Mielipiteet

Johannes Koskinen (sd.): Vara on edelleen viisautta

Valmiuslain nojalla hallitus rajoitti keväällä muun muassa liikkumista Uudenmaan maakunnan rajan yli koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Kuva: Pekka Rautiainen
Valmiuslain nojalla hallitus rajoitti keväällä muun muassa liikkumista Uudenmaan maakunnan rajan yli koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Kuva: Pekka Rautiainen

Koronavirus riehuu edelleen maailmalla ja aivan naapurissakin Ruotsissa ja Venäjällä. Suomen selviytyminen alhaisiin tartuntalukuihin on hieno saavutus, mutta varautuminen ja toisen aallon torjunta on hoidettava kunnolla. Vara on edelleen viisautta eikä vahingon enne.

Suomalaisille onneksi meillä oli valmiuslaissa mahdollisuus saada pandemian uhatessa nopeasti käyttöön poikkeuksellisia toimivaltuuksia, joiden avulla viruksen leviämistä voitiin tehokkaasti hillitä ja terveydenhuollon varautumista tehostaa.

Nyt on nähty merkkejä jälkiviisaudesta, että kaikki poikkeusolojen toimet eivät olisi olleet välttämättömiä tai niitä olisi käytetty liian aikaisin tai liian pitkään.

Välttämättömyyskriteerin ylikorostaminen johtaisi herkästi myöhästyviin tai alimitoitettuihin toimiin. Valmiusjärjestelyjen luonteeseen kuuluu, että tarvitaan varmuusmarginaaleja, jotta torjuntatoimet saadaan ajoissa ja tehoavina käyttöön.

Hitaan tai yhdennentoista hetken reagoinnin hintaa koronan suhteen maksavat esimerkiksi Iso-Britannia ja Yhdysvallat tälläkin hetkellä.

Suomen valmiuslaissa on havaittu runsaasti paikkaustarpeita ja ne on hoidettava asianmukaisessa järjestyksessä.

Marinin hallitus on toteuttanut jo useita täydennyksiä normaaliin lainsäädäntöön, mitkä nopeuttavat ja helpottavat pandemiauhkan torjumista ilman erillisiä poikkeusolomenettelyjä. Tärkeimpiä ovat tartuntatautilakiin tehdyt lisäykset esimerkiksi ravintoloiden tai vastaavien palvelujen alueellisista rajoituksista epidemiatilanteissa.

Sekä lainsäädännön että hallinnon puolesta ollaan siis valmiimpia ripeään reagointiin kuin viime talvena.

Meillä tautitilanne sallii talouden ja työpaikkojen elpymisen määrätietoisin askelin.

Nyt ennustettu 6–7 prosentin kansantuotteen lasku tänä vuonna on monia verrokkimaita vähäisempi. Valoisammat näkymät avautuvat omista ponnisteluistamme, mutta myös koordinoituja kansainvälisiä elvytystoimia kaivataan maailmankaupan ja vientimme palautumiseksi normaalikehitykseen.

Valtio ottaa koronaiskun vastaan velkaantumalla.

Lisäbudjeteilla on ohjattu 12 miljardia euroa terveydenhoitoon, työttömyys- ja sosiaaliturvaan, yritysten ja työpaikkojen pelastamiseen, kuntien tukemiseen ja monenlaiseen kriisintorjuntaan.

Kun lisäksi vero- ja maksutulot hupenevat, valtionvelka kasvaa tänä vuonna 19 miljardia eli reilut 3000 euroa jokaista suomalaista kohti.

Eurooppalaisessa vertailussa emme erotu kuitenkaan erityisen velkaisina ja luottokelpoisuus kestää korkealla tasolla.

Oppositio yrittää viritellä velkapaniikkia, mutta samanaikaisesti perussuomalaisilta tai kokoomukselta ei tule ehdotuksia mitä koronakriisistä aiheutuvia menoja ei hyväksyttäisi tai mikä olisi vaihtoehtoinen elpymisen tie.

Velkapaniikkiin ei juuri Suomessa ole syytä, kun valtiota lainoitetaan hyvin edullisesti ja painopistettä on siirretty pitkäaikaisiin 20–30 vuoden luottoihin.

Kasvaneesta valtionvelasta maksetaan tänä vuonna korkoja alle miljardi euroa, mikä on vain kuudesosa pahimmillaan 90-luvun laman jäljiltä vuodessa maksetusta 5,6 miljardista eurosta.

Selvää on, että koronakriisin jälkeen tarvitsemme vahvaa kasvua ja korkeaa työllisyysastetta talouden tasapainottamiseksi. Velkavuoden pitää jäädä poikkeukseksi.

Suosimalla kotimaista työtä ja rakentamalla tehokkaan turvallista yhteiskuntaa voimme itse kukin näyttää tietä valoisampaan tulevaisuuteen.

Kirjoittaja on hämeenlinnalainen kansanedustaja (sd.).

Päivän lehti

14.8.2020