallituksessa kirjoitettu suomalainen metsänpalontorjunnan kouluttajien käsikirja on YK:ssa virallisesti oppikirjana maapallon 234 maassa ja alueella.

Suomen metsänhoidon osaamisen tieto on jo levinnyt laajalti koko maapallolla. Maapallon pahimmat metsien hävittäjät vuonna 2018, Brasilia sekä Indonesia, ovat omalla rahoituksellaan lähettäneet väkeä opettajainkoulutukseen Hamkiin Hämeenlinnaan, jotta oppisivat kestävää kehitystä. Tämä sisältää myös heidän omien metsiensä palojen torjunnan.

Mike Jurvélius

kansanedustajaehdokas (ruots.)

Janakkala

 

Kaisa Lepola (sd.): Arvovaalit

Eduskuntavaaleista ja puolueiden erilaisista lupauksista kirjoitetaan nyt paljon.

SDP haluaa tehdä tulevaisuusinvestointeja koulutukseen, hyvinvointiin ja tasa-arvoon. Niillä varmistetaan, että Suomi menestyy myös jatkossa. Uusia tehtaita ja investointeja syntyy sinne, missä uskalletaan katsoa tulevaisuuteen pelottelun ja kyräilyn sijaan. SDP ei halua Suomea, jossa vihalle ja pelolle annetaan valta. Politiikkamme perustuu oikeudenmukaisuuden ja huolenpidon puolustamiseen.

Ihmisten eriarvoistuminen tulee pysäyttää, vanhukset tulee hoitaa hyvin ja jokaiselle nuorelle tulee taata koulutus. Tulevaisuusinvestoinnit, kuten maksuton toinen aste ja oppivelvollisuusiän pidentäminen maksavat itse itsensä takaisin. Ilman toiseen asteen koulutusta moni jää ilman työtä, joka aiheuttaa yhteiskunnalle kustannuksia ja yksilölle riskejä, niin terveyteen kuin sosiaalisiin ongelmiin. Siksi SDP haluaa koulutuksen, osaamisen ja tieteen kunnianpalautuksen.

SDP haluaa keventää pieni- ja keskituloisten yrittäjien sekä heidän työntekijöidensä ansiotuloverotusta. Talous- ja veropolitiikan kulmakivenä on oikeudenmukaisuus: jokainen maksaa maksukykynsä mukaan. Eläkeläisten ja lapsiperheiden köyhyyden ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämiseen SDP on sitoutunut.

Nyt äänestetään Suomen suunnasta. Halutaanko me luoda pelon ilmapiiriä vai puolustaa oikeudenmukaisuutta ja huolenpitoa. SDP ei halua Suomea, jossa viha ottaa vallan.

Suomen suunta on mahdollista muuttaa hyvinvointivaltion kivijalkoja vahvistaen. Näitä ovat eriarvoistumiskehityksen pysäyttäminen, hyvä vanhustenhoito ja takaus jokaiselle nuorelle koulutuksesta. Äänestäjän ja päättäjän valinta ovat arvovalintoja.

Kaisa Lepola

kansanedustajaehdokas (sd.)

Forssa

 

Ilmastovaalit? Ilmastovaalit. Ilmastovaalit! Nämä ovat ilmastovaalit, tehdään näistä ilmastovaalit, ilmasto sitä, ilmasto tätä.

Ilmasto on vaalien tärkein aihe ja jokaisen puolueen ja ehdokkaan on otettava kantaa siihen miten Suomi torjuu ilmastonmuutosta.

Aivan kuin ilmastonmuutoksen torjunnasta olisi tullut huutokauppaa siitä kuka lyö kovimmat toimet pöytään. Siitä on myöskin muodostunut jonkinlainen uskontunnustus: jos et lähde tähän meidät varmastikin ihan lähivuosina tai ainakin vuosikymmeninä tuhoavan voiman torjuntaan, olet kerettiläinen – harhauskoinen.

Todellisuudessa Suomi on tehnyt ja tekee osansa ja ylikin ilmaston puolesta ilman mitään lisäkiristyksiä ja kotimaisen teollisuuden menestysmahdollisuuksien heikentämistä.

Media haluaa lyödä Ilmastovaalileiman vaalien ylle ja moni puolue tuntuu olevan samaa mieltä. Ilmastosta yläkäsitteenä puhuttaessa ei tarvitse puhua kansalaisen päivittäisistä ongelmista: vähävaraisuudesta, syrjäytymisestä, hoidon puutteesta, turvattomuudesta – ikävistä asioista.

Nämä vaalit eivät ole kuitenkaan ilmastovaalit.

Eivät ne ole myöskään vanhustenhuoltovaalit, sotevaalit, maakuntauudistusvaalit tai lapsiperhevaalit. Eivätkä – nämä eivät ole maahanmuuttovaalit.

Kansanedustajien valintaa ei voi niputtaa minkään yksittäisen otsikon alle. Eduskuntavaaleissa valitaan edustajat äänestämällä tekemään kahta asiaa: päättämään kansalta kerättyjen verovarojen käytöstä ja säätämään lakeja. Tätä valtaa käyttäessään joutuvat kansanedustajat totta kai ottamaan kantaa kaikkiin edellä mainittuihin teemoihin ja paljon muuhun.

Tärkein ja kaiken ylitse menevä tehtävä on pitää huoli Suomalaisten edeltävien sukupolvien luomasta hyvinvointivaltiosta, mistä saamme tänään nauttia.

Tutkimus ihmisten suhtautumisesta perusoikeuksien toteutumiseen oli näemmä laajalti otsikoitu “perusoikeudet suomalaisten mielestä kunnossa”.

Kuitenkin yli kolmannes vastaajista näkee, ettei esimerkiksi oikeus toimeentuloon, huolenpitoon, sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltoon toteudu riittävän hyvin. On siis paljon vielä tehtävää Suomalaisen perusoikeuksien eteen.

Hukkaammeko varamme liian kunnianhimoisiin, maailman tasolla hyödyttömiin ilmastotavoitteisiin? Olemmeko maailman sosiaalitoimisto ja jatkossakin rahoitamme kallista turvallisuusongelmia luovaa humanitaarista turvapaikkaturismia.

Olemmeko mukana kehityksessä, missä Euroopan unioni lipuu kohti liittovaltiota itsenäisten valtioiden liiton sijaan, ja missä päätösvalta annetaan keskushallinnolle, mutta maksajan rooli jää meille?

Vai? Valitsemmeko pitää huolta ensisijaisesti kotimaisista vähäosaista, vanhusten hyvästä hoidosta, syrjäytymisvaarassa olevista nuorista, yrittämisestä, työpaikoista ja niin edelleen.

Voimme puolustaa suomalaisten hyvinvointia.

Mikäli näihin vaaleihin täytyy joku leima lyödä, niin kattava valintani on: Hyvinvointivaalit.

 

Pohdin toisinaan, miten satun liian usein olemaan ensimmäinen tai toinen nainen poliittisissa nimityksissäni. Miten esimerkiksi 70 vuotta vanhassa keskustan nuorisojärjestössä oli voinut olla ennen minua vain yksi naispuheenjohtaja, nykyinen ministeri Anu Vehviläinen?

Tai miten Asikkalan kunnanvaltuuston puheenjohtajana on voinut olla ennen minua vain yksi nainen, kun kunnalla on ikää 170 vuotta. Naisten osuus politiikan johtotehtävistä on edelleen silmiinpistävän pieni.

Samapalkkaisuus ei ole edennyt, perheväkivaltaan ei ole onnistuttu puuttumaan riittävästi ja perhevapailta töihin palaaminen ei ole kaikille saumatonta.

Suomen heinäkuussa alkavan EU-puheenjohtajakauden päällimmäinen viesti tulee olla ”Naiset, rauha ja turvallisuus”-julistuksen sanoma. YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman tavoitteina on vahvistaa naisten roolia ja päätösvaltaa konfliktien ehkäisyssä, ratkaisemisessa ja rauhanrakentamisessa sekä lisätä merkittävästi naisten turvallisuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä.

Suomen koulutusjärjestelmä on paras tasa-arvotekomme. Amerikkalaisen professorin Steven Pinkerin mielestä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ovat vähentäneet erityisesti lukutaito ja koulutus, jotka ovat opettaneet ihmisiä kunnioittamaan toistensa oikeuksia ja sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Väkivaltaa voidaan siis edelleenkin vähentää ja tasa-arvoa lisätä. Kun maa on pieni, tavoitteiden on oltava suuria.

 

Suomalainen korkea koulutustaso, osaaminen ja sivistys lisäävät hyvinvointiamme merkittävästi. Tieteen ja koulutuksen avulla rakennetaan Suomen menestystä, osaamisen ja menestyksemme pohjaa, jonka päälle voimme rakentaa muuta menestykseemme tarvittavaa.

Koulutukseen on panostettava, jotta Suomi pysyy jaloillaan, osaavana, omavaraisena ja kannattavana valtiona.

Tulevaisuutemme kansallisen menestyksen takaa Suomalainen työ, tuotanto ja palvelut. Maassamme tehdään puhdasta, kestävää ja korkeatasoista työtä (kestävän kehityksen mukaista). Yrittäjyyteemme, palvelujemme mahdollistajiin, on panostettava.

Yrittäjät ovat demokraattisen hyvinvointivaltiomme joka päivän puurtajia. Suomessa on noin 300 000 yritystä. Ne työllistävät 1,4 miljoonaa ihmistä ja tuottavat veroja, joilla maksetaan meille kaikille palveluita. Suurin osa yrittäjistämme on pienyrittäjiä, jotka työllistävät alle 10 henkilöä. Huomioitavaa on, että koko 2000-luvulla uudet työpaikat ovat syntyneet pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

Investoinnit ja uusi teknologia ovat taloudellisen kasvumme ja kehityksemme kannalta keskeisiä. Bruttokansantuotteen kasvu onkin valtaosaltaan järkevien investointien aikaansaaman tuottavuuden nousua.

Koko suomalaisen kansantalouden kannalta yksityinen kulutus on keskeinen osa kokonaiskysyntää, kansantaloutemme perusta, bruttokansantuotteestamme ja kotimaisuusasteestamme. Omavaraisuusasteemme on tulevaisuutemme tae. Tähän voimme vaikuttaa ostokäyttäytymisellämme.

Työllisyyden hoidolla on suuri merkitys kansantaloutemme kannalta. Suomen työttömyysaste on 7,6 %, suurin pohjoismaista (Norja 4,0, Tanska 4,9, Ruotsi 6,6, ja Islanti 2,9).

Mitä paremmin saamme työelämän ulkopuolella olevat kiinni työnsyrjään, sitä paremmin kansakuntamme voi ja sitä parempaa hyvinvointimme on. Yrittäjiemme menestys takaa uusia työpaikkojen avautumisen.

Onneksi kunnilla on myös lakipohjainen ohjeistus työllisyyden parantamiseen, jonka toivoisin jatkuvan – tuli sote tai ei. Uudistuvalla ja ajanmukaisella muuntokoulutuksella on myös suuri merkitys työllisyyteen ja ratkaisu kohtaanto-ongelmaan.

Mitä meistä jokainen voi tehdä joka päivä hyvinvointimme eteen? Helppoa – ostamalla kotimaisia tuotteita ja palveluja.

Mieti myös, löytyvätkö tuotteet ja palvelut lähituottajiltasi ja jos löytyvät takaat ostoksillasi myös alueellisen tarjonnan jatkuvan. Näin tuemme työllisyyttä, kestävää kehitystä ja luomme omaa hyvinvointiamme.

Näin takaamme myös palveluiden ja teollisten tuotteiden valmistuksen kotimaassa, luomme työpaikkoja, edistämme kotimaisuusastettamme, tuemme kehitystä ja takaamme palvelujen säilymisen yhdenvertaisemmin kaikkien saatavilla.

 

Suomi on monella mittarilla yksi tasa-arvon edelläkävijä. Meillä on kuitenkin koteja, joissa edelleen on oma surullinen kipupisteemme.

Suomessa naiset kohtaavat entisen tai nykyisen kumppaninsa tai muun läheisen toimesta taholta lähisuhdevakivaltaa toiseksi eniten EU-maista vuonna 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan.

Lähisuhdeväkivallan uhrit tarvitsevat yhteiskunnan apua, koska he ovat usein riippuvaisia henkisesti tai taloudellisesti puolisostaan tai lapset sitovat väkivallan kierteessä olevaa paria yhteen.

Konkreettisia toimia on jo tehty, kun turvakotipaikkojen rahoitusta on lisätty tällä vaalikaudella 70 %. Turvakotipaikkojen määrää on kuitenkin edelleen kasvatettava ja alueellisesta saatavuudesta on huolehdittava.

Uhrien lisäksi myös tekijät tarvitsevat tukea ja apua, jotta he pääsevät väkivallan kierteestä irti. Ennen kaikkea väkivaltaan pitää puuttua mahdollisimman varhain ja ennaltaehkäisyyn tulee panostaa.

Palvelut on tehtävä tunnetuiksi, saavutettavaksi ja kynnystä palvelujen hakemiseksi pitää mahdollisimman alhaalla. Meillä on myös tekemistä siinä, että väkivallankohteeksi joutuneet miehet rohkaistuvat hakemaan apua.

Uhrin oikeuksista pitää huolehtia vielä senkin jälkeen, kun väkivallan kierre on saatu katkaistua. Kokoomuksessa haluamme tehostaa lähestymiskiellon vaikutusta, esimerkiksi sähköisellä valvonnalla ja riittävällä rangaistuksella kiellon rikkomisesta.

Katsomme myös, että rikosasiain sovittelu ei ole oikea ratkaisutapa, koska väkivallan uhri voi joutua pahoinpitelijänsä painostamaksi. Lisäksi poliisin on vietävä lähisuhdeväkivaltatapaukset aina syyteharkintaan.

Lähisuhdeväkivallan torjuminen vaatii viranomaisten välistä yhteistyötä ja yhteiskunnan asennemuutosta. Enää emme saa sulkea silmiämme tältä pahalta.

 

Näissä eduskuntavaaleissa on paljon pelissä. Suomen tulevan suunnan kannalta merkitystä ei ole pelkästään sillä, mikä puolue on ykkönen, minkä puolueen kannatus laskee ja minkä nousee.

Pitkän linjan suhteen iso merkitys on sillä, minkälaisen linjan edustajia eri puolueista eduskuntaan valitaan, sillä he lopulta määrittävät eduskuntaryhmissään politiikan suuntaviivat.

Vaikka Suomi on viime vuosina päässyt kansainvälisen kasvun imussa jälkijunassa mukaan kasvun tielle, erilaisia uhkia on ilmassa poikkeuksellisen paljon. Sunnuntain vaalien tuloksella on suuri merkitys sen suhteen, minkälaisella polulla maamme tästä eteenpäin kulkee.

Punavihreiden ajamat veronkorotukset ja kiellot ovat menestyksen eväisiin sotkettua myrkkyä.

Me tarvitsemme kevyempää verotusta, jotta ihmisille jää enemmän rahaa omaan taskuun ja yrityksille kyky tehdä uusia investointeja.

Ennen muuta, tarvitsemme puolustuksen hienolle suomalaiselle elämänmuodollemme. Suomalainen ajaa kylmässä ja pimeässä Pohjolassa omalla autollaan nyt ja tulevaisuudessa. Teollisuuden tuotanto vientisatamiin ja tavarat kauppoihimme tulevat perille kumipyörillä.

Me emme kaipaa punavihreää moraalipapistoa ripittämään meitä meidän lihansyönnistämme tai määräämään raippaveroja puhtaalle suomalaiselle maidolle.

Suomalainen maatalous ja ruoantuotanto on maailman parasta. Me arvostamme sekä haluamme syödä hyvin tuotettua kotimaista lihaa.

Ei anneta punavihreän eliitin määräillä meitä norsunluutornista meidän omassa elämässämme.

Lopulta jokaisen eduskuntaryhmän kokoonpano määrittää sen, minkälaista politiikkaa eduskunnan enemmistö ja sen valitsema seuraava hallitus tekee.

Olemme antaneet ehkä jopa liikaakin valtaa puolueille, kun järjestelmässämme kansan äänen kuuluu tulla kuuluviin itsenäisesti ajattelevien edustajiensa välityksellä.

Kyse on uskalluksesta käyttää sitä mandaattia, joka perustuslain mukaan kuuluu kansanedustajalle – ei puolue-eliiteille.

Eri vaalipiireissä olen saanut kunnian tutustua joukkoon eduskuntavaaliehdokkaita, joiden linjasta ja sen pitävyydestä voin mennä takuuseen.

Näitä suomalaisen elämänmuodon ja vapauden linjan puolustajia ovat esimerkiksi Susanna Koski, Elina Lepomäki, Mia Nygård, Tere Sammallahti, Wille Rydman, Janne Heikkinen, Jukka Kopra, Antti Häkkänen ja Atte Kaleva.

Kun äänestät minua, tiedät, että äänestät suomalaisen elämänmuodon ja vapauden puolesta.

 

Meillä on Suomessa hyvä ja motivoitunut hoitohenkilöstö. Niin hyvä ja ammattitaitoinen, että heitä houkutellaan myös muihin maihin töihin, missä hoitohenkilöstöä arvostetaan enemmän kuin Suomessa.

Meidän hoitajien työlle pitää antaa arvostus työstään, sekä antaa aikaa tehdä työnsä hyvin. Meillä on eri hoitajia aivan liian vähän, jotta he selviäisivät kasvavasta työtaakastaan uupumatta. Siksi tarvitsemme etenkin vanhustenhoitoon hoitajamitoituksen.

Väestömme ikääntyy ja heitä hoitamaan tarvitaan entistä enemmän hoitajia. Tämä ei ole mahdollista, ellei hoitohenkilökuntaa ole oikeasti enemmän ja siihen tarvitaan myös valvontaan.

Hoitohenkilöstön saatavuuteen ei ole ratkaisu maahanmuutto, vaan kohtuullinen palkkataso, sekä aikaa tehdä työnsä hyvin. Saksassa on monia miljoonia maahanmuuttajia, ja silti heillä on pula vanhustenhoitajista.

Meillä Suomessa ratkaisu tulevaisuuden hoitajapulaan on riittävän korkea palkka raskaasta hoitotyöstä ja aikaa tehdä työnsä hyvin. Me emme saa korvata korkeasti koulutettua kotimaista hoitotyöntekijää halvemmalla ja kielitaidottomalla maahanmuuttajalla.

Suomessa oli aiemmin hyvin toiminut järjestelmä, jossa hoitajien rinnalla työskentelivät laitosapulaiset. Laitosapulaiset huolehtivat ruoka-, pyykki- ja varastohuollosta, sekä siivouksesta.

Jossain vaiheessa näitä tehtäviä on osittain siirretty hoitohenkilöstön työksi, mikä on lisännyt hoitohenkilöstön työtaakkaa. Tämä kaikki on hoitohenkilöstön varsinaisesta työpanoksesta pois.

Meillä myös pitää olla jatkossakin joka kunnassa oma terveysasema. Suurissa kunnissa useitakin, jotta jokaisella olisi helposti saavutettavissa olevat terveyspalvelut, ilman että kunto ja varallisuus ratkaisevat hoitoon pääsyn. Samoin kuin jokaisella terveysasemalla tulee olla myös vuodeosasto.

Myös palvelutalo tarvitaan jokaiseen pienempään kuntaankin, jotta läheisillä olisi mahdollisuus päästä tapaamaan hoidossa olevaa läheistään. Tähän kaikkeen meillä on varaa, kunhan laitamme asiat tärkeysjärjestykseen ja meidät suomalaiset etusijalle!

 

Onko suhteellisuuden taju ilmastonmuutoskeskustelussa mennyt yli, kun alakoululainen itkee ja on ahdistunut leivässä käytettävän muovipussin takia?

Tänään käymäni keskustelun perusteella erään äidin kanssa voisin todeta, että överiksi on mennyt.

Teemme lapsivaikutusten arviointia ja puhumme kauniisti siitä, miten lapsille tulisi kertoa vaikeista asioista hänen ikätasoonsa sopivalla tavalla. Herää kuitenkin kysymys, että toteutuuko tämä?

Otetaanko keskusteluissa riittävästi huomioon se, että lapset ovat herkkyys- ja kehitystasoltaan erilaisia?

Olen huolissani tästä pelottelun ilmapiiristä, joka ilmastonmuutoskeskustelussa vallitsee.

Toivoisinkin enemmän kannanottoja ja keskustelunavauksia siitä, miten tästä aiheesta voitaisiin keskustella niin, etteivät lapsemme ja nuoremme menettäisi tulevaisuudentoivoaan ja -uskoaan.

 

En ole jälkiviisas. Julistin jo tammikuussa sotesta: käärmettä pyssyyn ei saa”. Otetaan opiksi, ja fiaskosta hyödytään. Numeroin tekstin, mutta tämä ei ole tärkeysjärjestys!

1.) Ei pidä muuttaa sellaista, mikä toimii hyvin. ”Kaiken” muuttaminen aiheuttaa ison häiriön, ja siihen liittyy arvaamattomia epävarmuustekijöitä ja yllätyksiä, kuten perustuslaki.

2.) Jos jokin toimii kohtalaisesti, sitä voidaan kohentaa. Jos jokin toimii hyvin, siitä pitää ottaa mallia.

3) Jos jokin toimii huonosti, ei pyritä siihen, että kaikkialla toimii tasa-arvoisen huonosti.

4.) Kun kyseessä on valtakunnallinen toimintamuoto, sitä on valtakunnassa johdettava!! Viimeisten 20 vuoden holtittomuus on valtava vika, jota lepsut poliitikot eivät korjanneet. Esimerkiksi sekavat, huonosti toimivat ja kalliit tietojärjestelmät ovat syntyneet johtamisen puuttuessa. Perusterveydenhuollon alasajo ei ollut sattumaa, vaan virheellisen johtamisen aikaansaannos. Korjataan.

5.) Lakeja ei pidä yrittää säätää keskeneräisinä.

6.) Potilaiden hoitamiseen ei sotketa poliittisia ideologioita. Näihin kuuluvat yhtä hyvin sosialismin edistäminen kuin bisneksen etujen ajaminen tai kannattajien säilyttäminen maakunnissa.

7.) Potilaiden hoitamisessa kaiken perusta on toimiva palvelu. Hallintojärjestelmä on välttämätön apuväline, ei lähtökohta.

8.) Hyväksytään, että sairaanhoidon kustannukset johtuvat sairaiden hoitamisesta. On järjestelykysymys, miten ne maksetaan. Pitää mennä ”toiminta edellä”, ei ”maksusysteemi edellä”.

9.) Resursseja Suomessa on melkein riittävästi, jos ne kohdennetaan oikein. Jos lääkäreiden etiikka ei toimi heille ohjenuorana potilaiden hoitamisessa, lääkäreitä täytyy ohjata säädöksillä. On ollut moraalisesti täysin väärin, että terveimmille tarjotaan parhaat palvelut. Korjataan.

10.) Kaikkinainen päällekkäisyys palveluissa poistetaan. Kyläpoliitikkojen hinku ja mustasukkaisuus eivät saa jatkua syynä ylimääräisiin kustannuksiin ja resurssien hajottamiseen.

11.) Tasa-arvon toteutumista vaalitaan muussakin kuin lesbojen hedelmöityshoidoissa. Esimerkiksi uusien, tehokkaiden syöpähoitojen saamisessa on räikeitä eroja sen mukaan, missä potilas sattuu asumaan! Perustelut nykyiselle, epäoikeudenmukaiselle kohtelulle ovat taloudelliset. Ne voidaan poistaa.

12.) Perusterveydenhuolto perustuu terveyskeskuksiin. Parempaa järjestelyä ei ole. Sen pitää olla tasapuolinen. Sama palvelu työttömille, eläkeläisille, työssä käyville – kaikille. Valtakunnallisesti ohjattu terveyskeskusten laadukas toiminta vähentää kustannuksia erikoissairaanhoidossa.

Tällaisista asioista ei puhuttu riittävästi alueellisissa vaalitilaisuuksissa.

Suurtalouskokiksi valmistunut kuopukseni teki vuoden ajan työtä vuokratyöfirman kautta. Aamuiset tekstiviestit kertoivat missä päin Päijät-Hämettä olisi työtä tarjolla. Usein työmatkakuluihin meni suuri osa päivän palkasta. Ammattiaan harjoitteleva nuori otti vastaan työtä kuin työtä ja sai lopulta vakituisen osa-aikaisen työn, johon hän on tyytyväinen. Oman elämän rakentaminen on alkanut.

Pätkätyö, silpputyö, vuokratyö ja itsensä työllistäminen lisääntyvät. Epävarmuus työelämässä vähentää nuoren mahdollisuuksia suunnitella tulevaisuuttaan ja laskee sitä kautta syntyvyyttä.

Kohtuuton paine ja joustovaatimukset heikentävät myös pidempään työelämässä olleiden jaksamista. Kyselyissä ja tutkimuksissa näkyy, että kolmikymppiset ovat työssään kuormittuneita ja heidän työkykyynsä kohdistuu uhkia.

Seuraan työelämän muutosta tehyläisenä luottamusmiehenä, STTK:n edustajiston puheenjohtajana ja työuraansa aloittelevien nuorten aikuisten äitinä. Työtä arvioidessani lähden sitä, että työssä käyvän on pystyttävä huolehtimaan palkallaan itsestään ja läheisistään.

Juuri päättyneellä hallituskaudella tämä on unohdettu. Tehokkuutta on etsitty keinoilla, jotka heikentävät työntekijän asemaa ja mahdollisuuksia sovittaa yhteen työ ja perhe-elämä.

Työhyvinvointi paranee, kun työntekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa työaikoihin ja työn tekemisen tapoihin. Myös työntekijöillä on halua sopia asioita paikallisesti.

Yllättävän moni olisi halukas lyhentämään työaikaansa, vaikka palkka pienenisi. Paikallinen sopiminen onnistuu, kun henkilöstön edustajien ja työnantajan yhteistyö toimii.

Vastakkainasettelu pienyrittäjyyden ja palkkatyön välillä on ollut räikeää. Yrittäjän sosiaaliturvan ongelmat eivät kuitenkaan ratkea heikentämällä työntekijän asemaa.

Edelleen suurin osa työntekijöistä tekee perinteistä palkkatyötä, eikä heidän asemaansa ole syytä heikentää. Sosiaaliturvaa uudistettaessa on huomioitava nykyistä paremmin erilaiset yrittäjyyden ja työn tekemisen muodot sekä monimuotoiset perhetilanteet.

Ammattiliitojen toiminnan mollaus ja kyseenalaistaminen on ollut järjestelmällistä. Ammattiliitot nousevat otsikkoihin lakkoillessaan tai vastustaessaan muutoksia. Arjen edunvalvonta, neuvottelutyö ja työhyvinvoinnin edistäminen eivät nouse otsikkoihin silloin, kun asiat sujuvat.

Olen toiminut henkilöstön edustajana sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Suuremmilla työnantajilla yhteistoiminnan rakenteet ovat kunnossa. Toisaalta muutostilanteissa on jatkuvasti epäselvyyttä ja tulkintaeroja toimintatavoista.

Liikkeenluovutuksissa ja yrityskaupoissa luottamusmiesten osaaminen ja heidän työntekijöille antamansa tuki korostuu. Myös työnantaja tarvitsee usein apua yhteistoimintalain tulkintoihin.

Nykyinen laki korostaa muotoseikkoja – ei aitoa yhteistoimintaa. Onneksi yhteistoimintalakia ollaan uudistamassa.

Tarvitsemme yhden lain ohjaamaan työhyvinvoinnin edistämistä ja toisen, joka määrittelee toimintatavat silloin kun yrityksessä suunnitellaan työntekijöiden irtisanomisia

Tulevalta odotan, että rakentaville avauksille löytyy enemmän tilaa pöydän molemmin puolin, ja että vastakkainasettelu jää vähemmälle. Monesta näkökulmasta työelämää tuntevana haluan ehdottomasti olla mukana sitä uudistamassa.

Viime aikoina uutisointi on hiljentynyt ikääntyneiden asioista. Minulle työssäni vanheneminen ja sen haasteet ovat arkea, joka tarvitsee muutosta. Muutos voidaan mahdollistaa tarjoamalla mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tulevaisuuteen.

Arvokas elämä koostuu esimerkiksi mahdollisuudesta vaikuttaa omaan tulevaisuuteen. Huomioitavaa olisi esim. huolehtia liikuntakyvyn säilymisestä sekä karsimalla riskejä asuinympäristöstä että aktiivisella arjen toiminnalla. Esimerkiksi kaatumisriskit löytyvät netistä mutta kuinka moni on ne lukenut?

Sosiaaliset tilaisuudet ovat tärkeä keino saada ikääntyneet liikkeelle ja tapaamaan muita ihmisiä. Näitä tulisi olla helposti saatavilla ja saavutettavissa, vaihtoehtojakin tulisi olla reilusti tarjolla.

Hoitotahto on hyvä keino, ajoissa tehtynä, ilmaista millaisen loppuajan elämän ja mitä erikoispiirteitä hoidossaan toivoo. Hoitotahdon voivat kirjoittaa kaikenikäiset tulevaisuuden varalle.

Siihen voi lisätä omia mieltymyksiä mm. päivärytmistä ja mielenkiinnon kohteista tai itselle maistuvista herkuista. Toki on muistettava että hoitotahto on tahdon ilmaisu, ei määräys miten hoito toteutetaan.

Arvokkaaseen ikääntymiseen kuuluu myös mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnallisissa asioissa esimerkiksi äänestämällä perinteisesti tai palvelutaloissa ehkäpä jopa kotona, jos tähän on edellytyksiä.

Myös vanhusneuvosto ja yhdistykset ovat hyviä keinoja tukea ikääntyneen sosiaalisia suhteita ja vaikutusmahdollisuuksia yhteiskunnallisesti. Moni ikääntynyt kokee mielenkiintoa politiikkaa kohtaan ja haluaa vaikuttaa äänestämällä.

Tähän tulee suoda kaikille äänestyskelvollisille mahdollisuus. Muistathan siis huolehtia omaisesi äänestysoikeuden toteutumisesta?

Myös mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään tulee säilyttää mahdollisimman pitkälle kuuntelemalla hoitotahtoa tai jos sitä ei ole tehty, palvelusuunnitelmaa laadittaessa tulee ikääntyneen toiveet kuulla yhdessä lähiomaisen kanssa.

Ikääntyneellä on oikeus saada tarvitsemansa palvelu ja inhimillistä sekä kiireetöntä hoitoa. Mikäli on mahdollista, pienet arjen toiminnot ylläpitäisivät fyysistä sekä psyykkistä hyvinvointia. Meidän ei pitäisi passivoida ikääntyneitämme liialla auttamisella vaan heidät tulisi ottaa mukaan pieniin asioihin kuten kaupassa käyntiin tai kodin siivoukseen.

On mielekästä puuhastella hiukan yhdessä, passiivisen makoilun sijaan. Myös yhdessä ulkoilu virkistää ja tarjoaa virikkeitä sen lisäksi että tulee oltua raittiissa ilmassa. Tämä auttaa myös unen laatuun ja jopa ruoan maistumiseen. Ravinnossa tulisi olla riittävästi proteiineja sekä nesteen saaminen tulisi olla riittävällä tasolla.

Lääkityksen tulisi olla ajantasaista; ei liikaa eikä liian vähän. Onneksi nykysuuntaus on liikalääkityksestä poispäin, joten lääkelistoja tarkastellaan aiempaa useammin.

Ikääntyneillä on oikeus turvallisuuteen jota luo tuttu ympäristö tuttuine hoitajineen, päivittäiset rutiinit ja tarvittaessa mahdollisuus yksityisyyteen muttei mahdollisuutta eristäytymiseen.

Meidän tulee kuulla ikääntyneitämme ja konkreettisesti nähdä heidät, myös pinnan alta. Ja lopulta, lopun lähestyessä meidän tulee pystyä toteuttamaan hyvin suunniteltu saattohoito myös omaiset huomioiden.

Yhteiskunnan tulee luoda mahdollisuudet arvokkaaseen ikääntymiseen ja tarjota apua sitä tarvitseville. Nostetaan ikääntyneemme arvoiselleen tasolle ja olkaamme osa arvokasta ikääntymistä.

 

Olen muuttanut takaisin Suomeen toimittuani Lontoossa pankkialalla lähes 30 vuotta. Kokemukseeni perustuen olen nähnyt täällä koto-Suomessa erittäin vakavasti otettavan huolenaiheen: Suomessa tehdään valtaviakin päätöksiä ilman perusteellisia eri vaihtoehtojen vaikutusarviointeja. Päätösten tulevista pitkäaikaisvaikutuksista ei ole käsitystä. Kokonaisuutta ei oteta huomioon.

Pelkkään poliittiseen näkemykseen ja yhteen vaihtoehtoon perustuva päätöksenteko asettaa meidät nähdäkseni kansakuntana hyvin riskialttiiseen asemaan. Päätökset venyvät, jakavat ja huolettavat meitä sekä kuluttavat varojamme.

Ulkopuoliset tahot, jotka ovat laskelmansa mitä todennäköisimmin hyvinkin tarkkaan tehneet, pääsevät helpommin käyttämään tilannetta omien tarkoitusperiensä hyödyksi.

Sote-uudistuksen kaatuminen on nähdäkseni suora seuraus tällaisesta päätöksenteosta. Niin oli myös vanhustenhuollon keskittäminen isojen ulkomaalaisten toimijoiden käsiin. Kun muissa Pohjoismaissa vain 10–20 prosenttia vanhustenhoivasta on yksityisten tuottajien käsissä, Suomessa jo melkein 70 prosenttia. Mistä syystä?

Kuntasektorilla kunnat päättivät vanhus- ja vammaispalveluiden ulkoistamisesta valtion suosituksella usein ilman tietoa siitä, mitä palveluita (kuinka monta lääkäriä, hoitajaa) yksityiset palveluntuottajat tarjoavat tulevaisuudessa, puhumattakaan mihin hintaan. Lyhyen ajan hyöty oli selkeä, pitkän aikavälin vaikutus kuntalaisiin ei.

Suomessa kunnat ja valtio ovat lisänneet ns. elinkaarirakentamista parin viime vuoden aikana. Valtio yksinään on budjetoinut näihin projekteihin 1,4 miljardia.

Elinkaarirakentaja (iso rakennusyhtiö) huolehtii koulun tai maantien rakentamisen lisäksi tyypillisesti projektin ylläpito- ja huoltopalveluista seuraavien kymmenien vuosien ajan. Ilman tarkkaa kustannusten budjettia, rakentaja voi veloittaa kunnalta tai valtiolta melkein mitä vain.

Iso-Britannia kielsikin tällaiset rahoitetun elinkaarirakentamisen projektit viime vuonna, rakentajien konkurssien ja huonojen kokemusten seurauksena. Eräässä Englannin kunnassa elinkaarirakentaja veloitti 8 000 puntaa koulun rullaverhosta. Koulun piti irtisanoa henkilökuntaa kustannusten paisuessa.

Arvioitu lasku näistä elinkaariprojekteista Iso-Britannian hallitukselle on 200 miljardia puntaa. Brexit-lasku (39 miljardia) on pieni tähän verrattuna. Meidän tulee olla Englantia viisaampia: tehdä vaikutusarviot pitkälle tulevaisuuteen ennen projekteihin ryhtymistä.

Usein päätökset tapahtuvat myös ilman vaikutusarvioita kokonaisuuteen. Kuinka paljon kunnalle tai valtiolle jää varaa muihin tarpeisiin? Voiko uimahallin tai uuden junaradan rakentaa? Millä aikataululla?

Näistä syistä koen, että uuden eduskunnan ehdoton velvollisuus on ottaa ohjakset tiukemmin omiin käsiin ja vaatia vaikutusarviointeja ennen päätöksiä. Kaikilla valtakunnan tasoilla.

Kun kaikilla edustajillamme on samat selkeät faktat edessään, keskinäinen kinastelu on turhaa. Keskustelu voidaan käydä ja päätökset tehdä arvopohjalta ja tietoisesti.

Estetään ulkopuolisten tahojen kohtuuton välistä vetäminen. Asiat etenevät käytäntöön ripeästi ja kontrolloidusti tuoden meille rauhaa ja luottamusta.