Mielipiteet

Maaseutu näyttää vaikeissa oloissa paremmat puolensa

Poikkeuksellinen kevät on jättänyt enemmän aikaa muun muassa puutarhanhoidolle. Kuva: Esko Tuovinen
Poikkeuksellinen kevät on jättänyt enemmän aikaa muun muassa puutarhanhoidolle. Kuva: Esko Tuovinen, arkisto

Olemme eläneet kummallista aikaa. Ensin oli näkymätön talvi, sitten tuli näkymätön virus ja sen jälkeen ei juuri ketään ole näkynyt missään. On oltu vankina verkossa – tai vapaana maalla.

Jyrsimet, taimet ja kanankakka on loppu liki jokaisesta kaupasta. Se kertoo jotain siitä, mitä me haluaisimme tehdä. Nyt pakko ja halu natsasivat kivasti yhteen.

Samalla voitiin olla kaukana koronasta. Turvallisuutta arvostavat ihmiset huomasivat saman, minkä eduskunta sodan aikana. Se oli vuosia kaukana pääkaupungista.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Maisema Tuuloksen Suolijärveltä kuvastaa maaseudun rauhaa. Kuva: Vesa Kaloinen

Almanakan tyhjennyttyä kokouksista on varsinkin eläkeläisillä ollut oma aika sataprosenttisesti omassa käytössä. On tehty innolla puutarhatöitä, koettu niitä oikeita verkkoja, tehty liiterin lattiaa ja hakattu klapeja seuraavan tulemattoman talven varalle.

Puutarhatöissä taas tuntee elämän jatkuvuuden entistäkin konkreettisemmin, kun kukkasipuleita ja perunoita maahan peittelee. Leipomisesta on kuulemma tullut puutarhatöille vahva haastaja. Siinäkin on elämän perusasiasta kysymys.

Hikisistä saleista siirryttiin sujuvasti terveelliseen ulkoilmaan luonnon helmaan. Löydettiin uudelleen ne arvot, jotka olivat hektisessä elämän menossa päässeet hautautumaan joutavan krääsän alle.

Mikään ei ole maalla stressannut, ihmisiä ei pilvin pimein tungeksi nenän alle varpaita tallomaan. Naapuristaan huolta pitävät poikkeavat vilkaisemassa, että kaikki on hyvin lisäten turvallisuuden tunnetta.

Ja ne sähköiset kokouksetkin ovat sujuneet loistavasti sohvalla loikoillen läppäri vatsan päällä. Sehän on vastaanottavainen asento kaikenlaiselle sähköiselle informaatiolle.

 

Kaikkea ei maalla tarvitse koronan pelossa hamstrata. On kasvimaa, kellari, puuvaja, kaivo, tuttu naapuriapu ja niin edelleen. Eikä ”rajan kiroista” ole pelkoa. Lentokenttä, satama ja rajanylityspaikat ovat kaukana.

Se kuuluisa digiloikkakin tuli pakon edessä sujuvasti tehtyä. Kaupungin asioiden hoito onnistuu kiikkutuolista niin Rengossa kuin Tuuloksessakin. Kaupunkikin säästää kokouskahveissa ja matkakuluissa.

Ehkä toiveet asuinpaikankin suhteen muuttuvat. Kun ”hädän hetkellä” halutaan maaseudun rauhaan, niin miksei tykkänään, kun ei tiedä milloin se hätä tulee? Kymmenet tuhannet kesämökitkin ovat jo käyttövalmiudessa odottamassa. Ei tarvita muuta, kuin että lainsäätäjä ja byrokratia tunnustaa ihmisen oikeuden valita asuinpaikkansa. Maaseutu saa takaisin vuosikymmenien aikana menettänyttään arvostusta. Lämmintä suvea ja kireitä siimoja!

Päivän lehti

1.11.2020

Fingerpori

comic