Mielipiteet

Lopussa kiitos seisoo – vaan ei Kepussa

Kirjoittajan mielestä entistä pääministeriä Juha Sipilää on murjottu jo liikaa. Kuva: Jarmo Kontiainen
Kirjoittajan mielestä entistä pääministeriä Juha Sipilää on murjottu jo liikaa. Kuva: Jarmo Kontiainen

Keskustan sisällä kiehuu niin, että pärskeet lentävät kaiken kansan ihmeteltäviksi.

Ylisummaan puolueet pyrkivät pesemään pyykkinsä tiukasti puolueen sisällä mutta nyt puolueessa vellovat tunteet käyvät niin kuumina, että ulkopuolistakin alkaa hirvittää.

Olen pitänyt vanhoja suomalaisia kansanviisauksia jotakuinkin oikeaan osuneita, mutta ainakin nyt tämä viisaana pitämäni loru, Lopussa kiitos seisoo, on saanut kepun kenttäväeltä huutia oikein olan takaa.

Sen voi tosin kuitata sanonnalla, kiittämättömyys on maailman palkka.

Tämän on totisesti saanut tuta entinen pääministeri, keskustan eroava puheenjohtaja Juha Sipilä, jonka johdolla puolue koki historiansa julmimman vaalitappion viime eduskuntavaaleissa, sillä 49 edustajapaikan ryhmän koko valahti 31 paikkaan ja puolueen kannatus vajosi 14 prosentin tuntumaan.

On sanomattakin selvää, että se nostatti kenttäväen takajaloilleen.

Semminkin, kun pikkulinnut lauloivat pitkin Sipilän hallituksen toimikautta, että osa kenttäväestä oli vastahangassa hallituksen omaksuman poliittisen suunnan kanssa, josta ei hakemallakaan juurin alkiolaisia piirteitä löytänyt.

Minusta värikäskin keskustelu kuuluu asiaan suuressa puolueessa, mitä kepu silloin vielä oli. Mutta nyt voidaan todeta, että epäileviä tuomaita oli uskottua enemmän ja nyt heitä on jo paljon, paljon enemmän.

Ja sitä mukaa kun kritiikki kovenee, niin Sipilän niin sanottu syntilista sen kuin kasvaa.

Mielestäni se alkaa saada jo kohtuuttomia muotoja ja mittoja, ja mitä lähemmäksi ylimääräistä puoluekokousta tullaan, sitä rajummaksi arvostelijoiden kielenkäyttö näyttää käyvän.

Tämä tietää sitä, että valitaan puolueen johtoon kuka tahansa, niin häntä odottaa varsin epäkiitollinen työ puolueen yhtenäisyyden palauttamiseksi ja puolueen linjan kirkastamiseksi.

Tässä yhteydessä ei sovi unohtaa sitäkään tosiseikkaa, että puolueessa on monia, jotka eivät hevin ymmärrä sitä, että koetun rökäletappion jälkeen puolue meni hallitukseen ja kaiken kukkuraksi vasemmistovetoiseen sellaiseen.

Päätöksen teki puolue-eliitti äänestyksen jälkeen selvällä äänten enemmistöllä.

Kenttäväeltä ei kysytty mitään. Ja voi olla, että vastaus olisi ollut päinvastainen. Kuka tietää?

Se kuitenkin tiedetään, että Sipilä ja hänen omaksumansa hallituspolitiikka on nyt murjottu maan rakoon.

On totta, että hän ja edellinen hallitus tekivät monia virheitä, mutta olen sitä mieltä, että hänen saamassa arvostelu on ylittänyt kohtuuden rajat.

Lopussa kiitos seisoo – vaan ei kepussa.