Mielipiteet

Evon työryhmä vastaa: Kansallispuiston status on vetonaula – Evo houkuttelisi myös tieteestä kiinnostuneita matkailijoita

Tieteellä ja tutkimuksella on Evolla pitkät perinteet. Tässä Riista- ja kalatalouden tutkimusmestari mittaa telkänmunia elokuussa vuonna 2011. Kuva: Katariina Filppula
Tieteellä ja tutkimuksella on Evolla pitkät perinteet. Tässä Riista- ja kalatalouden tutkimusmestari mittaa telkänmunia elokuussa vuonna 2011. Kuva: Katariina Filppula

Emeritus maakuntajohtaja, professori Juhani Honka pohtii ansiokkaasti Evon mahdollisuuksia ja esitti tiedekansallispuistoa valmistelevalle alueelliselle työryhmälle joukon kysymyksiä (HäSa 20.4.).

Vaikka työryhmä on kuullut lyhyen toimikautensa aikana jo satoja ihmisiä, työ on kesken, ja siten työryhmän johtopäätökset ovat edelleen keskustelun alaisia. Seuraavassa esitetään työryhmän tiivistetyt vastaukset kysymyksiin.

Mitä tarkoittavat käsitteet luonnonpuisto, kansallispuisto, retkeilyalue?

Luonnonpuistot ja kansallispuistot on perustettu suojelemaan luontoa ja sen monimuotoisuutta. Luonnonpuistossa rajoitteita on kaikkein eniten, kansallispuistossa vähemmän ja valtion retkeilyalueilla ei periaatteessa lainkaan, joskin kaikki nykyiset valtion retkeilyalueet ovat myös osaksi tai kokonaan natura-alueita. Retkeilyalueilla on myös eriasteisesti suojeltuja alueita, kuten Evollakin on.

Minkä lisäarvon tiedekansallispuisto toisi Evolle verrattuna nykyiseen valtion retkeilyalueeseen, jossa tehtäisiin sitä samaa tiedettä?

Kansallispuiston suojelusäännöt takaavat pitkäaikaisen tutkimuksen ja ympäristön tilan seurannan häiriöttömässä ympäristössä, mikä tarjoaa erinomaisen, jopa välttämättömän vertailukohteen tutkittaessa luonnon muutosta. Esimerkiksi metsän kokeelliseen tutkimukseen kuuluu myös häiriöttömien metsäekosysteemien säilyttäminen ja tutkiminen verrokkialueina.

Tiedekansallispuisto avaa mahdollisuudet pitkäjänteiselle tutkimukselle, jossa ympäristön monimuotoisuuden, hiilinielujen ja luonto- ja kulttuuripääoman kasvattamista tukevaa tutkimusta voidaan tehdä eri asteisen ihmistoiminnan puitteissa – aina luonnontilaisiin ympäristöihin asti.

Tiedekansallispuiston idea on tehdä tiedettä tutuksi kävijöille ja kasvattaa näin tieteen ymmärrystä ja arvostusta. Kokemuksen mukaan kansallispuiston perustaminen lisää alueen kävijämäärää, joten kansallispuistostatus on selkeä vetonaula myös tutkimustoiminnan, tiedekasvatuksen ja tieteen tunnetuksi tekemisen kannalta.

Vaatiiko tieteenteko kansallispuistostatuksen, jos, niin miksi?

Tieteenteko ei vaadi tiedekansallispuistostatusta, mutta tiede liittyneenä kansallispuistoon tuo edellisessä kohdassa mainittua huomattavaa tutkimuksellista lisäarvoa. Suojelualueet eivät ole tärkeitä ainoastaan ekologisia ja luonnonsuojelututkimuksia varten, vaan niiden avulla on mahdollista tutkia asioita, jotka antavat hyödyllistä tietoa esimerkiksi metsätaloudelle, maankäytön kestävälle suunnittelulle, riistanhoidolle ja ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen.

Kansallispuisto on tunnetumpi käsite kuin retkeilyalue, joten ”brändiä” on helpompi markkinoida ulospäin, myös kansainvälisesti.

Tähdätäänkö tiedekansallispuistolla tiettyihin luonnonsuojelutoimiin, jos, niin millaisiin?

Kansallispuiston tarkoituksena on aina suojella luontoa ja turvata luonnon monimuotoisuus. Evo tarjoaa potentiaalin koko maan mittakaavassa merkittävän metsiensuojelukokonaisuuden kehittämiseen. Myös muita arvokkaita biotooppeja kuten soita, lehtoja, järviä, puroja, lähteitä sekä geodiversiteettiä, perinnemaisemia ja kulttuuriperintöä suojellaan.

Alueella on vielä jäljellä uhanalaista lajistoa, mutta sukupuuttovelan vuoksi sen säilyminen pienillä eristyneillä suojelualueilla on epävarmaa. Tämän vuoksi tarvitaan laajempia yhtenäisiä suojelualueita.

Mitä nykyisiä toimintoja retkeilyalueen muuttaminen kansallispuistoksi ihan oikeasti estäisi?

Lähtökohtaisesti Etelä-Suomen kansallispuistoissa ei harjoiteta metsätaloutta eikä metsästystä. Erityisen painavista syistä metsästyskiellosta voidaan kuitenkin poiketa. Työryhmä pohtii parhaillaan hirvieläinten, vieraslajien tai muiden haitallisessa määrin lisääntyvien eläinkantojen metsästykseen liittyviä erityiskysymyksiä.

Millaisia matkailuun liittyviä toimintoja tiedekansallispuisto mahdollistaisi tai estäisi verrattuna retkeilyalueeseen?

Kansallispuistoilla on suuri merkitys matkailun vetovoimatekijöinä. Kansallispuiston perustamisen myötä kävijämäärät ovat tavallisesti vähintään kaksinkertaistuneet ja matkailun viipymät ovat lisääntyneet. Evo houkuttaisi myös tieteestä ja tutkimuksesta kiinnostunutta kotimaista ja kansainvälistä yleisöä.

Retkeilyalueilla on enemmän vapausasteita rakentaa erilaisia virkistyskäyttöä ja luontomatkailua tukevia rakennuksia sekä tuottaa erilaisia matkailua tukevia palveluita itse alueen sisällä. Kansallispuiston tilanteessa matkailusektori voi luoda lähialueille monenlaisia palveluita kuten majoitus-, ravitsemus-, liikenne-, kauppa-, ohjelma-, mobiilipalvelut.

Metsähallitus on lisännyt kansallispuistojen ylläpidossa ja palvelujen kehittämisessä ostopalvelujen määrää, mikä parantaa paikallisten yritysten liiketoimintamahdollisuuksia.

Kansallispuistokävijöiden rahankäytön vaikutus paikallistalouteen on 2020 arvioitu 257 miljoonaksi euroksi. Keskimäärin kansallispuistoissa kävijöiden rahankäyttö tuo lähialueelle yli 10 euroa jokaista puiston retkeilypalveluihin ja luontokeskuksiin sijoitettua euroa kohti.