Mielipiteet

Mielipide: Hämeenlinnan liikenteen ihmeitä – Tööttäyksiä ja keskisormen näyttäjiä

Kauppakeskus Goodmanin pysäköintihallissa on usein väljää, eikä pysäköinti tuota ylikäymättömiä ongelmia – edes hämeenlinnalaisille. Kuvaaja: Pekka Rautiainen

Autolla ajaminen on “mukavaa” Hämeenlinnassa. Kurvaan eräänä aamuna kohti keskikaupunkia. Kohta tulee vastaa ensimmäinen risteys. Hups! Mikäs se sieltä oikealta kolmion takaa tuli? Pieni henkilöauto ja vanhahko mies ratissa. Lieneekö näkö vähän heikko tai muuten vain oli ajatuksissaan.

Jatkan matkaani ja saavun kääntyvään risteykseen. Edessä menee useita autoja. Nyt sitä nähdään oikein autoilevan kansan mallisuorituksia. Eiväthän he osaa käyttää vilkkua ollenkaan.

Tuo ensimmäinen ei ainakaan käyttänyt, ja toisella vilkku toimi vasta kun hän käänsi etupyöriä. Muut autoilijat eivät vaivautuneet ollenkaan näyttämään aiettaan kääntyä. Mitäs sitä, näkeehän sen, että minä käännyn.

 

Matkani jatkuu edelleen ja ajan ainoaa kaksikaistaista katua ja yritän vaihtaa kaistaa. Mitä perhanaa? Takaa oikealta kuuluu kimeitä tööttäisyjä. Vilkaisen oikealle, siellä eräs katujen ritari näyttää minulle keskisormea. Ilmeisesti osoittaakseen, pysy omalla kaistallasi äläkä häiritse minun ajoani.

Näin rakkaassa kotikaupungissani toimitaan.

 

Ajoni jatkuu verkalleen, useiden risteysten läpi suuremmitta kommelluksitta. Hups heijaa! Oikealta pyyhältää joku ökymaasturi ja tööttää ja valtavasti heiluttaen samalla nyrkkiään. Mitä nyt, minähän olen risteyksessä?

Minulle on jo vuonna 1960 opetettu, että risteyksessä olevalla ajoneuvolla on etuajo-oikeus (Vai onko tämä sääntö muuttunut?). Täällä tämä ei passaa, vaan minun pitäisi pysähtyä risteykseen ja päästää oikealta tuleva kiltisti menemään. En ole kiltti, vaan jatkan matkaani. Pelti ei sentään rytise.

 

Päätän vähän jaloitella ja etsiä pysäköintipaikkaa autolleni. Ajan keskustan katuja pitkin ja poikin. Löytyyhän niitä pysäköintipaikkoja tälle “pyhälle lehmälleni”.

En kuitenkaan pysäköi kadun varteen vaan suuntaan kulkuni maksullisen ja näköjään lähes tyhjän Kaivoparkin ohi ilmaiseen kauppakeskuksen parkkihalliin. Pysäköin autoni ja lähden hissillä kauppakeskukseen, jossa ajattelin hörpätä kahvit.

Tämä keskeisellä paikalla oleva ostosparatiisi tuntuu olevan tämän kaupungin ylpeys. Parkkihallissa on aina tilaa ja sinne on helppo sekä turvallinen ajaa autonsa lämpimään tilaan. Ostoksia on helppo tehdä, sillä kauppoja on paljon ja valikoimat ovat riittävän suuret vaativammallekin ostajalle.

 

Vielä täällä “hyvän” ajokulttuurin omaavassa kaupungissa pitäisi saada oma maanalainen parkkihalli torin alle. Mitähän varten? Ilmeisesti siksi, että tuntisimme olevamme suurkaupunki, joissa on oma parkkiluolansa keskikaupungillakin.

Meillähän on vain nukkuva keskusta. Ensin päätettiin rakentaa oikein iso kauppakeskus kaupungin laidalle, suurten kaupunkien malliin. Toteutettiin Tiiriö. Seurauksena oli keskikaupungin hiljeneminen. Oltiin tyytyväisiä vähän aikaa.

 

Joku kaupungin dirikoista ehdotti varmaan moottoritien kattamista, kun sitä on tehty muuallakin. Mikäs siinä, tuumasta toimeen. Näin saimme toisen kauppakeskittymän, jonka seurauksena oli keskikaupungin lopullinen “kuolema”.

Noin kolmensadan metrin päässä oleva keskusta hiljeni entisestään. Eihän hämeenlinnalainen suostu kävelemään 300 metriä. Suurkaupungissa tämä ei ole matka eikä mikään.

 

Ei näin pieneen kaupunkiin kahta ostoskeskusta olisi tarvittu, eikä keskusta elävöidy toriparkilla. Eivät ihmiset torinympäristöön tule, vaikka siellä olisi parkkihalli. Kyllä ostava kansa menee sinne missä saavat autonsa parkkeerattua ilmaiseksi.

Kaupunginhallituksessa olevilla ihmisillä on nyt ajattelemisen paikka, miten tätä pikkukaupunkia kehitetään? Ensin pitää tunnustaa aikaisemmat möhläykset, mutta ei pidä myöskään tehdä lisää uusia.

Näin pienen kaupungin keskusta pitäisi rauhoittaa tyystin autoilta. Se on tulevaisuutta. Keskustassa autojen käyttö vääjäämättä vähenee. Ihmiset haluavat viihtyisyyttä ympärilleen.