Mielipiteet

Mielipidevieras: Evolla metsien käsittelyssä vaalitaan myös monimuotoisuutta

Kulotuksen tarkoitus metsäluonnon hoidossa on vuosien varrella muuttunut. Vanhaa menetemää hyödynnetään yhä Evon opetuksessa. Kuvassa kulotusta Evon opetusmetsässä vuosituhannen alkupuolella. Kuva: Laura Kolu = LK
Kulotuksen tarkoitus metsäluonnon hoidossa on vuosien varrella muuttunut. Vanhaa menetemää hyödynnetään yhä Evon opetuksessa. Kuvassa kulotusta Evon opetusmetsässä vuosituhannen alkupuolella. Arkistokuva: Laura Kolu / HäSa
Miika Näsi.

Metso ja hakkuukone mahtuvat samalle salolle, kun halua ja osaamista löytyy.

Metsien monimuotoisuuden vähenemisen syynä pidetään metsien hakkuita. Asiaa tulee kuitenkin tarkastella laajemmastakin näkökulmasta. Suojelu on vain osa monimuotoisuuskadon ratkaisua, tarvitaan osaamista myös talousmetsien luonnonhoitoon.

Metsien hakkuumenetelmät Suomessa voidaan karkeasti jakaa perinteisiin harvennuksiin ja päätehakkuisiin sekä vuoden 2014 metsälakiuudistuksen jälkeen hieman yleistyneisiin jatkuvan kasvatuksen hakkuisiin.

Perinteiset menetelmät ovat ylivoimainen valtamenetelmä kentällä. Jatkuva kasvatus tunnetaan ennen kaikkea siitä, ettei siinä tehdä suuria avohakkuita. Julkisuudessa käydään näiden menetelmien paremmuudesta väittelyä, joka on usein aika jyrkkää yhden näkemyksen ajamista.

Avarakatseista metsäopetusta

Evon metsäopetuksessa suhtaudumme asiaan avarakatseisesti. Teemme Evon kampusta ympäröivissä opetusmetsissä hakkuita mahdollisimman monipuolisesti.

Etusijallamme on opiskelijoiden etu; he tarvitsevat laajaa osaamista käytännön työelämän tarpeisiin. Vaikka avohakkuut ovat usein ne silmiinpistävät alueet, löytyy Evolta runsaasti kohteita, joissa on tehty erilaisia harvennuksia sekä jatkuvan kasvatuksen hakkuita.

Metsäopetuksen tehtävä on osaltaan kouluttaa ammattilaisia puunhankinnan tehtäviin ja siihen kiinteästi liittyvään metsien uudistamiseen. Samaan aikaan on kuitenkin mahdollista tehdä toimenpiteitä metsien monimuotoisuuden hyväksi.

Teemme erilaisia hakkuita Evolla opettaaksemme puunkorjuuta, mutta myös siksi että pystymme tutkimaan ja kouluttamaan yhtä metsäsektorin ajankohtaisimmista kysymyksistä: kuinka täyttää metsänomistajien ja metsäteollisuuden tarpeet, ja samaan aikaan huomioida metsien monimuotoisuutta yhä paremmin.

Hakkuiden yhteydessä jätämme säästöpuuryhmiä, teemme tekopökkelöitä, huomioimme metsonsoitimet, riistatiheiköt, lahopuut ja vesistöjen suojelun.

Kulotuksia joka kesä

Kulotus on vanha menetelmä, jossa poltetaan kontrolloidusti tietyltä metsikkökuviolta kivennäismaan päällä oleva kunttakerros. Samalla palaa maassa ja pystyssä olevaa puustoa.

Alun perin tarkoitus on ollut edesauttaa metsien uudistumista. Puiden siemenet kun itävät hyvin varistessaan kulotusalueelta paljastuneelle kivennäismaalle. Ravinne- ja lämpöolot ovat nouseville taimille hyvät.

Nykyisin kulotuksen tarkoitus on myös metsäluonnon monimuotoisuuden hoitaminen. Monet hyönteis- ja kasvilajit tarvitsevat eriasteisesti lahonnutta, hiiltynyttä puuta. Kulotusten lisääminen olisikin yksi tärkeä toimi, jota tulisi metsien monimuotoisuuden edistämiseksi lisätä.

Me teemme Evon alueella joka kesä kulotuksia, tietysti opiskelijoiden kanssa, jotka oppivat samalla tämän unohtumassa olevan taidon.

Paradoksaalista kyllä, retkeilijän silmiin ensin lähes aukeaksi hakattu, sitten poltettu, hiiltyneitä puuraunioita sisältävä metsä saattaa näyttää metsäammattilaisten tekemältä täystuholta, mutta oikeasti kyseessä on tärkeä, metsäluonnon monimuotoisuuden eteen tehty toimenpide.

Metsien hakkuut eivät ole yksiselitteisesti huono asia, monimuotoisuudenkaan kannalta.

Kirjoittaja on metsänhoitaja, lehtori Hämeen ammattikorkeakoulun Evon kampukselta.