fbpx
Mielipiteet

Kansanedustajan mielipide: Pelastustoimi on jäämässä hyvän tahdon varaan uusilla hyvinvointialueilla

Hauhon sopimuspalokunnan varusteita kuvattuna vuonna 2017. Hauhon VPK pyöri tuolloin yhdentoista vapaaehtoisen voimin. Kuva: Tomi Vesaharju
Hauhon sopimuspalokunnan varusteita kuvattuna vuonna 2017. Hauhon VPK pyöri tuolloin yhdentoista vapaaehtoisen voimin. Kuva: Tomi Vesaharju, arkisto

Harva suomalainen on pelastustoimen vakioasiakas, mutta jokainen arvostaa, että ensihoito- ja pelastuspalvelut ovat nopeasti ja ammattitaitoisesti saatavilla, kun niitä tarvitsee. Jokaisen onkin voitava luottaa avun saamiseen hädän hetkellä riippumatta siitä, missä päin Suomea asuu.

Pelastustoimen tulevaisuuden ylle on kuitenkin viime aikoina ilmaantunut synkkiä pilviä. Muun muassa pelastajien määrään, pelastustoimen laadukkaiden palvelujen rahoitukseen ja pelastustoimen asemaan hyvinvointialueilla liittyy merkittäviä avoimia kysymyksiä ja ratkaisemattomia haasteita.

Tulevien vuosien eläkepoistumia, alanvaihtoja ja urakiertoja koskevien arvioiden mukaan Suomessa on vuoteen 2030 mennessä noin 2 500 pelastajaa.

Tarve on valtava suhteutettuna pelastajien tämänhetkiseen määrään, joka on noin 6 200. Koulutusmäärät eivät olekaan nyt oikeassa suhteessa tähän ja pelastajapula on akuutti jo hetken päästä.

Tarpeeseen vastaaminen edellyttää käytännössä pelastajakoulutuksen määrän kaksinkertaistamista. Näistä syistä onkin tärkeää kasvattaa Kuopion pelastusopiston opiskelijamäärän voimakkaasti ja samalla laajentaa Helsingin pelastuskoulua.

Rahoitusvaje

Sisäministeriön arvion mukaan myös pelastustoimen rahoitusvaje on suuri. Vuoteen 2030 mennessä rahoituksesta puuttuu peräti noin 81 miljoonan euroa.

Rahoitusvaje koostuu todetuista puutteista pelastustoimen palvelutasossa (noin 58 milj. euroa), varallaolojärjestelmään liittyvistä muutoksista (noin 13 milj. euroa) ja öljynsuojelurahaston muuttuneesta taloudellisesta tilanteesta (noin 10 milj. euroa).

Vastuu pelastustoimen rahoituksesta on vielä kunnilla, mutta rahoitus vajeineen on sote- ja pelastustoimen uudistuksen myötä siirtymässä valtiolle vuoden 2023 alusta lukien.

Nyt onkin välttämätöntä, että pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus ottaisi vakavasti tämän palo- ja pelastustoimen tilanteen ja loisi suunnitelman järjestelmän rahoitusvajeen paikkaamiseksi ennen pelastustoimen rahoituksen siirtymistä valtiolle.

Soten jalkoihin

Hyvinvointialueiden aloittaessa huoli on, että pienempi pelastustoimi jää suuren soten jalkoihin. Pelastustoimen rahoitusta ei ole korvamerkitty, eikä mitään palomuuria ole sen estämiseen, etteikö pelastustoimen rahoja voitaisi hyvinvointialueilla käyttää myös muiden hyvinvointialueiden vastuulla olevien menojen kattamiseen.

Vaarana on, että säästöjä tullaan hyvinvointialueilla etsimään pelastustoimen puolelta.

Yksi tärkeä palanen tässä on sopimuspalokuntatoiminta, mikä on suomalaiselle pelastustoimelle korvaamaton voimavara, jota ilman pelastustoiminnassa olisi paikoin pahoja aukkoja.

Sopimuspalokuntien aseman ja tulevaisuuden toimintaedellytyksien turvaaminen jätettiin uudistuksessa pitkälti hyvinvointialueiden hyvän tahdon varaan. Huolena on, ymmärtävätkö aluevaltuustoihin valittavat edustajat sopimuspalokuntatoiminnan merkitystä.

Tammikuussa valittavat uudet aluevaltuustot ovat tässäkin paljon vartijoina. Palo- ja pelastustoimi tarvitsee nyt puolestapuhujia, mutta ennen muuta tekijöitä.

Menot