Suuri kiitokseni Seppo Rehuselle hänen ”Hämeensaaren uusi tuleminen” -kolumnistaan (KU 17.7.) ja Martti Aarolalle kirjoituksestaan ”Millaisen kaupungin haluamme?” (HäSa 3.6.). Kumpikin kantaa huolta Hämeenlinnan kehityksestä, kaupungin suurisuuntaisista ja kalliiksi tulleista mm. Hämeensaareen kohdistuvista suunnitelmista.
Ei pieni suurkaupunkimaisuus tänne houkuttele. Luonto ja viihtyisyys vetävät puoleensa.
Nyt Hämeensaaren kuntoilupuisto on valmistumassa, Hyvä, mutta onko todellakin niin, että kolmen vuoden sisällä suunnitelmat taas muuttuvat? Jääkö paljon hyvää rakentamisen alle? Jääkö puisto Hämeensaaressa laajentamatta? Mielestäni kannattaa unohtaa rakentamiseen tähtäävät suunnitelmat ja keskittyä Hämeensaaren puiston kehittämiseen.
Kun tunnutaan pelkäävän, että turistit moottoritiellä ajavat Hämeenlinnan ohi, halutaan korkeita kerrostaloja muka houkuttelemaan kansaa. Ei toimi.
Keskustan asukkaat ovat huolestuneita Hämeensaaren kohtalosta ja ovat eri mieltä monista vaihtuvista, jopa ”kuuseen kurkottavista” suunnitelmista, mitkä tuntuvat tuhoavan Hämeensaaren ainutlaatuisuuden.
Pitäähän heidän mielipiteillään olla painoarvoa. He sentään asuvat keskustassa.
Helsingin Sanomissa (24.7.) oli kirjoitus otsikolla ”Monen arkkitehtipolven kasvattaja”. Siinä kerrottiin emeritusprofessori Helmer Stenroosista. Hän sanoo: ”Puiden istuttamisessa ei ole kysymys ainoastaan hiilidioksidipitoisuuksien hillitsemisestä vaan viihtyisyydestä.”
Hän myös ehdottaa miljoonan puun istuttamista Helsinkiin. Montakohan tänne tarvittaisiin? Toivottavasti keskustassa säilytetään edes ne hyväkuntoiset puut, jotka vielä ovat Paasikiventiellä sekä sen ja rannan välisellä alueella. Olisi varjoa helteeseen.
Viihtyisään, puistoiseen Hämeensaareen mahtuisi kesällä ja talvella paljon mukavaa toimintaa ja oleilua aikuisille ja lapsille. Mikä loistava paikka Hämeensaari onkaan korvaamaan niitä päiviä, jolloin Linnapuistoon on pääsy kielletty. Miten kauniiksi alueen saisikaan hyvällä suunnittelulla!
Vikmaninlahti reunustaa Hämeensaarta, mutta siitä ei voi puhua ulappana, mikä yleensä jatkuu pitkälle, sillä vastaranta on niin lähellä, että matalakin rakentaminen peittää näkyvyyden veteen. Maisema menee tukkoon, vaikka sen pitäisi olla avoin, hengittävä.
Areena, liikekeskus ja kerrostalot eivät sovi Hämeensaareen. Ne lisäävät melu- ja liikennesaastetta, eivätkä varmuudella houkuttele kaupunkiin uusia asukkaita. Kuka haluaa asua hiilidioksiditunnelissa?
Hämeenlinnaan pääsee muualtakin kuin moottoritietä pitkin ja tämä kaupunki ei ole vain keskusta. Monet kaupungit ottavat tulijat vastaan mukavin tervetulotoivotuksin, mm. Rauma ja Heinola muutamia mainitakseni ja jopa Hattulan Parola, puhumattakaan paluumatkan alkaessa ystävällisistä kutsuista tulla toistamiseen.
Hämeenlinnan kaikille kaupunkiin johtaville pääteille tarvitaan houkuttelevia kylttejä/opastauluja toivottamaan tervetulleeksi Hämeenlinnaan ja myös jokaisen liitosalueen kohdalla sen nimi ja mitä se alue tarjoaa.
Näin saataisiin turistit tutustumaan tähän koko laajaan kauniiseen kaupunkialueeseen järvineen, metsineen, puistoineen ja kylineen, joihin voisivat vaikka muuttaa asumaan. Monet haluavatkin asettua maaseutumaiseen osaan kaupunkia, eivät ruutukaava-alueelle. Kaupungin kulttuuritarjonnat ovat kuitenkin lähellä.
Rehusen ehdotus uljaasta suihkulähteestä toivottamaan tulijat tervetulleiksi puistojen ja veden kaupunkiin on loistava. Se, jos mikä, houkuttelee poikkeamaan viihtyisältä vaikuttavaan kaupunkiin, eivät vetovoimattomat kerrostalot.
Päinvastoin suuresti ihmeteltäisiin, että kaupunkia mainostettaessa on pilattu sellainen ihana alue, mikä Hämeensaari voisi olla, kun toimeen tartutaan hyvällä suunnittelulla.
Siitä tulisi hieno jatko-osa jo olemassa olevalle kauniille rantapuistoketjulle ja ehdoton keskustan helmi.
