fbpx
Mielipiteet

Mielipide: Kasvaako hyvinvointialueesta viritetty verokarhu?

Kuvituskuva. Kuva: Suvi Kämäri / Hämeen Sanomat
Kuvituskuva: Suvi Kämäri, arkisto

Vaalikonekysymysten perusteella media tuntuu olevan vakuuttunut väkisin kasaan runnotun sote-uudistuksen vaikutuksista palvelujen menokehitykseen.

Vaalikoneissa ehdokkaat pannaan tekemään valintoja palvelujen karsimisen ja verotuksen kiristämisen väliltä sekä palvelujen keskinäisestä tärkeydestä. Tässä muutama esimerkki kysymyksistä:

”Kokonaisveroaste saa nousta hyvinvointialueiden ja maakuntaveron myötä, jotta kansalaisten terveydenhuolto voidaan turvata?”

”Jokaisessa kunnassa pitää olla vähintään yksi sosiaali- ja terveysasema, vaikka se lisäisi kustannuksia?”

”Rahoitus paloasemien nykyisen verkoston säilyttämiseksi on turvattava, vaikka se merkitsisi säästämistä sote-palveluista?”

”Mielenterveysongelmien ehkäisyyn ja hoitoon käytettävää osuutta terveydenhoidon menoista on kasvatettava?”

Kustannukset voivat karata

Sote-uudistus on historiamme suurimpia hallinnon järjestelyjä. Sitä on aktiivisesti valmisteltu jo useiden hallitusten ajan. Silti aivan keskeiset ratkaisut joudutaan tekemään paniikinomaisesti.

Onhan pöyristyttävää, että rahoitusta ei ollut ratkaistu siinä tilanteessa, kun itse uudistuksesta tehtiin sitova ja lopullinen päätös. Päätettiin siis toteuttaa vuotuisilta nettokustannuksiltaan yli 200 miljardin euron hanke tietämättä, miten se rahoitetaan!

Lisäksi kyse on tuhansien kiinteistöjen hallituista omistusjärjestelyistä. No, asiallahan oli hallitus, jolle raha muutoinkin on toissijainen asia.

Jo lähtökohta antoi aiheen ennustaa onnettomuutta. Alun perinhän sote-uudistus nähtiin välttämättömäksi, jotta kustannuksia voitaisiin säästää.

Kun huomattiin, ettei se ole mitenkään mahdollista, kehitettiin selitys, että uudistus hillitsee kustannusten kasvua. Nyt jo nähdään, että kustannukset kasvavat nykyisiin palvelujärjestelmiin verrattuna etenkin, jos monenmoiset vaalilupaukset aiotaan oikeasti lunastaa.

Kevyt hallinto

Siirtyminen hyvinvointialueisiin voi osoittautua karkeaksi virheratkaisuksi paitsi kustannustensa vuoksi myös siksi, että palvelut uhkaavat karata entistä kauemmaksi, vaikka saatavuuden parantaminen on yksi päätavoitteista.

Toivottavasti vaaleissa valittavat päättäjät ottavat asiakseen pitää hyvinvointialueet hallinnollisesti mahdollisimman keveinä. Mahdollisuus tähän saattaisi aueta, jos kukin alue saisi itse päättää ohjata entistä suuremman osan määrärahoistaan hallinnon sijaan varsinaisiin palveluihin.

Jos taas alueiden rahoitus hoidetaan jakamalla valtion toimesta toimintamäärärahat alueille, ne eivät ehkä saa allokoida resursseja haluamallaan tavalla. Itsehallinnosta tässä mallissa ei ole tietoakaan.

Kunnat menettävät verotuloistaan reilusti yli puolet eli 12,39 prosenttiyksikköä, jotka siirtyvät kiristyvään valtionverotukseen. Lisäisikö hyvinvointialueiden itsenäisyyttä, jos verotulot kerättäisiinkin sen sijaan suoraan alueen tilille?

Alueverosta on joka tapauksessa saatu syntymään populistinen vääntö. Verohan on ymmärrettävästi itseoikeutettu kirosana. Oleellisempaa kuitenkin olisi, että tässä sohlauksessa ei lisättäisi kansalaisten kokonaisverorasitusta.

Menot