Mielipiteet

Maakuntajohtaja Anna-Mari Ahonen: Suomen on tehostettava kriisijohtamista

Maakuntajohtaja Anna-Mari Ahonen Kuva: Pekka Rautiainen
Maakuntajohtaja Anna-Mari Ahonen. Kuva: Pekka Rautiainen

Käsillä oleva terveydenhuollon toimialan kriisi pääsi kiistatta yllättämään yhteiskuntamme, vaikka muualla maailmassa suomalainen varautumisen tapa on kerännyt kiitosta. Pääministeri totesi poikkeustilaa julistaessaan, että päätöksentekojärjestelmämme kankeus osoittautui jo alkumetreillä jossain määrin yllätykseksi valtioneuvostollekin.

Hallinnollisen kitkan lisäksi kriisijohtamisen vaikeusastetta kasvattaa terveydenhuollon organisaatioiden suuri määrä. Esimerkiksi puolustusvoimien tai poliisin kaltaisen yhden ammattimaisesti toimivan kriisijohtamisorganisaation sijasta tämän kriisin eturintamassa taisteleekin virusta vastaan kuntien ja kuntayhtymien laaja joukko.

Pelkästään kriisijohtamisen vaatiman tiedonkulun järjestäminen 310 kunnalle ja näiden omistamille terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kuntayhtymille aiheuttaa päänvaivaa.

Ongelmia päätösvallan hajautumisesta

Ongelmia syntyy päätösvallan hajautumisesta eri organisaatioihin ja johtoketjujen katkeamisesta tämän myötä. Kuntien kirjavat resurssit ja keskenään täysin erilaiset toimintakulttuurit eivät helpota tehtävää.

Kriisijohtamisen kannalta keskeisin alueellinen ja operatiivinen yksikkö meneillään olevassa koronakriisissä on ilman muuta sairaanhoitopiiri.

Maan 20 sairaanhoitopiiriä kantaa päävastuun sairastuneiden hoidosta ja epidemiaan liittyvästä terveydenhuollon yhteistyön koordinoimisesta alueellaan.

Sairaanhoitopiirien ja maakuntien rajat vastaavat useimmissa tapauksissa toisiaan, mutta nykyisillä maakuntaliitoilla on vain harvoissa tapauksissa roolia syntyneen kriisin hoidossa.

Maakuntaliitto on työssä vahvasti mukana

Kanta-Hämeessä maakuntaliitto kuitenkin on vahvasti kriisijohtamisen työssä mukana.

Kriisin puhjettua Hämeen liitto ryhtyi kuntien ja sairaanhoitopiirin toivomuksesta koordinoimaan maakunnallisen johtamismallin rakentamista ja maakunnan alueen viikoittaista, moninaista kriisin hillitsemiseen tähtäävää yhteistyötä.

Ratkaisu oli luonteva tilanteessa, jossa maakunnassa oli jo olemassa normaaliolojen toimiva ja tiivis yhteys kuntien, maakuntaliiton ja sairaanhoitopiirin kesken.

Verkostomainen toimintatapa on kriisijohtamisen tarpeisiin kaikkea muuta kuin optimaalinen, mutta yllättävän toimiva malli on yhteistuumin saatu pystyyn nostettua. Myös maakunnan monialainen turvallisuustoimijoiden yhteistyöelin Turvallisuusfoorumi on antanut työhön arvokkaan tukensa.

Organisaatiorajoja on pystytty ylittämään

Viime viikkoina on Hämeessä nähty todella ilahduttavia esimerkkejä organisaatiorajat ylittävästä pyyteettömästä yhteistyöstä. Kriisin shokkivaiheen laannuttua olemme pystyneet kehittämään kriisijohtamistamme reagoivasta ennakoivaan myös organisaatioiden välillä, ei vain niiden sisällä.

Suojavarusteiden hankkimisen tehostamiseksi kehittämästämme virtuaalisesta hankintatoimistosta olen suorastaan ylpeä.

Monialaiset, itsehallinnolliset maakunnat eivät ehtineet Sipilän hallituksen aikana syntyä, mikä on kriisijohtamisen kannalta suuri vahinko.

Kriisin hallitseminen olisi ollut huomattavasti helpommin organisoitavissa 18 maakunnassa kuin nykyisessä aluehallinnon sekavassa mallissa.

Suomeen rakennettava tehokkaampi järjestelmä

Hallinnon malli varautumiseen liittyvine vastuineen on luotu edellisten hallitusten päätöksillä, eikä Marinin hallituksen auta muu kuin yrittää selvitä tällä. Jo nyt on kuitenkin selvää, että kriisin jälkeen on Suomeen rakennettava tehokkaampi ja suoraviivaisempi kriisijohtamisen järjestelmä.

Olen Reino Laajaniemen (HäSa 20.4.) kanssa täysin samaa mieltä siitä, että syntyville maakunnille tulisi jatkossa antaa järeä vastuu alueellisesta varautumisesta.

Jo ensimmäisen vaiheen sote-maakunta tulee olemaan riittävän suuri ja toimivaltuuksiltaan riittävän vahva, jotta sen sisälle pystytään rakentamaan kriisijohtamisen tarvitsemat suoraviivaiset tiedonkulun ja johtamisen rakenteet.

Maakuntaorganisaation kärjen tuntumaan

Varautumisen vastuualue tulisi sijoittaa aivan maakuntaorganisaation kärjen tuntumaan sen sijaan, että se haudattaisiin jonkin muun toimialan alle. Pahimmilla kriiseillä on tapana kasvaa nopeasti monialaisiksi, joten kriisijohtamisen on itsestään selvästi pystyttävä vastaamaan tähän.

Ennen uusien maakuntien syntymistä on nykyistä verkostomaista varautumisen mallia kuitenkin kehitettävä, mikä edellyttää varmasti joitakin lainsäädännön muutoksia ja toimivaltuuksien viilauksia.

Meneillään olevasta kriisistä kertyvät kokemukset on mahdollista tuoreeltaan hyödyntää, ja jo pelkästään tilannekuvien välittämisen mekanismeja merkittävästi parantaa. Tästä kirjoittaa myös Kalle Virtanen (HäSa 16.4.).

Hallituksen nopeatkaan toimet eivät riitä

Maan hallituksen nopeat ja määrätietoiset otteet, sairaanhoitopiirien tehokkuus tai kuntatason ketteryys eivät riitä, jos näiden välisissä prosesseissa haparoidaan.

Luotan siihen, että akuutin tilanteen helpotuttua valtioneuvosto esikuntineen tarttuu viipymättä kehittämishaasteeseen. Nykyisillä instrumenteilla en haluaisi kohdata koronan seuraavia aaltoja.

Anna-Mari Ahonen

maakuntajohtaja

Hämeen liitto

Päivän lehti

22.10.2020

Fingerpori

comic